Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmiset voi jaksaa kolmen (tai useamman) lapsen kanssa?
17.04.2008 |
Ennen haaveilin vähintään neljästä lapsesta, mutta nyt kun niitä on siunaantunut kaksi, en todellakaan osaa kuvitella että meille tulisi lisää lapsia. Nyt on jo täysi työ hoitaa noita kahta ja kun sairastetaan, saattaa mennä kaksikin viikkoa että joutuu olemaan kotona. Entä kun lapsia olisi kolme tai enemmän? Ei varmaan voisi käydä töissä ollenkaan. Kahden kanssa on helppo matkustaa, helppo käydä kaupoilla ja kylässä, kun kummallekin vanhemmalle on yksi lapsi. Kertokaa oikeasti, miksi te useamman kuin kahden äidit olette päätyneet ratkaisuun? Siis vapaaehtoisesti useamman saaneet, kaksosten äidit älkää vaivautuko...
Kommentit (12)
Kolme lasta ja edelleen matkustellaan yms. Hyvin menee :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on 11 lasta ja jokaikinen on ollut toivottu ja " tekemällä tehty" :) Eikä meillä ole edes uskonnollista vakaumusta, joka " selittäisi" lapsilukumme!
Niin ja kysymykseen vastaus: Voi jaksaa oikein hyvin:) En vaihtaisi osaani kenenkään muun kanssa...en ainakaan sellaisen, jolla olisi lapsia vähemmän kuin itselläni, vielä useamman lapsen äidiksikin voisin toki ilomielin alkaa;D
Myönnetään, että se kaksi lasta oli jotain ihan hirveää, esikoinen 1,5v, kun kakkonen syntyi. Hyvä ett oli ehtinyt oppia tuntemaan yhden lapsen, kun toinen jo syntyi.
Kolmas tuli meille kuitenkin kovaan vauvakuumeeseen (kakkosella ja kolmannella ikäeroa 2v 2kk) ja yllättäen tasapainotti koko tilanteen niin, että asiat alkoikin sujua, ja kaikki tuntui asettuvan kohdalleen. Käsiä ei toki riitä yhdeltä aikuiselta joka lapselle, mutta sitten opetettiin kaksi vanhempaa pitämään toisiaan kädestä. Kaksi aikuista ja kolme lasta pärjää loistavasti.
Kolmas täyttää ihan juuri 2v, ja haaveissa olisi jälleen vauva. Tilaa on ja autossa paikkoja, esikoinen menossa eskariin eikä vaippojakaan tarvita enää kuin öisin. Mahdollisuudet siis vauvalle olisi loistavat.
Toisille meistä vain sopii useampi lapsi, joillekin vain yksi tai kaksi, joillekin lapsi ei sovi koskaan. Ollaan kaikki erilaisia, ja sehän on vaan hyvä.
en jaksaisi, näissäkin on ollut tekemistä. Me ihmiset olemme erilaisia ja on hyvä jos tuntee omat rajansa. Kurjinta ois huomata vasta jälkeenpäin et ei mitenkään jaksaiskaan hoitaa niitä jo olemassa olevia lapsukaisia.
Nyt esikoinen on jo neljätoista ja pienemmät voi hetkeksi jättää hänen kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pidä elämästä ja metelistä ympärilläni niin kuin moni muu. Meidän onnemme on se, että lapset ei oikeastaan sairasta koskaan, mutta kun on itse usein kipeänä. Tosin en ole vuoteen sairastanut edes flunssaa, että en tiedä missä on nyt vika. Rakastan lapsiani, mutta miksi niiden täytyy olla niin rasittavia?
enkä suoraan sanottuna oikein ymmärrâ miten kukaan voi haluta useamman lapsen, koen tämän homman niin rajoittavana. ehkä pitäisi asennoitua niin että elämä = lapset jos useampi tehtäisiin. lisäksi en tykkää melusta ja härdellistä joka lapsista tulee, kaipaan rauhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tykkään elämästä ympärilläni, jokainen lapsi on oma persoonansa ja kasvua on ilo seurata. En nauti enää shoppailusta, elämänarvot muuttuneet, harvoin siis meitä näkee missään ostosparatiiseissa, enemmän suosimme mökkeilyä, retkiä, ulkoilua, lapsilla on omat harrastukset, kavereita ja kaveriperheitä käy ja niin edelleen. Kaikki lapset ei ole yhtä aikaa pieniä, eri-ikäiset lapset on rikkaus sinänsä. Työelämässä ollaan miehen kanssa molemmat, vuoroteltu on jopa vanhempainvapaiden kanssa. Vuorotellaan lasten hoidossa niin, että omaa aikaa jää. Sairastelut on luonnollisesti rasittavia.
En osaa kuvitella muunlaista elämää enää.
Jokaista rakastan hillittömästi, ja nautin heidän kanssaan olosta.
Ryhdyimme lasten hankintaan vasta aika vanhoina, esikoinen syntyi kun olin 30, nyt hän on 7 ja kuopus reilun 2v.
Palasin äskettäin jälleen työelämään kansainvälisessä suuryrityksessä, ja vaikka työni on vaativaa en vaihtaisi osaani mihinkään.
Voi kuinka olisi tyhjää olisi jos olisi vain yksi lapsi, ja kuinka inhottavan itsekeskeisiä ja itseriittoisia yksilapsisten perheiden lapsista tuleekaan, minun mielestäni. Minulle olisi ollut suuri suru, jos lapsilukumme olisi jäänyt nollaan - tai vain yhteen.
Meitä on joka junaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, tokikaan mulla ei ole kuutta taaperoa, ja vaikka työtä on paljon on niitä tekijöitäkin useampi.
Meidän lapset ei sairasta paljoa, ja nukkuvat pääsääntöisesti hyvin, tää on varmaan suurin tekijä miksen koe tätä mitenkään raskaana. Vaikka olenkin sitä sorttia että rakastan rauhaa ja hiljaisuutta...Lisäksi lapsemme ovat perustemperamentiltaan aika rauhallisia.
Kovinkaan paljon ei matkustella ja todellakin se on niin että tässä vaiheessa elämää se elämä = lapset.
Olen kasvanut ilman sisaruksia ja toivoin aina isoa perhettä.