Kotitöistä, eli muuttuuko mies?

nostaisin kissan pöydälle ja sanoisin, ettet katsele kauaa tuollaista. Selitä miehelle ystävälliseen ja rakentavaan sävyyn, ettet ole hänen äitinsä. Nyt, kun asutte yhdessä, molemmat huolehtivat kotitöistä yhtäläisistä ja omien jälkiensä korjauksesta.

mies on toivoton sottaaja...



hankimme uuden asuunnon ja siellä oli valmiina omat vaatehuoneet-

en enää ota vastuuta miehen vaatehuollosta pyykkäämistä lukuunottamatta---



miehen on ollut PAKKO oppia pitämään huoli omista kalsareistaan... ja vaatehuoneen siivouksesta

ja voi sitä kiukuttelua... (jota en ole kuulevinaankaan tietenkään...)

En ole missään vaiheessa kerännyt miehen tavaroita hänen perässään, kuin ihan satunnaisesti. Tämä varmaan onkin syy miksi sitä tavaraa kerääntyy. En tiedä, onko hän aina asunut tällaisessa sikolätissä, vai onko ehkä aiemmin oikeasti naisystävät tai äiti (!!) käyneet siivoamassa hänelle.



Ja vaatehuoltoa mies kyllä harrastaa, pesee ja silittää. Mutta ne likaiset vaatteet odottelevat pesuaan tuolilla, kunnes ne on melkein pakko pestä. Ja puhtaat vaatteet roikkuvat kuivaustelineellä, kunnes otetaan käyttöön. Olen joskus viikannut miehenkin vaatteet, että saisi kaappiin asti laitettua, mutta siihen ne on kodinhoitohuoneen pöydälle vaan jääneet...



Asialliseen keskusteluun kaipaisin vinkkejä. Olen jo kertonut mm. mitä hyötyä on siitä, että tavarat on paikoillaan (ne esim. löytyvät helpommin) ja kokeillut myös pehmeämmin (koti on viihtyisämpi jos tavarat ei ole levällään). Enkä edes mielestäni ole mikään supersiisti ihminen, mutta ei tänne tällä hetkellä kehtaisi ketään lyhyellä varoitusajalla kutsua. Joskus saattaa multakin väsyneenä jäädä vaatteet mytyksi lattialle, mutta seuraavana päivänä ne korjaan pois. Ja joskus kirja jää sohvalle. Mutta miehellä tavaroiden ympäriinsä jättäminen on se " oikea" tapa toimia, niin se on varmaan aina tehnyt.

Olen keskustellut rakentavasti, huutanut, ruinannut, perustellut loputtomasti, lahjonut, uhkaillut, imarrellut, kerjännyt sääliä, komentanut... mikään ei auta paria päivää pitempään.



Meidän tapauksessamme vaihtoehdot selvästikin ovat että joko elän tämän ongelman kanssa tai jätän miehen sen takia, vaikka muut asiat ovat hyvin. Toistaiseksi olen valinnut kuitenkin olla jättämättä sitä.

pahenee vaan... Mies esim. tänä aamuna ennen töihin lähtöä :

1) värjäsi pöntön reunat ruskeaksi :(

2) jätti lavuaarin täyteen karvoja

3) heitti maahan eiliset vaatteensa suihkun jälkeen

4) jätti aamiaisastiat pöydälle (mun tekemä aamiainen)

5) kuivaili varpaitaan papereilla jotka heitti lattialle

6) märkä pyyhe jäi tuolille

7) dödö ym.. purkit lavuaarin viereen



Arvatkaa kuinka paljon tällä hetkellä kyrsii. Tämä toistuu joka aamu. Meillä on kolme lasta ja olen kotona niiden kanssa. Oon jo ihan katkeroitunut. Mikään keino ei ole auttanut. Jos olen siivoamatta niin viikossa menee hermot kun en löydä mitään ja eihän lasten kanssa voi elää p**kassa.

Ollaan sen verran lyhyen aikaa asuttu yhdessä ja ollaan sen verran nuoria, että varmaan ero ei mikään katastrofi olisi. Hyvä mies tuo kyllä muuten on, luulisin, että siitä tulisi myös hyvä isä. Meillä on samanlaiset kiinnostuksenkohteet ja viihdytään hyvin yhdessä. Tulevaisuuden suunnitelmatkin samanlaiset.



Ehkä se mies tokenee, jos kerron, että minusta tämä voisi olla syy jopa eroon? Onko kauhean pinnallista ajatella näin?



