myytiin omakotitalo ja muutettiin kerrostaloon, syy:lapset

Lapsilla on kavereita naapuruston lapsissa. Lähellä on leikkipuisto ja mikä ihaninta, niin on oma yksityinen piha. Ei tartte kävellä ja elää kun huopatossutehtaassa, en lähtis enää kerrostaloon asumaan.

syy: lapset



eikä olla ikinä edes haaveiltu oamkotitalosta, tai siis se ei kuulu haaveisiin vaan oikeastaan aika kamala ajatuskin. Syy: lapset.



Näinhän se on. Elämässä voi päästä helpommallakin ja olla silti superonnellinen.

vaan halutaan antaa mahdollisimman vakaa ja tulevaisuus lapsille. Ilman kituutusta, ilman rahaongelmia.

mekin asutaan kerrostalossa Helsingin Töölössä ja tykätään kovasti! Lapsilla koulut lähellä, paljon kavereita, mielettömät harratusmahdollisuudet ja ihanat naapurit. Kukin taplaa tyylillään, meillekään ei tulisi mieleen muuttaa omakotitaloon (ei tykätä puutarhanhoidosta, lumenluonnista, nikkaroinnista jne). Joku joskus "pelottelee" liikenteellä tai suorastaan ahdistelijoilla, tätä pidän aika höpölöpönä. Iät ja ajat on lapset kasvaneet myös kaupungissa ja hullluja nyt löytyy joka puolelta. Kivoja hetkiä kerrostalossa! t. toinen kerrostaloäiti, lapset 4, 8, 13

Itse vietin lapsuuteni kerrostaloissa eikä harmittanut yhtään.. En tajunnut miksi äitini haaveili omakotitalosta. Parvekkeelle sai kesäisin kukkia ja viihtyisän paikan, jossa me oikeesti vietettiin aikaa paljon. Kaverit ja leikkipaikat oli lähellä (ja kavereita oli siis paljon).



Nyt meillä on omakotitalo eikä lähimaillakaan ole samanikäisiä lapsia kuin meidän tyttö :( No vielä on niin pieni, ettei kavereita tarvi, mutta tulevaisuus huolettaa. Omaa rauhaa kyllä on eikä naapureitten äänet kuulu meille :) Kesällä ja talvella on mukavaa tekemistä, lumen kolaus ja nurmikon leikkuu, mistä me molemmat miehen kanssa tykätään.



Mutta jos joutuisimme myymään tämän talon, niin ei se maailmaa kaada, vaikka kerrostaloon pitäisi mennä asumaan :) Omasta asenteesta kiinni.. tärkeintähän kuitenkin on oma perhe, siis ne, ketkä asunnossa asuu eikä se missä asuu :)

Lapsilla on kavereita naapuruston lapsissa. Lähellä on leikkipuisto ja mikä ihaninta, niin on oma yksityinen piha. Ei tartte kävellä ja elää kun huopatossutehtaassa, en lähtis enää kerrostaloon asumaan.

Mä vaadin tasoa kodilta. Mä tiedän ihanania kerrostaloasuntoja, mutta en kaikki on omistusasuntoja. Sitten ovat nämä kaupungin karmaisevat vuokrakämpät, ne on karseita, en käsitä miten joku voi asua sellaisessa.

kuin omakotitalossakin ja mulle paras muoto on tuo omakotitalo, koska haluan oman pihan ja uima-allaskin on ahkerassa käytössä kesäisin. Lisäksi tontti rajoittuu puistoon, joten naapurit eivät ole heti seinässä kiinni. Lasten kanssa meillä toimii parhaiten omakotitalo-asuminen, koska lapset voi päästää omalle pihalle, eikä tarvitse rampata eri kerrosten välillä.

olla omakotitalossa ja antaa lasten juosta pihalla vapaana. Kupsutella kesäisin kasvimaata ja opettaa lapsiakin kasvattamaan vihanneksia ja ymmärtämään oman tekemisen kautta elämän kiertokulkua ja ravinnon saantia.



