Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pelko yksinäisestä " äitiydestä" vai olisiko parempi sanoa vauvan syntymän jälkeisistä kuukauksista! Toinen vauva tulossa.
11.02.2007 |
Yksi lapsi jo entuudestaan ja pelko samanlaisesta yksinäisyydestä kuin ensinmäisen lapsen kanssa. Mies tekee pitkää päivää 6 päivää viikossa. Ma-to klo 9-20 pe 9-18 joskus menee myöhempään ja la tai su 12-18. Mies auttaa silloin kun on kotona eli juuri lapsen nukumaan meno aikaan, mutta lapsi innostuu aina kun isä tuee joten nukkumaan meno myös senkin takia viivästyy sinne noin klo 21.30 asti.
Perheellisiä ystäviä minulla on, asuvat kaukana ja ovat menossa äitiyslomiltaan juuri töihin kun minä jään. Toinen vaua syntyy syksyllä. Ulkoilut helpottavat tietysti sitten elämää. Kaikkihan on itsestään kiinni, mutta pelkään etten saa itseäni otettua niskasta kiinni ja mentyä puistoon tms. Puistossanyt kun olemme olleet niin kaiki äidittuntuvat elävänsä vain lapsilleen. Mutta haluaisin olla myös jotain muutakin kun pelkästään äiti!
Mistä löytäisin tuen rankkaan ensinmäiseen vuoteen?
Kommentit (5)
tai ennen kuin ongelmat ovat pahimmillaan niin et saa tukea mistään. Tuen saat vasta kun ole niin syvällä ongelmissasi että olet lähes yhdyskuntakelvoton.
Sama on täällä palstallakin. Jos ennalta yrität pohtia tulevaa tilannettasi, ulvot apua ja olet typerä kun et ajatellut ennen tehtyäsi asiaa tarkemmin. Tukea et saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne ovat katkeria ja kateellisia lapsettomia.
Ei kai kukaan täysijärkinen ihminen lasta sen ekan vuoden takia teekään? Eikö vaikeina aikoina saisi kysyä apua? Pöh, ihmeellistä logiikkaa joillakin...
Mulla on varmaan aika sama tilanne edessä kuin ap:llä. Toinen vauva tulossa, mies tekee pitkää päivää, paljon työmatkoja, eikä samaan aikaan ole ketään tuttuja äitiyslomalla. En ole myöskään mikään hillitön kerhoihminen, en jaksaisi jatkuvasti olla tutustumassa uusiin ihmisiin. Siksi olen ajatellut ihan vaan kestää sen vauvavuoden sillä periaatteella, että se on kuitenkin aika lyhyt aika elämässä. :/ Ja tietenkin kannattaa pitää yhteyttä niihin työelämässä oleviin ystäviin, vaikka iltaisin ja viikonloppuisin ei jaksaisikaan mihinkään lähteä. Sähköposti ja puhelin on mulle elinehtoja!
Sen verran varmaan meillä tokakertalaisilla on helpompaa, että nyt on se esikoinen siinä seuraa pitämässä. Mulla ainakin riittää jo touhua vajaa kolmeveen kanssa ihan eri tavalla kuin silloin, kun hän oli pienempi. Ja seuraakin sen ikäisestä jo on, vaikkei aikuinen olekaan. Pelkästään vauvan kanssa ollessa tuntui, että oli jatkuvasti vaan tissinä ja turvana, eikä mitään muuta. Esikoisen kanssa voi jo askarrella, hassutella, jutella mukavia. :)
Täällä toinen lähes samassa tilanteessa oleva. Oma mieheni on viikot muualla töissä ja yksi päivä viikonlopusta menee yrityksen asioiden hoitamiseen. Meillä kaksi alle kouluikäistä lasta ja ymmärrän tunteesi erittäin hyvin. Lähetän sinulle voimia arkeen. Jotenkin helpottaa kun tietää ettei ole kuitenkaan ainut samassa tilanteessa oleva.
Alue: Aihe vapaa
tiedät että on mahdollista saada tukea ja apua. Tiedän ekan vuoden olevan rankka ja sen takia tässä nyt kirjoitainkin.
Mutta tässä se taas nähtiin tämän palstan taso!