Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita joiden työpäivät kestää työmatkoineen noin 10 tuntia?
28.02.2009 |
Minkä ikäisiä lapsia teillä on? Koetteko syyllisyyttä siitä että olette niin paljon poissa?
Itselläni esikoinen menee syksyllä kouluun ja ei ole varmuutta siitä, saadaanko ip-kerhoa järjestettyä (tänä vuonna ei ole ollut sellaista). Työnantajalta kyselin mahdollisuutta lyhennettyyn työpäivään ja tyly vastaus oli että "no, jos pystyt tekemään työsi lyhemmässä ajassa niin sitten". Palkka olisi pienempi, mutta työt samat, pitäisi vaan vähemmässä ajassa niistä selviytyä. Tämä on käytännössä mahdotonta koska olen jo nyt tiukilla ja tauot jää usein pitämättä (syömään olen mennyt vaikkei periaatteessa aina ehtisikään). Laman takia en kuitenkaan uskalla luopua vakituisesta työpaikasta. Työstäni kaikesta huolimatta pidän.
Ryhdyin tähän rumbaan kun kuopus täytti 3v (sitä ennen olin kotosalla esikoisen syntymästä saakka). Välillä olen iltaisin ollut väsynyt ja poissaoleva, sohva- ja einesäiti. Ajoittain taas jaksanut paremmin. Mieheni tekee 3-vuorotyötä ja hänelläkin kotona jaksaminen on ollut vaiheittaista.
Miten sujuu muilla "raatajilla"?
Kommentit (20)
ja kolme tuntia työmatkoja. Matkoineen päivä olivat siis 11-tuntisia. Mulla lapsista enää nuorin oli päiväkodissa, muut koulussa. Illat olin ihan väsynyt. Mies hoiti ruoanlaitot ja pyykinpesun ja muut pakolliset hommat.
Nyt olen ollut vuoden kotini vieressä töissä. Arki rullaa paljon paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täälläkin yksi. Sitä se tavallinen elämä on.
Ole onnellinen että pystyit 3v olla kotona!
Esikoiselle kännykkä ja soittelet iltapäivisin jos voit.
Pärjättiin me 70-luvun lapsetkin vaikkei iltapäiväkerhoja oltu keksitty vielä eikä kännyjä!
Mielestäni....
Täällä pk-seudulla tuo tunti/suunta on ihan tavallinen työmatkan pituus. Meillä mies aamuisin vie lapset ja minä haen 16.30 aikaan päiväkodista (lähden 15.30 töistä, joustoa vähän työajassa on). Isoin on tokalla luokalla koulussa ja käy vielä tämän vuoden päiväkotia.
Iltaisin otetaan rennosti. Tosin kahdella lapsella on harrastus ja niihin pitää maanantaisin ja torstaisin kuskata. Sillä välin kun lapsi harrastaa, voi käydä itse vaikka kaupassa eli hyödyntää sen ajan jotenkin.
Muut illat otetaan siis rennosti ja ilman aikatauluja. Emme kyläile iltaisin eikä meillä kyläillä, ei lasten kaveritkaan. Ainoat kotityöt mitä arki-iltaisin tehdään on pyykinpesu ja vaatteiden pesu sekä seuraavan päivän vaatetuksen yms. valmistelut.
Ruokaa teen viikonloppuisin pakastimeen seuraavaa viikkoa varten ja viikonloppuisin koko perhe osallistuu siivoamiseen.
Ihan suht. leppoisaa on elämämme. Ajoittain olin jopa nykyistä väsyneempi kun vielä kotona olin.
Jonkinlaista irtiottoa yritämme aina välillä tehdä. Pari kertaa vuodessa kylpylälomaa, risteilyä tms viikonloppuisin. Kesälomalla jotain perheelle yhteistä ja lisäksi paljon lepoa. Miehen kanssa pari kertaa vuodessa leffailtaa tai ystäväiltaa ilman lapsia. Näin on tiedossa melkein aina jotain kivaa mitä odottaa :)
päivänä vkossa, se helpottaa tosi paljon.
Toimistopäivänä teen vähän lyhyemmän päivän ja menen aikaisin, jotta yhteistä aikaa jää perheelle illalla.
Etätyön lisäksi helpotusta tuo se, että pari kertaa vkossa ostan työpaikan ravintolasta ruuat kotiin.
silloin molemmat lapset päiväkodissa. Sitten riitti. Teen tällä hetkellä huomattavasti huonompi palkkaista työtä, mutta pääsen töihin kävellen ja olen lähellä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että teen välillä tosi pitkiä päiviä, saattaa olla 12 tuntiakin. Mutta sitten otan niitä kyllä takaisin, enkä välttämättä mene työpaikalle joka päivä. PIdän kokonaan vapaata tai sitten teen etänä kotoa. Me olemme ottaneet arkirumbaa helpottamaan au pairin. Sehän ei korvaa vanhempia, mutta on iso apu kuitenkin. On joku katsomassa koululaisten perään iltapäivällä kotona, hakee nuoremman lapsen päiväkodista, laittaa ruokaa ja ennen kaikkea pesee pyykkiä ja siivoaa.
