Miksi veljeni vaimoineen ei halua pitää meihin yhteyttä? :(

No meillä se on päinvastoin.

Mieheni sisko oli kertonut miehen exälle, ettei voi sietää minua ja toivoisi, että me erottaisiin. Emme ole kuulemma sopivia toisillemme.

On muutenkin laittanut pahasti kapuloita rattaisiin kun on todella läheinen veljensä kanssa. Ja veli rientää aina meidän riitelyn jälkeen sinne "turvaan". Kun siskon mielestä veli on aina oikeassa!!

Sapettaa vieläkin aina kun ajattelen asiaa.

En halua nähdä koko ihmistä, saa mies yksin hoitaa ihanan prinsessasiskonsa miten parhaaksi näkee.



Ja olen yrittänyt aluksi (3 v.sitten)olla mukava tälle tyypille. Mutta ei. Negatiivinen aura on ollut alusta asti. Olen totaalisen neuvoton.

Tuntuu vaan pirun pahalta kun sisko on kuitenkin tärkeä miehelleni (tärkeämpi kuin minä? Se jää nähtäväksi..).



Että joskus näinkin päin...

Minun mielestä tämä on pääasiassa sinun ja veljesi välinen asia. Oletko puhunut hänen kanssaan kunnolla asiasta? Jos vaikka hänen vaimonsa ei sinusta pitäisi ja haluaisi olla tekemisissä, niin veljesi voisi. Hänen on päätettävä haluaako olla siskonsa kanssa yhteyksissä. Tosi surullista, jos ei, mutta tiedän tälläisiakin tapauksia. Ne kyllä yleensä kaduttavat vanhemmalla iällä. Siis mun neuvo: Puhu veljesi kanssa kahden!!!

juuri tuo on todennäköisin selitys :-)

Mun veli asuu avovaimonsa kanssa muutaman kilometrin päässä ja nähdään tasan silloin kuin me kutsutaan. Mielellään käyvät meillä ja vanhemmilla nähdään tietysti jouluna ja äiteinpäivänä, mutta heidän puoleltaan kaikki kutsuminen on nolla. Meidän vanhemmatkin kutsuttiin ekan kerran kylään vasta vuosi asuntoon muuton jälkeen. Meidät on kutsuttu kahdesti kolmen vuoden aikana.



Syy on yksinkertaisesti se, että veljeni avokki on aika itsekäs ja laiska tyyppi, ja veljeni ei tuputa meitä väkisin heille. Kutsuminen on "raskasta", kun pitää tarjoiluakin hommata. Helpompaa käydä aina toisten luona.

Meitä siskoja on kolme ja veli vaimoineen ei käy meidän kenenkään luona tai mutta toooodella harvoin.

Olemme keskustelleet asiasta useaan otteeseen veljeni kanssa ja kyse on siitä, että hänen vaimonsa on mustis ja kokee, ettei ole meidän kanssa samalla tasolla. Tästä samaisesta keskusteltiin myös hänen vaimon kanssa ja sanoimme, että hän todellakin on samalla tasolla ja pidämme hänestä ym ym ym...Toisekseen vaimo ilmoitti veljelleni tuossa pari vuotta sitten, että hänen pitää valita siskot tai hänet....

Tätä on jatkunut jo 15 vuotta...asia ei ole muuttunut..aina sama juttu....Hän ei välitä käydä tai olla tekemisissä ja näin se asia vaan on...ei voi mitään vaikka mieli tekisi olla enemmänkin yhdessä kun meillä kaikilla on jo lapsia ym...Veli onneksi soittelee ja käy :)

Toivottavasti otat asian puheeksi ja saatte välinne kuntoon!

Huono tsägä käynyt :-/ Mutta ei auta, me tytöt ollaan jo luovuttu turhasta yrittämisestä ja sitäpaitsi, jos aina tulee tämän ko. osapuolen marinasta ja negatiivisesta elämänasenteesta paha mieli moneksi päiväksi, niin miksi suotta uhrata aikaa hänelle. Reilu 15 v on meilläkin tätä siedetty.

Sisareni perheineen valikoi erittäin tarkasti, kenen kanssa seurustelivat. Muutamat sukulaiset saivat surutta jäädä syrjään, koska he olivat sisaren perheen mielestä "epäkelpoja", mikä heidän kohdallaan tarkoitti, että eivät olleet yhtä varakkaita tai lahjakkaita kuin he.

