Miten te työssäkäyvät mammat kestätte sen, että pennut soittelevat 10 minuutin välein koulusta tulon jälkeen - non stop?

Ärsyttävää jo sivusta seuraajalle, saati äidille itselleen.



Lapset jumalauta soittaa, että saako yhden naminamin syödä. Tai voinko mennä ulos luistelemaan. Tai miten mikro toimii. Ja mitä tehdä kun kaakao on kaatunut pöydälle.



Ja nyt on kyse sentään 10- ja 8- vuotiaista.



Luulisi jo jotain tietävän ilman äiskän apuakin.



Mitäköhän samperin uusavuttomia ihmiset nykyään kasvattaa?

Mies sitäkin tiuhempaan. Missä on avaimet, missä on vaipat. Onko kissa syöny, moneltako tulen jne jne. Todella ärsyttävää. Sanonkin aina, että se on mun vanhin lapseni.

mutta onneksi mun lapseni (9 v) osaa ajatella itsekin, eikä soittele pikkuasioiden takia. Toisaalta, mun mielestä on myös tärkeää että osaa soittaa sit kun oikeesti kannattaa kysyä aikuisen neuvoa, enkä sellaisista soitoista häiriinny ollenkaan. Ja koska olen itse pomo, ei tarvitse miettiä mitä pomo sellaisesta ajattelee. ;-) Lapsi osaa myös soittaa tarvittaessa isälleen, koska aina mä en pysty vastaamaan puhelimeen jos olen asiakaspalaverissa tms.



Ps. Mulla ei ole pentuja, vaan lapsia.

Itse pidän kännykän äänettömällä. Häiritsee tommonen!

Toiset äidit tekevät lapsille karhunpalveluksen opettamalla heidät liian riippuvaiseksi itsestään. Äidin roolista tulee liian hallitseva elämässä kun ei ole muutakaan elämää.



Itsenäisten, reippaiden lasten ei tarvitse soitella pikkuasioista äiskälle, mutta toisaalta ymmärtävät soittaa jos on jokin hätänä. He ovat myös niitä lapsia, jotka osaavat murkkuina ja teineinä hoitaa omia asioitaan ilman, että äidin tarvitsee olla äänitorvena kaikissa pikkuasioissa.



Soittelitteko te muut lapsena vanhemmille? Meillä soiteltiin vain hädässä. Kipeänä ollessa äiti saattoi soittaa lounastauolla ja kysyä, mikä vointi.

Mutta joskus ois ollu kiva soittaa, kun yksin oleminen jotenkin vaan pelotti. Uusavuton en ollu.

Omat lapset on vasta leikki-ikäsiä, odotan jo innolla sitä kun ne saa puhelimet ja voi soittaa mulle töihin et saako lähtee luisteleen! Ja mulle nimenomaan PITÄÄ soittaa ja kysyä voiko lähteä!!! En tiedä teistä, mutta musta se on sekä omatoimista ETTÄ fiksua että äiti TAI isä tietää minne lapsi on menossa -ja saako edes mennä!



Oma mieskin kyselee tavaroidensa perään, ja minä jos kuka tietää tässä talossa missä tavarat on! :D



Mua ei siis mitenkään häiritse jos jonkun työkaverin lapset soittelee, otan sen vaan hyvänä asiana että lapset soittaa, kuin temmeltää ties missä tai penkoo joka kaapin sekasin etsiessään tavaroita jotka minä osaan sanoa mistä löytyy.. ;)

Mutta kun nää puhelut on yleensä just tyyliin monta tuntia saan olla koneella, voinko avata keksipaketin keittiön kaapista, XXX kiusaa jne. Eikö tälläset perusjutut voi sopia kotona valmiiksi, niin ettei tarvisi joka päivä samoja kysellä. GRRR!!

-olinkohan nyt 5

10-vuotiaskin on vielä lapsi ja sellaisena hänen soisi voivan olla vielä useita vuosia.

Tosin itse yleensä soitan iltapäivällä ja kysyn onko välipalaa syöty, läksyt tehty,... vakiotenttaukset :-)

mutta että soittaa äitille ja kysyä, mitä leivän päälle tai vastaavaa?

Toisekseen mun lapset ei soittele koko ajan. Hyvin harvoin soittaa, ja silloinkin on aina tärkeää asiaa.

soitetaan yleensä kerran koulun jälkeen ja muuten jutellaan kotona . .

mies kylläkin soittaa et miten menee .