Kuinka saisin 10 kk:n ikäisen ryömimään?

älä hermoile... Kuuntele Ylen areenasta Liisa Keltikangas-Järvisen haastattelu(t). Reseptori-ohjelma.

Lapsi oppii uuden liikunnallisen taidon vasta sitten kun edellinen taito on hallinnassa.

Näinhän se on. Tuntuu vain joskus siltä, että tuttavani pitävät aikaista liikkeellelähtöä jonakin älyn mittarina ja vertailevat omiaan ja minun lapsiani...



Enkä ole koskaan ketään aikuista tavannut, joka ryömien tulisi kadulla vastaan.

Meidän neiti aikoinaan ryömi kaukosäätimen perässä ;D

Mun poika on nyt 14 kk ja oppi myöhään liikkumaan. Ei ryöminyt ollenkaan, liikkui peppunsa kanssa isuma-asennossa joskus 10 kk iästä alkaen. Minä hermoilin ja vertailin muihin lapsiini, jotka aikoinansa jo kävelivät 10 - 11 kk iässä.



Nyt tämän poika juoksee. Koko ajan. Ei pysähdy kuin nukkuessaan. Muistelen kaiholla sitä aikaa kun oli paikoillaan olohuoneen lattialla...

sillä tavalla, että kun hän oli mahallaan lattialla, laitoin kiinnostavan lelun hänen eteensä, kuitenkin niin ettei ihan ylettynyt siihen. Sitten alkoi kädellä tavoittelemaan leluja, ja vedin lelua aina vähän kauemmas. Sitten vauva alkoi liikkua lelun perässä.



Tiedä sitten, jonkun mielestä tämä oli vauvalle varmaan kauhean dramaattista tällainen "kiusaaminen" ja hän joutuu isona tämän vuoksi terapiaan. Mutta tehty mikä tehty. Ja vauva alkoi ainakin ryömimään, ikää vauvalla oli tuolloin 9 kk.

Varsinkaan, jos lapsi ei vielä istu tai nouse seisomaan. Ei tarvitse hikipäässä treenata, mutta välillä vähän suostutella esim. käsistä vetämällä ylös jne.

Ystäväni tyttö on nyt n. 10kk, oppi noin kuukausi sitten ryömimään muttei vieläkään paljoa ryömi"huvikseen". Oma poikani ryömi n.5-6kk, mutta hänellä on aina ollut kova kiire liikkumaan ja menemään, ystäväni tyttö on enemmän sellainen rauhallinen tarkkailija, ihan normaali vauva hän kuitenkin on. :)

fysioterapeutilla yläkropan hitaan kehityksen vuoksi. Siellä samalla oli puhetta ryömimisestä ja konttauksesta. Ei ole ollenkaan välttämätöntä, että lapsi oppii ryömimään. Voit halutessasi kokeilla laittaa lastasi välillä konttaus asentoon ja kokeilla mitä se siitä tuumaa! Meillä ei yksikään kolmesta lapsesta ole kontannut kunnolla ja kaikki ovat oppineet liikkumaan..

fysioterapeutilla yläkropan hitaan kehityksen vuoksi. Siellä samalla oli puhetta ryömimisestä ja konttauksesta. Ei ole ollenkaan välttämätöntä, että lapsi oppii ryömimään. Voit halutessasi kokeilla laittaa lastasi välillä konttaus asentoon ja kokeilla mitä se siitä tuumaa! Meillä ei yksikään kolmesta lapsesta ole kontannut kunnolla ja kaikki ovat oppineet liikkumaan..

Anteeksi.. siis meidän lapset ei ole osannu ryömiä, mutta ovat oppineet silti liikkumaan..

Vähän helpottaa tällainen vieraidenkin jakama "vertaistuki".



Niin, meillä kyllä osataan istua (ja sitähän mieluummin sitten tehdäänkin, kun ei masullaan halua olla) ja poju haluaa, että häntä kävelytetään käsistä pitämällä. Mutta kun se ryömiminen ja varsinkin konttaaminen kai on aika tärkeä taito aivojen kannalta - olen kuullut, että vaikuttaa myöhemmässä iässä johonkin kirjallisiin taitoihin.