Noin 1½ vuotta jaksoin ja sitten alkoi veto loppua. Noin pitkiä päiviä ei enää ikinä. Tuo tunti on maksimi, mutta mielummin lyhyempi matka yhteen suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuo on ihan normaalia. Mulla on aina ollut n 10 tunnin päivät, tällä hetkellä vain" 9,5 kun työmatkaa ruuhkassa on 33km. Pahimmillaan kestää 50 minuuttia kanttiinsa, lähden kotoa viimeistään 7.10 ja olen tarhalla 16.45 jos hyvin käy. Meillä kuopus menee myös kouluun syksyllä ja hirvitää ajatus siitä miten voimme järjestää myöhäiset aamut, ip hän päässee iltapäiväkerhoon. Kyllä hän saa kunnalta bussilipun (ns koulukyyti) mutta pysäkille on 500m ja viimeiset 100m rekkojen seassa maantiellä, ei jalkakäytävää eikä penkkaa!!
Aion ottaa ton lyhennetyn työpäivän myös puheeksi, mutta en voi jäädä virallisesti lyhennetylle kun ei ole varaa -20% palkasta. Hoidan sitten loput työt "kotitoimistolta". Toivottavasti onnistuu.
iltapäiväkerhossa. :)
Mutta tosiaan, noinhan se arki kuluu kun lapset ovat yli 3 vuotiaita. Päivät työssä ja jos asuu vaikka maaseudulla, tulee helposti vähintään 2 tuntia työmatkoihin käytettyä. Ja toki kaupungissakin, ruuhkineen tai jos käyttää yleisiä kulkuneuvoja vaihtoineen yms.
Täälläkin yksi. Sitä se tavallinen elämä on.
Ole onnellinen että pystyit 3v olla kotona!
Esikoiselle kännykkä ja soittelet iltapäivisin jos voit.
Pärjättiin me 70-luvun lapsetkin vaikkei iltapäiväkerhoja oltu keksitty vielä eikä kännyjä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että lasten päivä on 5 - 6 tuntia, lapset nyt 6 ja 4, kuopus aloitti syksyllä päivähoidon.
Tätä ennen meillä oli hoitaja kotona ja teimme osan töistä etätöinä, jolloin päivä oli lyhyempi.
Meillä käy myös siivooja kerran viikossa, jotta kotityöt eivät veisi liikaa aikaa.
Mä en ikinä kestäisi tuota. Ja tuntisin kyllä syyllisyyttä. Mulle riittää se, että työpäivä on täysimittainen, pitkää työmatkaa ei ole kummallakaan juuri lasten takia. Asutaan hiukan ahtaammin, mutta työpaikkojen lähellä, jotta voidaan olla lasten kanssa mahdollisimman paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies vie ja hakee lapset päivähoidosta. Illat olen aivan kuitti, työ on rankkaa. Lapsille ei siis jää juurikaan aikaa, enkä mitään ihmeitä jaksakaan, illat menee voimia kerätessä seuraavaa päivää varten. Totta kai harmittaa, näin ei olisi jos ei olisi pakko käydä töissä. Mutta ei kai voi muutakaan, luulen että tällaista se on monissa perheissä täällä pk-seudulla.
Työmatka n. 50min. Kaksi lasta, molemmat alle kouluikäisiä.
Itselläni hyvin palkattu esimiestyö, ja oman alani töitä vähän saatavilla, eikä lyhennettyä työpäivää ole yleensäkään mahdollista tehdä. Mies myös töissä 100%, mutta hänen työpäivänsä n. 2 tuntia lyhempi kuin minulla.
Olemme palkanneet lasten/kodinhoitajan, joka hoitaa lapset, vie kerhoon, siivoaa, pesee pyykit ja tekee ruoat. Eli ei tarvitse alkaa enää illalla tai viikonloppuna isommin kotihommiin, vaan saamme käyttää tuon ajan lasten kanssa. Matkustamme pari kolme kertaa vuodessa lasten kanssa, ja muuten viikonloppuisin liikumme paljon, esim. vaellamme, käymme uimassa, ratsastamassa yms. Tai sitten laiskottelemme ja luemme yhdessä kirjoja..
Kyllä tämä kuitenkin aina välillä näinkin rankkaa on, ja huono omatunto kalvaa koko ajan, haluaisin viettää viikolla enemmän aikaa lasteni kanssa.