Kodin siisteys on kuitenkin osa kodin viihtyvyyttä, ja koska koti on yhteinen, myös kotityöt ovat yhteisiä. En halua nähdä itseäni 10-20 vuoden kuluttua sellaisessa tilanteessa kuin jotkut tuntemani naiset, että mies saa vapaa-ajallaan tehdä itselleen tärkeitä asioita, ja vaimo tekee kaikki kotityöt, vaikka hänkin varmasti keksi miellyttävämpääkin tekemistä.

Mutta tuohon aiheeseen, lähdin itse siitä että mikä on miehen mielestä ok tilanne? Että joka paikasta tursottaa tavaraa, omenanraatoja, hesareita, likaisia sukkia ja puolikkaita nakkimakkaroita. Kerroin, että minusta se on kuvottavaa, en viihdy sellaisessa kodissa, se vaikuttaa oleellisesti hyvinvointiini ja mielenterveyteeni - lakastun.

No kas mies oli samaa mieltä. Sitten puhuimme kuka siivoaa ja kaikkein oleellisin oli meillä KOSKA siivoaa. Miehen tarkoitus ei ollut siis sotkea ja jättää kamojaan ympäriinsä, hän ei vaan ollut VIELÄ laittanut niitä paikoilleen. No, milloin sitten, niin kun tulee sellainen fiilis viikon päästä, vuoden kuluttua, kun on siivospäivä, pirteämpänä, ennen nukkumaanmenoa jne.

Pääsimme jonkinlaiseen kompromissiin, että jäljet siivotaan mahdollisimman heti. Tilanne parani siten, että on ihan ok. Mutta silti huomaan jatkuvasti asioita, joita on jäänyt lojumaan tai kesken. Ummistan silmäni, korjaan jäljet tai huomautan. Tänä aamuna esim mies oli vaihtanut vauvalle vaipan ja ... no mistä tiesin, hoitopöydällä oli vaippa nätissä paketissa (roskis on vieressä) likaiset vaatteet kasassa hoitopöydällä (vieressä on pyykkikori) ja peppupyyhkeita tursusi paketista ja paketti oli auki, kuivuvat jos ei sitä sulje. Kostea froteepyyhe oli hoitotason päällä ja alla olevat asiat olivat myös kosteita. Siistin jäljet ja äimistelin sadatta kertaa mielessäni, miten tämä voi olla niin vaikeaa... jos en olisi korjannut jälkiä, kohta koko vessa ja eteinen olisivat haisseet vauvakakalle ja vauvaa hoidettaisiin likapyykki ja vaippakasan päällä, en vaan jaksa aina sanoa mitään.

Ne on erilaisia kun miehet, ne on huolehtioita. Sillä ei ole mitään tekemistä tasa-arvon kanssa. Ja luulis että kun muuttaa yhteen sopis tollaset asiat etukäteen ja tuntis ihmisen paremmin, millanen se on ja keskustelis kaiken mahdollisen etukäteen ettei tulis ikäviä yllätyksiä. Mulla on paljon lapsia, ja osa on todella tarkkoja kaikesta, iästä riippumatta, ja toiset ei edes huomaa että on epäsiistiä, tai laittaa esim maitotölkkiä kaappiin, kaikilla kuitenkin samat vanhemmat, ja kasvatus, meitä on niin moneen junaan.

Ei kokonaan, mutta edes vähän. Meillä on jo vuosia ollut onneksi sen verran iso asunto, että työhuone on voitu antaa miehen " omaksi." Siellä hän saa olla siivoamatta ja levittää tavaroitansa ihan niin paljon kuin haluaa. Siihen huoneeseen minä en mene kuin äärimmäisessä hätätilanteessa. Yllättäen mies ei löydä ikinä omia tavaroitaan, mutta se ei ole minun ongelmani ;-)



Muualta asunnosta mies nykyään oma-aloitteisesti kantaa astiansa ainakin tiskipöydälle, joskus jopa tiskikoneeseen asti ja muutenkin korjaa jälkensä muualta. Jos joskus (aika harvoin) jotain miehen tavaroita (likapyykkejä, kirjoja, lehtiä tms.) jää levälleen vaikka olohuoneeseen, kannan ne tyynen rauhallisesti työhuoneen sohvalle. Minä huolehdin pyykkihuollosta, mutta pesen vain ne vaatteet, jotka ovat likapyykkikorissa - ja tämä sama pätee sekä lastenvaatteisiin että miehen vaatteisiin.



Lapsilla on vähän samaa sotkemistaipumusta kuin isällään. Onneksi se on helpommin hallittavissa ja esikoinen (10 v) käyttäytyy tässä suhteessa jo melkein ihmismäisesti.