Mutta ehkä se tästä sitten oppii. Ja joku ehdotti kaukosäädintä porkkanaksi - kokeiltu ollaan, mutta ei sekään näytä ainakaan ryömimisen väärti olevan....



Tärkeintä on kuulla, ettei 10 kk ikäinen ryömimätön tyyppi ole kuitenkaan ihan kummajainen tässä maassa :)





ap

Meilläkään poika ei ryöminyt ei kontannut. Ei missään vaiheessa, kun oppi kävelemään niin oppi myös konttaamaan. Konttasi kylläkin omalla tyylillään, ei silleen perinteisesti. Jossain vaiheessa meni eteenpäin kierimällä. Opetteli mieluummin nousemaan pystyyn kuin menemään maanrajassa.



Poika alkoi nousemaan tukea vasten jo 8 kuukauden iässä ja oppi kävelemään tasan vuotiaana. Siitä muutaman kuukausi niin meni jo kengät jalassa ja juoksi.



Huomasin silloin että poika panostaa enemmän muuhun oppimiseen, ensimmäiset sanatkin tulivat juuri ennen kävelyyn oppimista. Kova tarkkailemaan ymäristöä ja uskomaton päättelemään asioita ja ratkaisemaan pieniä ongelmia. Ehkäpä sunkin lapselle muunlainen oppiminen on nyt tärkeämpää, kyllä se liikkuminen tulee ennemmin tai myöhemmin.

Tosin konttasi ja käveli ennen vuoden ikää

pakko kommentoida myös tuota "Pelottaa, että neuvola takertuu asiaan." Eli terkkana neuvoisin sua avaamaan suusi myös siellä neuvolassa. Th on ihan ihminen vaan, kyllä sillekin voi sanoa, että "isompi sisaruskin oli hidas lähtemään liikkeelle ja koen vauvan kuitenkin ihan normaaliksi. En jaksaisi rampata näiden kanssa vielä fysioterapeutillakin." Ei neuvola ole mikään paikka, jossa jäädään "ratsiassa kiinni" eikä suoriuduta jostain tehtävistä. Siellä pitäisi huomata, jos kehityksessä on normaalista poikkeavaa ja ohjata etenpäin, tukea vanhempia... Usein vanhemmat ovat huolissaan (kovastikin), jos lapsi on kehityksestä jäljessä ja vaativat jatkotutkimuksiin ym. pääsyä. Sitten on niitä, jotka eivät ole huolissaan, yleensä vanhemmat parhaiten lapsensa tuntevat ja heitä neuvolassa kuunnellaan. Sano siis th:lle, että sun mielestä ei ole aihetta mennä fysioterapiaan. Ei sinne ketään pakoteta.

sitä ennen ei liikkunut mihinkään. Kerran käytiin fyssarilla, joka lähinnä katsoi, että onko jotain lihasjännityksiä tms. jotka vaikeuttaisivat liikkumista. Mutta eipä ollut mitään "vikaa" tytössä" Näytti miten voi kannustaa ylös nousemisessa jne. Oli ihan vapaaehtoinen käynti, ja mulle jäi hyvä mieli reissusta.



Tytöllä on hienomotoriikka kehittynyt ajoissa, samoin puhe, ja kyllä hän sitten käveleekin aikanaan.

koska itse olen aikamoinen suorittajatyyppi ja koenkin neuvolakäynnit jonkinlaisena "osaamistasotestinä". johtuneeko siitä, että tuttavamme ovat niin vertailuhenkisiä samanaikäisten lastensa/lastemme osaamisten suhteen.



Vähän jopa jännittää, jos ei lapsi osaa heti kaikkea ikätasonsa juttuja, kun kavariäiti päivittelee, että:"Meillä osasi jo heittää kärrynpyörää 1-vuotiaana. Onkohan tuo ihan normaalia."



ap

ei tainnut edes kääntyä mahalleen, mutta istui tukevasti puolivuotiaana ja leikki siinä. Oppi kävelemään vuoden ikäisenä, n. 10-11 kk:n iässä nousi seisomaan tukea vasten ja liikkui tukea vasten.



