Miten voikin olla näin vaikeaa hoitaa ikävä velvollisuus pois päiväjärjestyksestä?

Pitäisi soittaa yksi puhelu illan aikana, jota olen siirtänyt vaikka kuinka kauan, kun asia ei ole mukava. Miten voikin olla niin hankalaa tehdä asioita, jotka kuitenkin on pakko hoitaa pois päiväjärjestyksestä? Voiko tavasta oppia pois ja miten? Aina kaikki menee näin.



Lisäksi se av-mamma, jolla oli se puu ongelmanratkaisusta, voisi tokaista mulle jotakin. Tai tokaiskaa muut!



Ihan oikeasti on kummallista, miten voi aikuinen ihminen olla näin saamaton.