Muuten hyvää miestä en siis vaihtaisi sotkemistaipumuksen takia, mutta jonkinlaiset rajat asiaan on saatava. Joko yhteinen siivousaika vaikka kerran viikossa tai sitten miehelle oma sotkutila, jonka mielellään voi sulkea oven taakse.

Näin kävi meille ja tuhansille muille pareille. Miehestä tuli yksi iso vauva, mitali olisi pitänyt saada jokaisesta viedystä roskapussista. Kuitenkin katsoi vierestä sanomatta sanaakaan kun minä siivosin ja huhkin...

Minun mieheni oli tiptop-siisti kun asui vielä omassa taloudessaan. Yhteen muuttamisen jälkeen meillä oli aina sotkuista, mutta itsekään en ollut kovin tarkka, joten kotityöt tehtiin suurinpiirtein tasan. Nyt kun meillä on 3 lasta aj itse olen kotiäitinä, mihestä on tullut ihan samanlainen kuin ap:n mies. Vaatteet jäävät lojumaan pitkin (no kun aion käyttää niitä vielä), astiat jäävät pöydälle, lehdet, levyt, kaikki hujan hajan. Miehellä ei ole aavistustakaan lasten vaatteiden, vaippojen yms. oikeista sijoituspaikoista, vaan jos hoitaa lapsia, vaatteet löytyvät sen jälkeen ihan mistä vain. Ei ole kovin hauskaa ulos lähtiessä viettää 10 minuuttia hakien kaikille kolmelle kurahanskoja, jotka on vain tungettu eteisessä jonnkin minne sattuvat mahtumaan.

että mies voi maata sohvalla ja katsoa urheilua samalla kun minä siivoan. Ikinä tilannetta ei voisi kuvitella toisin päin. Jos mies joskus tekee kotitöitä, tarvitsee minut siihen viereen hanslankaroimaan. Esim. imuroidessa käskee minun koko ajan siirtämään huonekaluja, hakemaan tavaroita jne, kosa HÄN nyt imuroi ja se on niin tärkeää ja mahtavaa...

Mulla on jo nelikymppinen mies, ihan hirveä porsas. Vaikka miten nalkutan niin ei siivoa jälkiään. Kun aamulla heräsin niin taas oli koti kuin pommin jäljiltä: astioita ja miehen eilisiä vaatteita ympäriinsä, pizzalaatikko sängyssä, kahvia läikkynyt ympäri pöytiä ja keittiön kaappien ovet auki. Mies ei melkein koskaan sulje kaappien ovia, aina ovat auki keittiössä ja vessassa ja lapsi sitten kaappeja kaivelemassa.

Mies ei ilmeisesti tajua että sotkee enemmän kuin vauva. Itse en kestäisi asua paskaläävässä ja siksi siivoan miehen jäljet. Mutta ero on kyllä käynyt mielessä vaikka mukava mies onkin.

Teettekö ne yhdessä vai kaatuvatko nämäkin naisen niskoille?



Meillä mies on perussiisti (eli tavarat eivät jää hujan hajan), mutta

viikkosiivous yms. jäävät yleensä minulle, koska miehen aika menee opiskeluun ja työhön (ei siis harrastuksiin tms. hauskaan) ja siksi hän priorisoi niihin. Minäkin mielelläni keskittyisin vain lapseen ja edellä mainittuihin asioihin, mutta koska en voi asua läävässä, joudun käyttämään aikaa myös siivoamiseen - ja se on pois opiskeluista.

Turhauttavaa, kun ei ole edes varaa palkata ulkopuolista siivoajaa.



Miten te muut ajankäytöllisesti tiukassa tilanteessa olevat pystytte ja ehditte huolehtimaan myös siivouksesta?

tosin mies yleensä väsähtää aika pian, eli viimeistely jää minulle. Mies esim. imuroi sillä välin kun minä siivoan muuta. Mutta samana iltana kaaos on taas palannut, koska siisteyttä ei kukaan muu meistä viidestä edes yritä ylläpitää, paitsi minä. Ja minun mieheni tosiaan jättää myös kaapin ovet auki! Käsittämätöntä! Ja saattaa esim. tyhjentää muropaketin ja jättää sen tyhjänä tiskipöydälle, vaikka roskis on siinä alapuolella. Ihmettelee miske sukkapareja ole kaapissa - öh- voisiko se vaikuttaa, että kaivoin yksikin päivä sängyn alta 7 paritonta sukkaa!