Kerrostalossa pitkästyisin, mutta rivitaloa voisin aikaisempien asumisvuosien perusteella harkitakin. Varmasti kerrostalossa pääsee töiden suhteen helpommalla, mutta elämä on tosiaan valintoja täynnä.

olla omakotitalossa ja antaa lasten juosta pihalla vapaana. Kupsutella kesäisin kasvimaata ja opettaa lapsiakin kasvattamaan vihanneksia ja ymmärtämään oman tekemisen kautta elämän kiertokulkua ja ravinnon saantia.

Kerrostalossa pitkästyisin, mutta rivitaloa voisin aikaisempien asumisvuosien perusteella harkitakin. Varmasti kerrostalossa pääsee töiden suhteen helpommalla, mutta elämä on tosiaan valintoja täynnä.

Eli jos nauttii kasvimaan pitämisestä niin kärsiihän silloin kerrostalossa. Mä harrastan lukemista ja "taiteilua", jolloin esim. pihan ylläpitäminen olisi poissa sydäntä lähellä olevista asioista, asumme siis kerrostalossa (mies on siis samanlainen). :)

Itse olen kasvanut Helsingissä kerrostalossa, niin kantakaupungissa kuin lähiöissäkin, ja muistan erittäin ahdistavan lapsuudesta sen, kun aina piti olla hiljaa, etteivät naapurit häiriinny. Hyppiä ei saanut, ettei kuulu alakertaan, jne. Olin todella onnellinen, kun muutimme rivitaloon, kun olin vähän isompi; siellä sai edes hyppiä ilman alakertalaisten huomioimista!



Aikuisiällä olen asunut niin kerro-, rivi- kuin omakotitalossakin. Ihaninta on kyllä ollut nämä viimeiset 6 vuotta omakotitalossa! Minulla on ahkera ja käsilllään mielellään tekevä mies, itse olen laiskempi ja mieluummin ottaisin vain "herkut" päältä; nautin omasta pihasta (jonka saa mies mielellään hoitaa), rauhasta, lasten vapaudesta olla ja mennä ja rauhallisesta asunalueesta, siitä, että kotona saa metelöidäkin! Mutta olen oppinut nauttimaan myös niistä omakotitalon töistä ja oman pihan marjoista ja omista perunoista, jotka lapset miehen kanssa joka kesä laittavat. En muuttaisi mistään hinnasta enää kerrostaloon!



Jos niin ikävästi joskus kävisi, että tulisi ero tai miehelle sattuisi jotakin, niin yksin en omakotitalossa asuisi, silloin haluaisin asua rivitalossa.

Kerrostalo vuosien jälkeen vihdoin ja viimein omakotitaloon.:) Tästä ollaan vuodet haaveiltu. Oma piha ja rauha. Ei seinänaapureita ja muiden elämisen ääniä. Ei rappuja, rappukäytäviä, hissejä, hankalia varastoja yhteisiä tiloja ja pihoja.



Mutta kyllähän kerrostalo elämä varmasti toisille sopii ja mekin tykättiin siitä siihen asti, kun lapset syntyi.



Ehdoton suurin plussa on tuo oma piha. Lapsia ei nyttenkään saisi aina sisälle millään ja voin vaan kuvitella tilanteen, kun lumet sulaa.:)



Nyt en malta odottaa, että lumet sulaisivat ja pääsisin tutkimaan mitä lumen alta paljastuu.:) Vietän varmasti koko tulevan kesän pylly pystyssä, kädet kainaloita myöten kukkapenkeissä.

Onhan tässä haitta puolensakkin, mutta meillä heti oven takana on runsaat leikki mahdollisuudet lapsille (4 eri puistoa parin sadan metrin päässä) kouluun on matkaa 300metriä. Kauppoja on cittari, s-market, siwa, prisma ihan kävelymatkan päässä.



Lisäksi meillä on oma pieni aidattu piha-alue. Tosin onhan tuolla yläkerrassa asukkaita, että ihan vapaasti ei voi "omalla pihalla" olla. Parvekkeet kuitenkin on juuri vastakkaiseen suuntaan.



Kaupungin vuokraama kasvimaa on 800 metrin päässä asunnosta, jossa meillä onkin oma kasvimaa.



Kerrostalomme on rakennettu vuonna 2006 (yhdet asukkaat omistaneet asunnon ennen meitä)