Heidän suhtautumistapansa oli erittäin epämiellyttävää ja minusta oli hirveän noloa, kun sukulaiset kysyivät minulta, miksi sisar ei edes olisi halunut tervehtiä näitä vähemmän hyväosaisia kadulla tavatessaan.

Näitä tällaisia ihmisiä vain on olemassa, surku niille, jotka joutuvat elämään heidän lähellään ja oikeastaan aivan yhtä suuri surku heille itselleen.

Ennen minun ilmaantumistani mieheni elämään hän oli tavallaan siskonsa "kakkosmies". Vielä suhteemme alkuaikoinakin hän saattoi soitella miehelleni yli tunnin mittaisia puheluja ja kutsua auttamaan milloin missäkin hommassa. Ehkä joku määrittelee minut mustasukkaiseksi, kun otin noista puheluista nokkiini ja kerroin miehelleni, että koen sen aika ikäväksi, jos työpäivän jälkeen yhteisistä tunneista pian puolet menee siihen, että hän viettää aikaa siskonsa kanssa joko luuri korvalla tai apumiehenä.



Hetken aikaa suhde siskon perheeseen oli lähinnä normaali, kunnes me(kin) saimme lapsia. Sen jälkeen sisko viileni tyystin. Vaikka kutusmme heitä kylään useamman kerran vuodessa, esim. lasten synttäreille, niin heille ei ikinä sovi. Meitä ei ole kutsuttu heille kylään pariin vuoteen. Lapsemme joskus hieman kyselevät, eivätkö serkut vietä lainkaan synttäreitä. Mitähän siihenkin pitäisi vastata? Itse olemme kutsuneet "itse itsemme" heille, eli soittaneet ja kysyneet, sopiiko tulla. Silloinkin kyläily on lähinnä sitä, että lapset leikkivät hetken keskenään ja pian onkin jo jommalla kummalla vanhemmalla kiire omiin harrastuksiinsa tai joitain muita vieraita tulossa, joten meidän on aika lähteä.



Ehkä me olemme sitten liian juntteja heidän akateemiseen perheeseensä tai emme istun sohvan väriin, vaikea mennä sanomaan. Sen jälkeen kun mieheni vanhemmista aika jättää taitaa jäädä hänen siskonsa kanssa tapaamiset aika vähiin. Sukuseuran kokouksissa tavataan joka neljäs vuosi. Eiköhän se riitä.

juuri tuo on todennäköisin selitys :-)

joo

Ovatko muuten sukuusi (esim. vanhempiisi) yhteydessä?

Olen joskus äidillenikin maininnut, että harmittaa kun he eivät koskaan vastaa kutsuihin. Äiti ihmetteli sitä myös, ei osannut sanoa syytä.



ap

Mun mielestä kuulostaa ihan siltä, että sun veljen vaimo ei jostain syystä pidä susta tai sun miehestä yhtään ja sun veljes ei joko halua sanoa vaimollensa vastaan tai sitten ei vaan osaa. Jos sun ja sun veljen välillä olisi jotain ongelmaa, sä varmasti olisit sen huomannut aikoja sitten.

mieheni veli vaimoineen asuu n. 6 km päässä ja kyläilemme tosi, tosi harvoin. Meille voi tulla ex tempore, olen sen heille sanonutkin. Meillä lapsia, heillä ei, joten elämän rytmi erilainen. Tulevat kyllä, kun pyydämme esim. lasten synttärikahveille, mutta muuten ei heitä näy. MIeheni veli on lisäksi vanhemman lapsemme kummi, mutta ei kyllä paljon soittele ja kysele kuulumisia (tyttö jo 13 vuotias, joten osaisi jo arvostaa jos kummi muistaa). Itse laittelen myös jonkin verran tekstiviestiä, soittelen, mutta he eivät koskaan. Varsinkaan mieheni vaimo ei ota yhteyttä, vaikka tavatessamme on ihan iloisen tuntuinen kun näemme....

Ehdotan, että otat asian suoraan esiin veljesi kanssa. Kerrot, että toivoisit heitä kylään ja että pyynnöistäsi huolimatta koskaan ei ole sopinut - osaisiko hän kertoa, miksi.

Jos veljen vaimo ei vaan tykkää teistä, pyydä sitten veljeä & lasta/lapsia käymään teillä. Lapsille kuitenkin serkkujen tapaaminen on hieno homma pienestä saakka. Voit ehkä tarjoutua myös ainakin kerran lapsenvahdiksi, jos siitä saisi jään sulamaan. Automaatiksi älä tässä kuitenkaan rupea!