Meilläkin on vallassa tuollainen " minä nyt imuroin/tiskaan/raavin persettäni joten en voi edes puhetta kuunnella kun keskityn niin ankarasti tähän tärkeään hommaan, johon sinä olet minut pakottanut" -käytös ja asia voi ajaa hulluksi vielä joku päivä. Monesti olen repinyt melkein tukkaa päästäni kun kysyn mieheltä jotain ja tämä vastaa ennenkuin edes pääsen lauseen loppuun että " en voi nyt vastata, tiskaan" . AAArrgghhh!!!!!!!! Kummasti vaan moni äiti hoitaa yhdellä kädellä siivouksen, pitää lasta sylissä toisella + tekee kymmeniä muita asioita samaan aikaan...



12

seurausta siitä, että tytöt jo pienestä pitäen joutuvat kantamaan vastuuta enemmän kuin pojat kotitöistä, ja siksi he oppivat tekemään montaa asiaa yhtä aikaa? Luulisin, että monille naisille on hankalaa ja väsyttävää tehdä kahta tai useampaa asiaa yhtäaikaa, mutta arki nyt lapsiperheissä on sellaista, että näin on toimittava jos aikoo selvitä kaikista velvoitteistaan.



Voiko mies oppia tiskaamaan ja puhumaan samanaikaisesti?

Ei laiskiainen muuten miksikään omasta halustaan muutu.

Itse olen tosi hajamielinen ja koheli " yhden asian nainen" , en siis mikään organisaattori tai käytännöllisyys ihme tosiaankaan. Mutta kummasti vain 3 lapsen kotiäitinä on ollut pakko oppia tekemään ruokaa, tyhjentämään tiskikonetta, viihdyttämään 4-vuotiasta ja hemputtamaan vauvaa samanaikaisesti. Tai lukemaan kirjaa, imettämään ja keskustelemaan 1-vuotiaan kanssa. Itse vihaan sydämeni pohjasta sitä, ettei ikinä pysty keskittymään kunnolla vain yhteen asiaan, mutta se taito on ollut pakko oppia. Mihille sellaista pakkotilannetta harvemmin tulee. Ja meillä ainakin kuvio menee niin, että kun mies kerrankin tekee jotain, se on todella suuri tapaus ja minä saan keskittyä pitämään lapset pois tieltä ja auttamaan minkä kerkiän.

Ensinnäkin kyllä mies voi muuttua. Etenkin, jos on ihan noin alkeellisella tasolla kuin ap:n ja muutaman muun mies. Puhuminen auttaa. Usein mies ei edes itse tajua millä tasolla hän on. Hänhän voi olla tehnyt noin koko ikänsä eikä tajua sen olevan erikoista.

Tämä miestyyppihän on usein seurausta siitä, että oma äiti on passannut ja tehnyt kaiken pojalleen hänen ensimmäiset 20-25 vuotta. (Huomatkaa tämä te Äidit - pojan (ja tytön) pitää antaa tai pakottaa häntä huolehtimaan tietyistä perusjutuista eikä tehdä kaikkea valmiiksi)



No, asiaan. Useinhan miehen ja naisen käsitys ns. perussiisteystasosta on täysin erilainen. Tähän on sitten itse kunkin parisuhteessa löydettävä kultainen keskitie. Mutta HUOM.! Mielestäni molemmilta pitää voida vaatia tiettyjä asioita. Tämä jo senkin takia, että useilla meistä on lapsiakin ja heillekin pitää tiettyjä juttuja opettaa.



EI astioita jätetä pöydälle.

Ei pyykkejä jätetä ihan minne sattuu.

Roskien paikka on roskiksessa.

Yhteisen talouden yhteisistä asioista sovitaan yhdessä. Sinä hoidat tuon, minä hoidan tämän. Ei nainen voi tehdä 90% asioista. Näistä asioista pitää puhua ja mieheltä pitää vaatia tiettyä tasoa.

Ihan perusjuttuja.



Se on sitten eri asia, että vaikkapa kuinka monta kertaa viikossa pitää siivota tai kuinka usein ikkunat pitää pestä. Näissä asioissa voi olla mielipide-eroja, mutta nuo yllä olevat jutut pitää hoitaa.



Ap:n tapauksessa kyllä nuo asiat pahimmillaan voivat olla jopa eron yksi peruste. Ei ole mukavaa elää ihmisen kanssa, joka ei ota lainkaan toista huomioon esim. näissä sinulle tärkeissä perusasioissa. Hyvä puoli teillä on se, että olette nuoria ja ihan hyvin keskusteluilla saat miehen muuttumaan ainakin parempaan suuntaan.



T: Mies joka on muuttunut, mutta on edelleen aika kaukana täydellisestä...