Mua hävettää mun duuni

Mua hävetti entinen työni, olin nimittäin Siwan kassalla. Se oli AIVAN KAMALAA. Suhtauduin työhöni jotenkin vitsinä muiden ihmisten aikana.



Nyt olen paljon fiksummissa hommissa, eikä tartte enää hävetä. Mene sinäkin opiskelemaan.

Eli ole rinta rottigilla seuraavan kerran kun tuttuja tulee liikkeeseen!:)



Jos matelet hyllyjen välissä ja näytät siltä että toivot etteivät he sinua huomaisia ---> viestität että sinua nolottaa työsi josta tuttusi vetävät johtopäätöksen että olet huomoissa hommissa.



Jos menet itsevarmuutta huokuen ja rohkeasti tervegtimään tuttaja ja kysyessäsi voitko olla avuksi ITSE otat esille että mehän ollaan tuttuja, niin he saavat sinusta itseensä ja työhönsä tyytyväisen kuvan ---> heille ei tule mieleenkään että työsi olisi jotenkin "huonoa" ja et olisi saavuttanut mitään.

tämä yksi ilmaislehtien jakaja helsingissä, hänestä oli jossain lehdessä juttukin. Juttua ja hymä riittää, oikea showmies mutta miellyttävällä tavalla. Tuntuu viihtyvän työstään ja saa ihmiset hyvälle tuulelle. Mulla nousi heti ko hommien arvostus, kun näin että joku arvostaa itse ko työtään.

Ystäväsi voivat haaveilla sinun työstäsi :-)



Minulla on parikin akateemista tutkintoa ja hyvä, arvostettu paikka omalla alallani. Ja työ ihan höpöhöpöä! Minusta olisi kiva - ainakin tässä elämänvaiheessa - tehdä jotakin konkreettista perustyötä, asiakasneuvojan työ kuulostaa oikein hyvältä.



Haluaisin käyttää luovuuttani ja kirjoitustaitoja mieluummin vapaa-ajalla ja päivätyönä tehdä jotakin rentouttavaa. Tuntuu, että ei-stressaava työ mahdollistaa mielenkiintoisemman vapaa-ajan ja elämän, ehkä tämä on harhakuva, mutta moni ystäväsi voi ajatella niin kuin minä ;-) Että onpas onnekas tyyppi ja päässyt kivoihin hommiin.

Koulutukseltani olen todellakin ihan muuta,eli sairaanhoitaja,mutta tämänhetkinen elämäntilanteeni on sellainen,että koulusiivoojaan hommat sopii paremmin,työajat sun muut.



Teen kuitenkin työtäni iloisena ja pidänkin siitä :) ja en todellakaan häpeä sitä,miksi häpeäisin??

Koulutukseltani olen todellakin ihan muuta,eli sairaanhoitaja,mutta tämänhetkinen elämäntilanteeni on sellainen,että koulusiivoojaan hommat sopii paremmin,työajat sun muut.

Teen kuitenkin työtäni iloisena ja pidänkin siitä :) ja en todellakaan häpeä sitä,miksi häpeäisin??

Aiemmin tein 3-vuorotyötä :):)



Mutta nyt teen 10,05e/h työtä josta ei tuu minkäänlaista stressiä,en oo vastuussa mistään maailmaa kaatavasta ja KUKAAN ei hengitä niskaan (teen työtä yksin) ja työaika on ideaalinen,klo 06-13. Lapsille jää aikaa ihanasti,kun mies vie heidät töihin mennessään klo 7.30 hoitoon ja minä haen tullessani.



Kaikista se ihanin osuus on kuitenkin se,ettei työasiat pyöri mielessä eikä byrokratia vaivaa. Aamulla saan tehdä työtä aivan yksin (koulu avaa ovensa klo 8.30,opettajat tulee noin klo 8) ja sittenkin kun oppilaita tulee niin mun vastuuseen kuuluu vaan se että veskit ja käytävät on puhtaat ja paprua riittää telineissä :D



Aamulla siis 2h aikaa siivota luokat,siinä pitää todella hoppua mutta mukavalla tavalla!!

Aiemmin tein 3-vuorotyötä :):)

Mutta nyt teen 10,05e/h työtä josta ei tuu minkäänlaista stressiä,en oo vastuussa mistään maailmaa kaatavasta ja KUKAAN ei hengitä niskaan (teen työtä yksin) ja työaika on ideaalinen,klo 06-13. Lapsille jää aikaa ihanasti,kun mies vie heidät töihin mennessään klo 7.30 hoitoon ja minä haen tullessani.

Kaikista se ihanin osuus on kuitenkin se,ettei työasiat pyöri mielessä eikä byrokratia vaivaa. Aamulla saan tehdä työtä aivan yksin (koulu avaa ovensa klo 8.30,opettajat tulee noin klo 8) ja sittenkin kun oppilaita tulee niin mun vastuuseen kuuluu vaan se että veskit ja käytävät on puhtaat ja paprua riittää telineissä :D

Aamulla siis 2h aikaa siivota luokat,siinä pitää todella hoppua mutta mukavalla tavalla!!

