Jos saisit raskaanaolessasi tietää odottavasi

luultavasti synnyttäisin lapsen ja katsoisin mitä elämä tuo mukanaan.

Käsittelisin asiaa parhaani mukaan ja valmistautuisin lapsen syntymään ja elämän tukemiseen.

en mitenkään voi varmaksi tietää kun en siinä tilanteessa ole. Luultavasti tieto tulisi vasta 13. raskausviikon jälkeen ja uskoisin etten enää pystyisi keskeyttämään raskautta, jos vauvalla olisi kuitenkin mahdollisuus elää eli ei niin vakavaa vammaa, että uhkaisi henkeä (down, turner) enkä varmaan haluaisikaan keskeyttää.

Jos olisi varmaa, ettei lapsi ole elinkelpoinen tai tulisi kuolemaan esim. vuoden sisällä niin mielummin keskeyttäisin.

Luulisin että synnytäisin lapsen ja jatkaisimme siitä elämän taipaletta yhdessä.

Joten tänne vain, aina yksi vammainen tähän hulluun sakkiin mahtuu =)

Jos selviäisi np-ultrassa (ennen rv 12), tekisin aika varmasti abortin.

Mutta jos myöhemmin, sitten en todellakaan tietäisi...

Olen tavannut/hoitanut paljon VAIKEASTI kehitysvammaisia lapsia enkä tosiaan haluaisi oman lapseni käyvän sitä kaikkea läpi. Monet kuvittelevat kaikkien kehitysvammaisten lasten olevan " ihania down lapsia" (kärjistän!), mutta unohdetaan lasten todellinen kärsimys. Haluatko todella oman lapsesi käyvän läpi vaikkapa vaikeat epileptiset kohtaukset, alituisen pahoinvoinnin, kovat kipu- ym lääkitykset, leikkaukset, kivuliaat fysioterapiat ja hoitotoimenpiteet.

Jos saisin valita, olisin epäitsekäs ja kestäisin lapsen menetyksen tuoman rajattoman surun ja ikuisen kaipauksen sen sijaan että katselisin lapseni kärsivän.



ap

luottaisin tuosa tilanteessa kyllä lääkäriin. Jos sanoisi ettei tulisi koskaan elämään ilman ympärivuorokautista hoitoa, luultavasti päätyisin aborttiin. Mutta tietäähän ei voi ennen kuin sellainen tilanne itselle tulee eteen.

Mutta voin edelleen sanoa pitäväni lapsen, jos odottaisin vammaista lasta. Ja nyt yövieraana on 10 v. vammainen veljeni. Hän on varmaan isosyy tähän mielipiteeseeni=)



t: numero 8

Luultavasti en keskeyttäisi, koska raskaus olisi hoidoilla aikaan saatu. Jos, kuten joku aiemminkin sanoi, olisi tiedossa että lapsi eläisi vain hetken ja senkin huonosti, harkitsisin keskeytystä Down-riski ei olisi peruste tehdä keskeytystä minulle.

Ikinä en voisi aborttia tehdä. Jos saisin tietää odottavani vammaista lasta, järkyttyisin varmasti, mutta sitten opettelisin elämään asian kanssa. Eniten varmaan järkyttäisi, jos vammaisuus selviäisi vasta syntymän jälkeen.