Nyt toinen lapsi on noussut kontalleen jo parin-kolmen kuukauden ajan, mutta ei ole edelleenkään lähtenyt liikkeelle, hänkin mielellään istuu ja leikkii paikallaan. Ei myöskään nouse omatoimisesti istumaan (nyt ikää 9 kk). Tässä odottelen että lähteekö hän konttaamaan vai tekeekö jotain muuta ensin.



Tuosta lukemaan oppimisesta yms., nyt nelivuotias esikoinen ei osaa vielä lukea, mutta on muuten kyllä ihan älykäs ja erittäin tarkkoja havaintoja tekevä tyttö. Tuntee kirjaimia, numeroita ja värejä ja puhuu monipuolisesti. Luulisin, että kyse on siitä, että lapset kehittyvät eri tavoin ja eri asiat kiinnostavat. Kyllä esikoinen tätä nykyä on kova myös liikkumaan. En olisi hirmu huolissani, ei meilläkään neuvolassa ole tähän liikkumiseen juuri puututtu, itse olin aikanaan enemmän huolestunut juuri tuon takia, kun vertaili muihin samanikäisiin.

Neuvolalääkäri teki lausunnon, jonka mukaan olen vaaraksi lapseni kehitykselle, koska hän ei 8-kuisena ryöminyt. Olettivat etten pidä lattialla tarpeeksi, koska olen bakteerikammoinen. Kuinka olinkaan pitänyt huutavaa lasta lattialla, hän ei halunnut olla vatsallaan.. Yhdeksänkuisena alkoi kontata. Ja joka hemmetin asia lasteni kohdalla on käännetty minun syykseni.. Joten olen aina saanut elää pelon kanssa. Minua ja lapsia on kytätty suurennuslasin kanssa, ja lopulta luovutin.

terv. Etä-äiti

Meillä esikoinen lähti suoraan konttaamaan 7kk iässä. Kuopus päätti oppia istumaan kunnolla ennen noita liikkumisen taitoja, ja liikkuikin sitten pepullaan. Siksi aloitimme tuon fysioterapian noin 11kk iässä. Lapsi ei olisi aluksi edes suostunut konttausasentoon tms. mutta pikku hiljaa nousi tukea vasten ylös ja alkoi tukea pitkin kävelläkin (mutta ei ryöminyt tai kontannut). Nyt 1v4kk iässä on lähtenyt kävelemään ja samalla päätti sitten suostua/oppia konttaamaankin.



Jos neuvolassa suosittelevat fysioterapiaa, niin kannattaa siellä käydä. Ja jo vaikka ihan siksi, että meillä lapsi ainakin piti ko. kerroista ihan hirmuisesti (alkukapinan jälkeen). Itse sain hyviä vinkkejä, miten tukea lapseni liikkumista, ja ammattitaitoinen ihminen tsekkasi, ettei lapsellani ole mitään vikaa/häiriötä joka estää liikkumisen.







Nyt meillä siis on aikamoinen vauhtiveikko kotona, ja äidin leppoisat päivät ovat ohi:)

pätevät sillä, kuinka meidän Niilo osasi jo ajat sitten tämän ja tuon taidon. Nämä ovat iloisia siitä, että heidän lapsensa on kehittynyt nopeammin kuin teidän lapsi, mutta voivat kuitenkin salaa mielessään olla teille kateellisia jostain muusta asiasta... Tätä on aina. Saattaa olla, että teidän lapsi on kuitenkin heidän lastaan edellä jossain muussa taidossa nyt tai joskus myöhemmin ja silloin tälläiset tuttavat yrittävät keksiä jotain muuta, jossa lapsensa olisi parempi kuin teidän, eivätkä ainakaan puhu siitä, missä lapsensa on huonompi. Ihmiset ovat ylpeitä lastensa taidoista, kunpa osoittaisivat ylpeytensä jotenkin muuten...

Ja kaikki tietävät myös sellaiset th:t, jotka pitävät itsekin neuvolan tarkastuksia "ratsioina", joissa jotkut jäävät kiinni, kun eivät (vielä) osaa. Näin ei kuitenkaan saisi olla. Mutta jos itse olet sitä mieltä, että lapsesi oppii aikanaan, etkä ole huolissasi, uskalla sanoa se ääneen neuvolassa.