Kotitöistä, eli muuttuuko mies?
Avomieheni ei ymmärrä, että asioille on paikkansa. Lautaset voi syönnin jälkeen jättää pöydälle, vaatteet käytön jälkeen sohvalle ja lehdet lukemisen jälkeen pöydälle/lattialle/minne tahansa levälleen. Tietokonepelit ja elokuvat voi myös jättää esim. tv-tason tai työpöydän päälle hajalleen, samoin kuin kaikki paperit joita on siinä sattunut katsomaan. Jos tullaan matkalta kotiin, laukku voi lojua viikon kaksi makuuhuoneen lattialla.
Ei olla kauaa vielä asuttu yhdessä, ja toiveissa olisi miehen koulutus tässä asiassa. Tiedän yhden ystäväni onnistuneen kouluttamaan aviomiehestään ihan oikean aviomiehen, sen sijaan, että mies olisi jäänyt pikkupoikatasolle odottamaan äidin tulevan siivoamaan. Eli aivan urbaanilegendaa ei miehen kouluttaminen (ja muuttuminen) voi olla.
Mitä mieltä sinä olet? Kannattaako jatkaa, vai tuleeko minustakin lopulta katkeroitunut vanha akka? Muuten suhde toimii ihan hyvin, pelkään vain ikuista kotiorjuutta...
Kommentit (38)
Sehän on äitien aikaansaannosta, kun ovat passanneet kultapoikansa pilalle ja samalla usein vaatineet tytöiltä eri asioita. Totta kai ihminen on tekemättä vaikkapa siivouksia, jos sitä ei häneltä ikinä vaadita. Ja miten luulette, että mies yht' äkkiä 25-vuotiaana saa " siivousherätyksen" , jos äiti on hoitanut aina aiemmin asian??
Vierailija:
seurausta siitä, että tytöt jo pienestä pitäen joutuvat kantamaan vastuuta enemmän kuin pojat kotitöistä, ja siksi he oppivat tekemään montaa asiaa yhtä aikaa? Luulisin, että monille naisille on hankalaa ja väsyttävää tehdä kahta tai useampaa asiaa yhtäaikaa, mutta arki nyt lapsiperheissä on sellaista, että näin on toimittava jos aikoo selvitä kaikista velvoitteistaan.Voiko mies oppia tiskaamaan ja puhumaan samanaikaisesti?
Eli ihan sekään ei riitä syyksi siihen että minäkin osaan useamman asian tehdä samanaikaisesti kummempia ajattelematta...
Sijaisäitini minua moitti monesti ettei minulla ole yhtään silmää siivoamiselle ;).
Itse en ainakaan katselisi sellaista vaimoa, joka pääsääntöisesti sotkee ja vetää lonkkaa. En ole yhtä tarkka tai siisti kuin vaimoni, mutta kyllä minä oman osuuteni talouden hyvinvointiin kannan. Ja se tietenkin koskee näitä perussiisteyteen ja tapoihin liittyviä asioita. No, kukin tyylillään.
Onko muuten teidän miehistä ihan yllättäen tullut tuollaisia vetelehtijöitä vai olivatko he kenties sellaisia jo seurustellessa? Jos olivat, niin voi toki valitsija peiliinkin katsoa...
jättää viikkosiivoukset yms. toisen harteille?
eli miehen kanssa yhteenmuuttoakin harkitsin pitkään juuri tämän sotkuisuuden vuoksi. Mutta hänpä perusteli niin, että yksin ei jaksa/kehtaa/viitsi siivota, mutta jos olisi kaksi, niin kotihommat olisi kivempia tehdä, ja sitten niitä mielellään tekisi, kun tietäisi toisen tulevan onnelliseksi. No, meillä on ilmeisesti erilainen käsitys siitä, millaista siistissä kodissa kuuluisi olla.
Taidan ottaa puheeksi nuo aiemmat lupaukset, ja kertoa, että olen oikeasti tämän vuoksi joutunut suhteessa pysymisen järkevyyttä miettimään.
eli mies kyllä muuten tekee jonkin verran kotitöitä; kokkaa, osallistuu viikkosiivoukseen, pesee ja silittää pyykkiä, mutta tuo päivittäinen tavaroiden paikoilleen vienti ja järjestyksen ylläpito ei näytä onnistuvan. Ehkä hän ei tosiaan ole ymmärtänyt, että nyt ei enää ole äitiä, jonka ansiosta tavarat on paikoilleen aiemmin taianomaisesti menneet.
niin mekin sovittiin suhteen alussa, että YHDESSÄ tehdään viikkosiivous, matontamppaukset ja muut. Muistan kyllä viisi vuotta sitten kun mieheni tamppasi mattoja ulkona.