MIes ei ottanut minua mukaan sukunsa juhliin, vanhempien luona kyllä käytiin, mutta sisaruksilla ei. Olimme lapsettomia tuolloin. Syynä varmaan oli perheväkivalta meidän perheessä, mieheni kait pelkäsi, että sisaruksilleen voisi asia paljastua helpommin, ettei meillä hyvin pyyhkinyt. Mies meni siis yksin usein riidan saattelemana. Sittemmin erosimme. Ilmeisesti mies ei alitajuntaisesti pitänyt minua sittenkään kumppaninaan, joten ei halunnut vakiinnuttaa minua paremmin sukuunsa. Mies ja siskonsa tulivat keskenään erinomaisesti toimeen.

kysy suoraan heiltä, tai veljeltäsi että mikä mättää. niin suoraan kysymykseen harva ehtii keksiä mitään valhetta, tai sitten jos hän ei halua siitä puhua niin hän alkaa änkyttää tai kaarrella. jos oikeasti ei mitään syytä niin huomaat sen reaktiossa joka on harvinaisen vilpitön ja yllättynyt. usein tuollaisiin reaktioihin voi olla syynä myös joku kamala väärinkäsitys joka ei oikene ennenkuin asia otetaan puheeksi.

Tosin kylään eivät ole kutsuneet kertaakaan, meillä ovat pari kertaa käyneet 'pakollisissa tilanteissa'.



Mies on asiasta kyllä pahoittanut mielensä aika lailla. Sisko on nuorempana käynyt meillä paljonkin, ja kaivannut mieheni seuraa, tuntitolkulla selittänyt omia juttujaan tosin, ei ole koskaan ollut miehen kuulumisista kiinnostunut. Nyt kun hänellä on sitten oma perhe, mies on täysin ilmaa hänelle. Ilmeisesti ei ole koskaan ollutkaan miehestäni kiinnostunut, mutta on vaan tarvinnut 'yleisöä'. Nyt kun sitä saa muualta, ei miestäni enää tarvita.



Mutta toisaalta, ap:n tilanteesta. Miksi kaikki aina olettavat, että on naisen tehtävä pitää yhteyttä miehen sukulaisiin? Jos veljeä ei kiinnosta, miksi vaimon pitäisi ottaa vastuu. Meillä ainakin mies päättää ja sopii sukulaistensa kanssa vierailut, minä vain kuljen mukana. Ja minä sovin ja päätän omien sukulaisteni kanssa vierailut, ja mies on mukana.

Varsinkaan mieheni vaimo ei ota yhteyttä, vaikka tavatessamme on ihan iloisen tuntuinen kun näemme....

jotka eivät halua olla tekemisissä muiden kanssa... niin omituiselta kuin se kuulostaa. Tunnen muutaman tällaisen tapauksen ja itse sosiaalisena ihmisenä minun on vaikea sitä ymmärtää. Mulla on esimerkiksi hyvä lapsuuden ystävä, jonka kanssa nykyään ollaan tosi vähän tekemisissä, hän kun ei koskaan halua lähteä minnekään. Kun olen kutsunut häntä miehensä kanssa meille, vastaus on, että ei se mies halua... Tämä jo siinä vaiheessa, kun mies ei edes meitä tuntenut, eli ei halunnut edes tutustua. Ei siis vielä tunnettu, joten ei voinut olla sitä mieltä, ettei pidä meistä.

Mutta toisaalta, ap:n tilanteesta. Miksi kaikki aina olettavat, että on naisen tehtävä pitää yhteyttä miehen sukulaisiin? Jos veljeä ei kiinnosta, miksi vaimon pitäisi ottaa vastuu. Meillä ainakin mies päättää ja sopii sukulaistensa kanssa vierailut, minä vain kuljen mukana. Ja minä sovin ja päätän omien sukulaisteni kanssa vierailut, ja mies on mukana.

ap

Mutta toisaalta, ap:n tilanteesta. Miksi kaikki aina olettavat, että on naisen tehtävä pitää yhteyttä miehen sukulaisiin? Jos veljeä ei kiinnosta, miksi vaimon pitäisi ottaa vastuu. Meillä ainakin mies päättää ja sopii sukulaistensa kanssa vierailut, minä vain kuljen mukana. Ja minä sovin ja päätän omien sukulaisteni kanssa vierailut, ja mies on mukana.

ap