Harjoitussupparia koko päivän, joko pitäisi olla huolissaan?

Ei kuulosta minusta niin huolestuttavalta että kannattais synnärille lähteä. Mutta sinnekin voi toki aina soittaa ja kysyä neuvoja!

supistelee, niin soita. T: 3

amattomia, niin soittaisin synnärille. Eipä tarvitsisi sitäkään sitten enää miettiä.

joissa ei ole taukoa ollenkaan ovat kyllä aihe soittaa polille.

eikä synnytystä enää yritetä jarruttaa jos se käynnistyy, eli sikäli ei tarvitse olla huolissaan. Kivuttomat supparit eivät yleensä muuta kohdunkaulaa (poikkeuksiakin on), mutta tiheä kivutonkin supistelu voi sinänsä käynnistää synnytyksen. Jos supparit vähenevät/harvenevat levossa tai lämpimässä suihkussa/kylvyssä ovat yleensä harjoitussuppareita, synnytyssupparit voimistuvat lämpimässä vedessä. Voithan soitella neuvolaan ja kysyä kannattaako tulla näytille, tosin sisätutkimus voi vain vauhdittaa supistuksia.

ei tarvinnut kuin imuroida vähän rivakammin niin jo alkoi supistelu. Nyt lepäät enemmän ja jos tilanne ei parane niin otat yhteyttä neuvolaan vähintään.

Juu, en arvellutkaan, että vaavi vielä ulos tulee, ja tosiaan jos tulee, onhan sillä jo hyvät eväät elämään. Se jäi vielä äsken sanomatta, että liikkeet tuntuvat ihan normaalisti, ja tuntuu olevan milloin miten päin tahansa, eli ei taida olla kiinnittynytkään.



En nyt kuitenkaan ole mielestäni tänään rehkinyt yhtään enempää kuin normaalisti. Lisäksi mietityttää tuo, että harjoitussupistusten pitäisi vähetä levossa, koska nyt monena aamuyönä olen herännyt siihen, että maha on kivikova ja supistukset toistuu. Joten tuntuu, että ne vain tulevat riippumatta, olenko levossa vai vauhdissa.



Jospa odottelen aamuun ainakin, ja soittelen sitten neuvoja, jos yhtä tiheästi tulevat.



t. ap

Yö sitten meni samoin. Heräilin vähän väliä supistuksiin, mutta kelloa en toki puolipökkyrässä vahtinut, joten en osaa sanoa, harvenivatko ne levossa.



Nyt tuntuu että olen aivan poikki, ja ikään kuin mahassa tuntuisi lihaskipua, ei mitään kuukautisten kaltaista tai muuta pelottavampaa kipua.



Soittamallahan saisi mielenrauhan, mutta asustan eri maassa ja neuvolasysteemi on täällä hieman erilainen. Toki täälläkin apua annetaan, sitä en epäile, mutta jotenkin haluan lykätä kyselemistä ja ottaa yhteyttä vasta, kun olen varma, että en panikoi turhasta. Tosin saisihan sieltä ainakin vihjeen, kannattaako töihin mennä...



t. ap

Tämä olisi viimeinen viikko, ja ihan hyvin olen siellä jaksanut tähän asti. Työ ei ole ruumiillista, mutta istuskelua ja seisoskelua kuitenkin. Kuvittelin, että olen jäämässä ihan hyvissä ajoin pois, onhan tässä vielä viisi viikkoa laskettuun aikaan.



ap

...kovan ja jatkuvan supistelun jalkeen (ainakin minulla on nain). Jos olet tosiaan viela toissa niin soita ihmeessa vaan sinne missa seuraavat raskauttasi, sulla on hyvat viikot mutta pari viikkoa lisaa olisi kuitenkin vauvalle plussaa (ei syomis/lammonsaately- jne vaikeuksia syntyman jalkeen), ja nyt olisi varmasti aika jaada aitiys/sairaslomalle (mika siella nyt sitten onnistuukaan) kun noin kovasti kuitenkin supistelee (itse olen samoilla viikoilla ja myos supistelee kymmenia/satoja kertoja paivassa, niin etten oikein pysty elamaan edes tavallista elamaa edes kotona enka voisi kuvitella mitenkaan selviavani nyt toissa).

Ja kun soittelin silloin polille ja kysyin pitääkö huolestua niin käskivät levätä ja juoda vettä paljon. Kuulema se vesi laimentaa jotain hormoonia tai mikä-se-nyt-oli, joka aiheuttaa niitä supistuksia. Mulla se veden juonti autto, mutta sanoivat myös ettei rv 35 jälkeen enään yritetä estää jos synnytys sitten lähtee käyntiin.

Soittelin ja sain loistavat vaihtoehdot: saan mennä töihin jos siltä tuntuu, voin odotella kotosalla pari tuntia ja seurata tilannetta ja soittaa sitten uudelleen, tai voin mennä suoraan näyttäytymään... Valitsen tuon keskimmäisen.



Kuinkahan kellontarkkaa touhua tämä nyt on? Pitäisikö minun jotenkin mittailla ja laskea noita suppareita? Kun eiväthän ne kuitenkaan oikeita ole, joten onko sillä periaatteessa väliä, tuleeko niitä kymmenessä minuutissa kolme vai neljä... Tekisi mieli vain yrittää saada unta.