Omalla kohdallani ainoa vaihtoehto olisi vaihtaa kokonaan alaa (näin vajaa 40-kymppisenä ei enää mikään helpoin ratkaisu), ja luopua mielenkiintoisesta ja hyväpalkkaisesta työstäni. Leikin ajatuksella aina silloin tällöin, mutta koska olen se päätienaaja perheessä, ei ajatuksen toteuttaminen olekaan niin helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kestää työpäivät matkoineen, vähän päälle 10h, lapset on onneksi jo koulussa, viides ja kuudes luokkalaisia.
Mä olen yh-äiti joten koko talouden pyörittäminen on yksin mun harteilla tai osittain jopa lasten harteilla. Illat olen kyllä aika naatti, eikä musta ole suurtakaan iloa muksuille.
Minä koitan kuitenkin huolehtia omasta jaksamisesta käymällä kävelyllä/lenkillä joko lasten kanssa, jota tapahtui paljon silloin kun he olivat pienempiä, nykyään saan aika usein lähteä yksin ulkoilemaan
Meillä on siis kaksi lasta ja asutaan pienessä kerrostaloneliössä (90 neliötä) Tapiolassa. Oma duuni Pitäjänmäell ja miehen Leppävaarassa. Kulkutavasta riippuen kummankaan työmatkaan ei mene yli 20 minuuttia suuntaansa.
Jos sen sijaan oltaisi rakennettu omakotitalo jonnekin kehyskuntaan, niin tunti olisi kummallakin. Lapsilla olisi ylipitkät päivät päivähoidossa jne.
13
ja aion jatkaa eläkeikään jos ei mitään erityistä tqapahdu. Viimeset 1½v olen tehnyt neljää päivää viikossa. Nelipäiväinen viikko tuntuu oikein mukavalta, kun pienmpi pian kolme ja isompi 7. Tässäon monta seikkaa puntarissa, haluaako ajella kauas vai ei.....
mulla oli aikoinaan Hesan sisällä työmatkat tunnin suuntaansa. Kuljin ensin bussilla, sitten metrolla ja vielä ratikalla. Siihen nähden tämä kehyskunnassa asuminen on luksusta: yhdellä kulkuneuvolla pääsee ovelta ovelle (35-50min siis) ja saa vielä asua mukavasti. Tapiolan kaltaiseen lähiöön en enää kaipaa eikä kyllä lapsetkaan, mielummin elävät omakotitalossa ja nauttivat "maalaislasten" vapaudesta.
On aika harvinaista että saisi työpaikan ihan kodin vierestä, ihan kiva ajatuksena mutta ei onnistu kaikilta. Hyvin on lapset sopeutuneet, 3 jo aikuisia ja täysipäisiä pitkistä hoitopäivistä huolimatta (tai ehkä juuri siksi;D)
No se mulla olikin pointtina, että ihminen kyllä voi itse vaikuttaa työmatkansa pituuteen. Sinulla lyheni kun muutit kehyskuntiin, meillä taas pitenisi. Ja sama juttu, jos me muuttaisimme vaikka Vuosaareen, ei kovin nopeasti päästäisi töihin.
Meillä on vielä päiväkoti-ikäiset lapset, joten heistä lienee tärkeintä olla vanhempien kanssa, samoin meistä. Toinen apu sitten harrastusikäisinä on se, että kun harrastukset ovat toivottavasti lähellä, niin ei ole mitään logistiikkarallia. Samoin kouluun pääsee puiston läpi kävellen.
13
siihen lisäksi sitten vielä reissut. Meillä tosin hoitojärjestelyt on sellaiset että en viitsi edes kertoa niin säästytte siltä kadehtimisen vaivalta ;D
Mutta ensinnäkin, sun työnantaja ei voi noin vain kuitata kun lyhennettyä työaikaa, eikä tosiaan vaatia sua tekemään nykyisiä hommiasi lyhyemmässä ajassa. olet sinäkin vähän avuton jos menet tuohon lankaan: lyhyempi työaika tarkoittaa vähemmän palkkaa mutta myös vähemmän töitä. Haet kirjallisesti osittaista hoitovapaata, jostyönantaja ei suostu niin sillä on kova näyttäminen että ei pysty järjestämään sun töitä muuten kuin jos olet kokoaikaisena. Kun sitten teet lyhyempää päivää niin jos pomo ei osaa järjestellä sun töitä uusiksi, järjestele itse.
Naiset te itse teette itsellenne sen ansan että töissä on liikaa tekemistä: työaika on se mikä työehtosopimuksessa lukee, tauot kuuluu pitää ja sitten jatketaan seuraavana päivänä. JOkainen tekee sen minkä ehtii, muuhun ei tarvitse eikä saakaan revetä.
Arvostan todella myös niitä, jotka vaihtaa esim. huonommin palkattuun työhön että saavat lasten arjen turvalliseksi ja jaksavat olla lastensa kanssa.
mutta silti työpäivä voi olla vaikka reilu 16 tuntiakin.. Ei onneksi ole pieniä lapsia.