Olen niin kyllästynyt näyttelemään
parempaa ihmistä kuin mitä olenkaan. Luovun lopuistakin ystävyyssuhteista, sillä en jaksa tätä iänikuista roolipelin pelaamista. Riisun naamarin kasvoiltani ja näytän todellisen luontoni - itselleni. Kiltteys on kivaa tiettyyn rajaan saakka, mutta kun siitä tulee rasite, kannattaa hankkia oma elämä.
Kommentit (3)
ystävänne sellaisiksi, jotka hyväksyvät teidät ihan omana itsenänne ja sellaisenaan. :)
ihmissuhteissaan, saa varmasti houkuteltua puoleensa kaikki maailman ylimieliset egoistit!
Normaalissa ihmissuhteessa, oli kyse parisuhteesta tai kaveruudesta, ollaan tasavertaisia. Normaalisti kohteliaita ja huomioivia, mutta sallitaan myös huonot päivät, erehdykset ja kiukunpuuskat. Molemmat soittelevat, muistavat merkkipäivinä, kyläilevät vastavuoroisesti ja vuorotellen...Ei ylikiltteyden vaihtoehto ole olla yksin!
Sun ap, kuten myös sinun kakkonen, kannattaa oikeasti vähän pohdiskella, missä teette väärin, jos teillä oikeasti on ympärillänne vain "hyväksikäyttäjä"-ystäviä. Alkakaa arvostaa itseänne ja etsiä arvoistanne (teitä arvostavaa) seuraa.
Olen itsekin ollut aina se, joka joustaa, jolle sopii ja joka kannustaa, kuuntelee ja on kaikkea kunnollista. Nyt loppuu.
En jaksa olla hyvä miniä, joka keskustelee kiinnostuneesti, lähettää tarvittavat kortit merkkipäivinä ja huolehtii lahjat.
En jaksa olla kaveri, joka lähtee kylään ja kahville aina, kun joku pyytää.
En jaksa olla reipas äiti, joka keskustelee hiekkiksellä ja kannustaa omansa lisäksi muiden lapsia. Se kiva täti.
En jaksa olla hyvä tytär, joka tekee kaiken kuten pitääkin.
Olen vapaaaaaaaaaaaa!