En halua tehdä kolmatta lasta, koska sekin voi olla poika

En välttämättä halua kolmatta siinäkään tapaksessa että se olisi poika, mutta olisihan se mielenkiintoista kokea pojankin äitiys. Uteliaisuus olisi siis motiivini kolmannen lapsen hankintaa eikä se taida olla riittävän hyvä syy.

Itse otan onneksi mielelläni neljännen pojan, vaikka voihan se vaihteeksi olla tyttökin! Jos nyt vauvan vain saisi :)

Omalla kohdalla onneksi lapsettomuus on opettanut jotakin: lapsen sukupuolella ei ole mitään väliä. Toivottavasti sinäkin sen oppisit.

no ei ainakaan ole mahdollisuuttakaan että tyttö tulis kun kolmatta ei tule.

saat multa tytön lainaksi niin näät ettei se ole sen ihmeempää... Vauvat on vauvoja oli niilla mikä tahansa vehe siellä jlkovälissä... =D

mutta kouluikäisenä ja aikuisiällä olisin kyllä mieluummin tytön kuin pojan äiti. Äideillä ja tyttärillä on ihan eri jutut kuin pojilla ja äideillä, suren sitä että jään niistä paitsi. ap

kolmannen lapsen tulla. Annettiin mahdollisuus siis kolmannelle LAPSELLE - molempien vanhempien täytyi se asia miettiä se pointti tarkkaan läpi, että 3. lapsikin voi olla poika. Ja tämä minulle äitinä ehkä siltä kannalta "pelon" asia, että tiesin että jollakin tasolla joudun käymään mahdollisen kolmannen pojan syntyessä sen surutyön läpi, että en tule koskaan olemaan äiti tyttärelle. Pojat - isot ja pienet - on sinällään lahja ja ihania, eli poikia vastaan ei mitään ole. Mutta siis koska 4. lasta ei missään nimessä tule, niin "surutyö" siitä, mitä ei koskaan tulisi kokemaan olisi elettävä.



No, nyt tilanne on se, että ultrien perusteella näyttäisikin olevan tulossa tyttö. En ole uskaltanut asiaa edes ääneen vielä oikein sanoa, saati kertoa kenellekkään muulle omalle äidilleni (ja mies tietty tietää). Vieläkin on mahdollisuus, että pippeli on ultrakuvissa ollut piilossa jossakin ja tulokas paljastuukin pojaksi. Mutta saa nyt nähdä... :)



ps. Tänään junassa vastapäätä oli n. 6 kk vanha pieni poikavauva, joka sulatti kaikkien paikalla olijoiden sydämet. Tuli itsellekin ihana onnentunne siitä, että saamme vielä yhden perheenjäsenen - oli se sitten tyttö tai poika.

ihan joka iässä... =)

mutta kouluikäisenä ja aikuisiällä olisin kyllä mieluummin tytön kuin pojan äiti. Äideillä ja tyttärillä on ihan eri jutut kuin pojilla ja äideillä, suren sitä että jään niistä paitsi. ap

Minulla on kaksi poikaa ja kolmas tulossa. Ilmeisesti jää siis äitien ja tyttöjen jutut tässä elämässä kokematta, mutta eipä tuo elämä siitä pilalle mene. Näiden kahden pojankin kohdalla olen saanut huomata, että kummankin lapsen kanssa on erilaista ja ihan omat jutut. Tai nuo minun pojat ainakin ovat ihan erilaisia keskenään.

ettet saakaan 3. lasta, kun ajatusmaailmasi on noin lapsellinen. Kasva aikuiseksi ensin.

Itse olen aina, ihan pienestä asti nukeilla leikkiessä, haaveillut ja toivonut sitä, että minulla joskus olisi oma TYTTÖ-vauva. Ja tuntui, että olin saanut elämässäni kaiken ja täyden onnen, kun esikoiseni oli tyttö. Kun odotin toista lastani, minulle oli ihan sama, kumpi tulee. Olisin ottanut ilolla toisenkin tytön ja yhtä ilolla pojan.



Minulle syntyi maailman ihanin poika. Aluksi tuntui oudolta olla pojan äiti, myönnän. Mutta ihan parissa viikossa vauvaa hoitaessa ja imettäessä kasvoi niin ihana rakkaus tätä poikaani kohtaan, että kaikki epäilykset häipyivät.



Nykyään olen onnellinen, kun minulla on molempia, tyttö ja poika. Kolmannen, jos joskus saan, otan vastaan ilman isoja odotuksia, kunhan saisi terveen lapsen.



Mutta jos en olisi koskaan saanut tyttöä, niin (olen nyt rehellinen) olisin kyllä pettynyt. Toki rakastaisin lapsiani yli kaiken ja pääsisin asioista yli, pettymyksestäkin. Mutta olen onnellinen, että kävi juuri näin.



Kolme tyttöä ottaisin ilolla, vaikka viisi tyttöä. Mutta viisi poikaa... En tiedä... Tulee vaan mielikuva kuraisista ja villeistä pojista juoksemassa metsässä. Olisin perheen ainut nainen... Toki rakastaisin poikiani yli kaiken, vaikka kuolisin heidän puolestaan. Mutta silti toivoisin tyttöä.



Tällainen olen. Saa haukkua. Ymmärrän ap:ta.

että haluaisin tämän kolmannen olevan poika kun kaksi edellistä on tyttöjä.

tottakai rakastan vaikka olisikin tyttö mutta...

ei halua että tulee poika.

Meillä on kolme poikaa, ja kaksi tyttöä. Toinen tytöistä vielä vauva. isompi tyttö täyttää kymmenen. Pojat ovat 3v, 4v ja 7v. Meillä 7 v poika touhuaa aina kaikkea äidin , eli minun kanssa. Tyttö taas on omissa oloissaan tai isän kanssa. Koskaan ei lähde mun mukaan ostoksille, eikä ole edes kiinostunut esim. meikeistä tai ns. tyttöjen jutuista. kyllä tyttö on muuten tyttömäinen, tyttöjä kaverina jne, mutta ei ole mikään "tyttöluonne" siinä mielessä että yhdessä voisi olla omat jutut. Ja näin se on kuulemma aika monessa tuttavaperheessäkin, eli pojat on äidin poikia ja tytöt isän tyttöjä.

Saapi nyt nähdä mitä pikkuneidistä tulee isona. Kovasti on nyttenkin isän seuraa vailla:)

Eihän niitä lapsia sen sukupuolen vuoksi hankita tietenkään :)

toivon vaan tyttölapsia. mies halua pojan että miehen takia toivon sitä poikaakin.

muuten sama tilanne kuin ap:llä. Mun ajatuskulku on se, että jos poikia on kolme, niin käy melko todennäköiseksi, että ainakin yksi tuo kotiin joskus kivan tytön, joka antaa minun luoda hyvän suhteen lapsenlapsiinsa ja on ehkä hiukan "tyttärenä" minulle itsekin. Toki yhdenkin pojan kanssa voi olla niin hyvä tuuri, mutta kun kaikki ei löydä siippaa ja kaikki parit ei saa lapsia, ja kaikki pojat ei tykkää tytöistä, niin parempi että on useampia mahiksia (tämä siis myös pilke silmäkulmassa). Toki nautin pojistani muutenkin, eikä yksi lisää haittaa mitään, päinvastoin. Kova on kuitenkin surutyö, jos tyttöä ei tule.

Meillä lapsiluku on päätetty omien voimavarojen perusteella, sukupuolella ei siinä asiassa ole ollut mitään merkitystä.