Synttäri-ketjusta tuli mieleen.
Tunnen naisen, joka on ollut lapsena ja aikuisenakin molempien vanhempiensa silmäterä. Lapsenakaan hänelle ei olisi ikinä saanut tulla paha mieli, ja vanhemmat tekivät lapsen puolesta kaiken mahdollisen, ja ulkopuolisen silmissä mahdottomankin. Aikuisenakaan ei ole tarvinnut huolehtia itsestään, hankkia itse asuntoa tai autoa tai mitään muutakaan, vaan kaikki on annettu valmiina, ja vanhemmat ovat nähneet vaivan tyttärensä puolesta. Ja yllätys yllätys, naisella onkin monenlaista psyykkistä ongelmaa. Arki ei ilman psyykelääkkeitä suju ollenkaan, ja pienetkin vastoinkäymiset romahduttavat hänen hyvinvointinsa. Toki näitä ongelmia olisi voinut tulla muutenkin, mutta uskon, että jos lapsi olisi saanut oikeassa iässä kokea oikean kokoisia vastoinkäymisiä ja pettymyksiä, aikuisen elämän normaalit vaikeudetkin olisi helpompia kantaa.
Riitelin tästä juuri äitini kanssa... Hän ja isosiskoni ovat paaponeet ja pumpuloineet pikkusiskoni täysin.