En ymmärrä. Minua taas on hävettää se, ETTEI OLE työtä, vaikka koulutus on.

... arvostan kovasti, jos saan huonekaluliikkeessä hyvää ja asiantuntevaa palvelua. Miksi tuota työtä pitää hävetä?

sinä akateeminen, joka sanoit, että työsi on ihan höpöhöpöä.

sinä akateeminen, joka sanoit, että työsi on ihan höpöhöpöä.

se höpönlöpö on jotain sisällön tuottamista tai vastaavaa ja ao vastaaja ei koe sitä tarpeellisena.

mutta en saa töitä mistään;(

saa olla koko ajan ihmisten kanssa tekemisissä. Opiskeluaikana kaikki työpaikkani olivat jotain myyntityötä, koska se tuntui niin mielekkäältä.



Sitä paitsi hyvä myyjä voi todella pelastaa päivän.



Jos liikkeeseen tulee jotain nirppanokkatuttuja, niin voithan aina alkaa pontevasti esittelemään liikkeen kalleinpia huonekaluja ja jos eivät osta, niin voit surkutella, jos ei ole varaa.

tehdä jotain mitä kaikki arvostaisi. Toisaaltaan pidän työstäni ja erityisesti siitä, että on kaksivuorotyö. Tulisin hyvin ahdistuneeksi jos pitäisi joka aamu herätä samaan aikaan. Pidän myös viikolla olevista vapaista. Parasta työssä taitaa olla ihmiset. Sairaanhoitajilla ei useinkaan ole aikaa jutella potilaiden kanssa kun taas laikkarilla on siinä samalla kun siivoaa huonetta. Kyllä siinä päivän aikana jutellaan niin politiikkaa kuin lauletaan rilluttelulauluja tai metsästetään karanneita dementikkoja. Minulla on töissä enimmäkseen hauskaa ja siitä saa energiaa, mutta kovin kunnianhimoiselta se ei taas kuulosta kun käy kotona ja tapaa luokkatovereitaan, jotka kaikki on luonnollisesti menestyneempiä kuin " siivooja".



Itse aikoinaan kiinnostuin laitoshuoltajan ammatista kun nuorimmainen oli teholla. Oli päivät aikaa seurata heidän puuhiaan ja sain monesti todella ystävällistä apua.

ja sitä mukaa kun asia on naapureille selvinny on osa alkanu kattomaan mua nenän vartta pitkin. Yks näistä kierteli torstaina puolisen tuntii ympäri kauppaa ja näytti etsivän jotain. Lopulta sai avattua suunsa ja kysyi että missä teillä on hunaja. Jotain hyötyy mustakin siis oli nirppanokkanaapurille, mutta kiitosta ei kuulunu. Itse en häpeä työtäni, ja olen siinä hyvä.

sinä akateeminen, joka sanoit, että työsi on ihan höpöhöpöä.

se höpönlöpö on jotain sisällön tuottamista tai vastaavaa ja ao vastaaja ei koe sitä tarpeellisena.

Koulutus on FM+VTM ja mainosalalla työskentelen.

ihmistä jolla on silmää sisustukselle yms. Itsellä kun ei ole.

Älä ap häpeä!



Kyllähän minkäin aikoinaan Mäkkärin kassalla kun entinen luokkatoveri ajoi DT-lle komealla autolla puku päällä, johtajasmies tuli hänestä jo nuorena) mietin, että näin se elämä meitä on vienyt:)



Ja nykyään kun joskus olen huvikseni lueskellut koulukaverit.comia ja suurimmalla osalla on paljon tutkintoja ja hienolta kuulostavat työnimikkeet, niin tuleehan sitä mieleen, että minusta tulikin vain maatilan emäntä..

Tottapuhuen olen unelma-ammatissani enkä pois vaihatisi, yliopistoon en olisi kuunaan halunnut. Sitäpaitsi osaan monta hommaa mitä koulukaverini eivät. Tuskin haluaisivatkaan mutta silti=) .

Paikalla oli melkeinpä kaikki yläasteaikaiset luokkakaverit.



Puhuttiin siinä sitten tietty, mitä kukanenki tekee ja missä asuu jne.



Yksi oli kunnanjohtajana, yksi lääkärinä, pari opettajaa, monta (D)insinööriä ja pari siivoojaa, rakennusmiestä jne.



Minä itse olen kohta viiden lapsen kotiäiti, ammattia vailla vielä kokonaan. Ei kyllä hävettänyt yhtään ja kuulin myös useamman suusta, että olen ehdottomasti omalla "alallani" :) Vietinhän jo yläasteella lähes kaikki viikonloput sukulaisten lastenhoitajana, kun muut viilettivät diskoissa :)

Päivät istuin kokouksissa jos minkälaisten professorien kanssa ja yritin päteä. En siis jaksanut sitä enää, nyt aion hakea Siwasta tai muusta kaupasta myyjän paikkaa. Olen aivan innoissani. Ehkä saan työtä, joka on vain työtä, eikä stressaa minun yöuniani. Saamani arvostus toki laskee, mutta eiköhän kaupasta löydy ihan kivoja kollegoita ja tulojen romahtamisen kanssa on vain tultava toimeen.