Jos ei rauhoitu muutamassa tunnissa, niin mene näytille synnärille. Kaikki on 99% todennäköisyydellä juuri niin kuin pitäisikin, mutta näissä asioissa ei kannata ottaa riskiä. Niin ja tosiaan juo paljon vettä!

Hyvänen aika, lapsoset... Kun kohtu kramppaa yötä päivää (aloittajalla tauot vain 20-30 sekuntia!), myös istukan verenkierto kärsii - ja silloin kärsii helposti myös sikiö.

Kohdun spasmia ei voi täysin erottaa istukan voinnista... eikä sikiön vointia istukan voinnista.

Jos kohtu on liian provosoitunut (syystä tai toisesta, esim. äidin fyysinen rasitus, kuten liika seisominen), se voi jossain määrin alkaa kokea synnyttämistä, ilman että leppyy enää levosta. Kun lapsi ei kuitenkaan ole vielä valmis syntymään, muodostuu pitkäkestoinen kärsimystila. Äidille selkeästi, lapselle herkästi.

Raskauden ollessa 35 viikkoa, normaalia raskautta olisi jäljellä jopa 7 viikkoa vielä - se on 1,6 kk! Valtavan tärkeää lapsen kehitykselle ja kypsymiselle ulkomaailmaan, johon ei pidä suhtautua liian kevyesti, "kouhdunkaulaan tuijottaen" eli kun vahinko on jo tapahtunut ja syntyminen edennyt niin paljon, ettei sitä lähdetä väkisin estämään.

Vaisot kehiin, hyvät ihmiset, sillä tieteellä ja poliittisilla arvoilla on taipumus kehittyä - ette voi luottaa niihin sokeasti.

Mulla oli niitä jatkuvasti, muttei niille mitään voinut, eikä lepo auttanut.

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan kellontarkkaa touhua tämä nyt on? Pitäisikö minun jotenkin mittailla ja laskea noita suppareita? Kun eiväthän ne kuitenkaan oikeita ole, joten onko sillä periaatteessa väliä, tuleeko niitä kymmenessä minuutissa kolme vai neljä... Tekisi mieli vain yrittää saada unta.

"Kun eiväthän ne kuitenkaan oikeita ole" - supistukset ovat aina supistuksia... joskus ne ovat huolen aihe jo ennen, kuin on liian myöhäistä eli syntymä kiistatta käynnissä (kohdunsuu paljastaa tilanteen): sikiö saattaa voida supistuksiin liittyen huonosti, vaikka ei ole varsinaisesti syntymässä.

Mitään tarkkaa aikaa tuskin voi yksiselitteisesti antaa. On puhuttu neljän tunnin ylärajasta, minusta paljon vähempikin on aihe lepoon. Eli rauhoittuminen ennen, kuin kohtu ärtyy liikaa. Ellei ärtyminen sitten aiheutunut jostain liian rajusta yksittäisestä tapahtumasta, silloinkin on aihetta rauhoittua, jotta tila ei etene synnytykseksi. (Tai synnytys etene liian rajusti.)

Kun kohtu kramppaa yötä päivää (aloittajalla tauot vain 20-30 sekuntia!), myös istukan verenkierto kärsii - ja silloin kärsii helposti myös sikiö.

Kohdun spasmia ei voi täysin erottaa istukan voinnista... eikä sikiön vointia istukan voinnista.

Jos kohtu on liian provosoitunut (syystä tai toisesta, esim. äidin fyysinen rasitus, kuten liika seisominen), se voi jossain määrin alkaa kokea synnyttämistä, ilman että leppyy enää levosta. Kun lapsi ei kuitenkaan ole vielä valmis syntymään, muodostuu pitkäkestoinen kärsimystila.

Äidille selkeästi, lapselle herkästi.

Raskauden ollessa 35 viikkoa, normaalia raskautta olisi jäljellä jopa 7 viikkoa vielä - se on 1,6 kk! Se on valtavan tärkeää lapsen kehitykselle ja kypsymiselle ulkomaailmaan, eikä siihen pidä suhtautua liian kevyesti: "kouhdunkaulaan tuijottaen", eli kun vahinko on jo tapahtunut ja syntyminen edennyt niin paljon, ettei sitä lähdetä väkisin estämään.

Vaistot kehiin, hyvät ihmiset. Tieteellä ja poliittisilla arvoilla on taipumus kehittyä, ihmisen biologia ei muutu.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli niitä jatkuvasti, muttei niille mitään voinut, eikä lepo auttanut.

Kivuttomien supistuksien määrässä ja voimakkuudessa (ja ehkä myös kyvyssä tajuta ne) on suuria yksilöllisiä eroja.

Kun raskaus on viimeisillä viikoilla, jopa kävely saattaa olla liikaa. Yksikin fyysinen liioittelu voi käynnistää kivuliaat supistukset, jotka päättyvät ehkä vasta synnytykseen.

Periaatteessa syntymä voisi tapahtua vähemmällä edeltävällä kärsimyksellä, joka on äidin aiheuttamaa, ellei hän osaa kuunnella kehoaan ja esim. kävellä hitaammin, tai pysähtyä välillä; pitää pulssi itselleen järkevänä.