Kummasti vaan tilanne on lipsunut niin, että MINÄ teen kaiken paitsi mies hankkii elannon. Siivoan mieheni sotkuja enemmän kuin vauvan. Kyllä, erotiikka alkaa kuihtumaan :(
Ehkä tuossa vaiheessa, kun olette vielä " alussa" , voisi yhteiset säännöt sopia ja niistä pitää kiinni.
Itse en älynnyt sitä tehdä aikanaan, niin siivottuhan tässä on yksikseen monta vuotta. En tiennyt suhteen alussa, että miestä on passattu kotona, ja hänen ei ole tarvinnut siivota omia jälkiään, ja minä aina sitten hänen asunnollaan käydessäni " vähän siivosin" , huomaamattani. Salavihkaisesti se meni sitten siihen, että mies tottui minun olevan nyt nainen talossa --> siispä minä teen kaiken mitä hänen äitinsäkin on tehnyt aikanaan kotona asuessaan.
Tämä on täysin omaa vikaani, mitäs olen ruvennut siivoamaan, miksen tehnyt sääntöjä selväksi alusta asti! xD Mutta, ehkä siksikin rupesin siivoilemaan ja passailemaan, kun aika paljon pidän siitä. Se vain tulee mulla luonnostaan.
On niitäkin päiviä kun kaikki ärsyttää, mies jättää jälkiään ympäri huushollia, ja minä sitten alan jo nalkuttaa, kunnes muistan, että ei siinä kuitenkaan mitään tapahdu vaikka nalkutan, ja nalkutukseen käyttämässäni ajassa olisin jo korjannut jäljet itse. Näin se menee.
Uskokaa tai älkää, muuten mies on perin mahtava.
Vierailija:
Ehkä hän ei tosiaan ole ymmärtänyt, että nyt ei enää ole äitiä, jonka ansiosta tavarat on paikoilleen aiemmin taianomaisesti menneet.
että ainahan sanotaan että " mies on visuaalinen olento" ja sitten kodin siisteydellä ei ole mitään väliä, vaan ajatellaan juuri noin: on kätevää kun tavarat on helposti saatavilla. ottaa päähän täälläkin..
olisko kellään menestystarinaa kerrottavana? kuinka sait äidin passaamaan pikku sotkupetterin kasvamaan aikuiseksi ja siivoamaan jälkensä?
joka ei ole itsenäistynyt. Miehen on osattava siivota, laittaa ruokaa jne. Ei ole minun hommani hoitaa näitä yksin eikä myöskään opettaa häntä.
Toisia ihmisiä nyt vaan ei epäjärjestys haittaa. Itsekin kuulun näihin, enkä mä niitä tavaroita jätä levälleen siksi että olettaisin jonkun muun ne siitä siivoavan.
vaikka itse monesti teen kotona miehelle yllärin ja siivoon senkin puolesta. Monesti siitäki syystä että jää yhteistä aikaa enemmän. Mutta kun minulla työt jatkuu niin kummankaan ei auta vedota raskaaseen työhön, hommat on tehtävä kotona myös!
Vierailija:
jättää viikkosiivoukset yms. toisen harteille?
Ap, lueppas se! Se vois vähä avata sulle silmiä miten alat keskustella miehesi kanssa.
t. se joka meinas ettei toista voi muuttaa, ittiä voi!
Eikö se hirmu ole vastuutaan välttelevä mies?
Miksi yleensä näihin siivousongelmiin annetaan ohje, että naisen pitää alkaa sietää epäjärjestystä eikä se, että miehen siisteyskäsityksessä olisi jotain muuttamisen varaa?
Miksi naisen siisteyskäsitystä pidetään aika usein liian tiukkana ja siten vääränlaisena ja naisen pitäisi vain relata ja miehen toimissa tai käsityksissä ei nähdä yhtä paljon muuttamisen aihetta?
Tällaisiin ohjeisiin törmää kaikissa naistenlehdissä yms., täällä av:llä vaikuttaa siltä, että naisen siisteyskäsitystä ei nähdä samassa määrin virheellisenä - ehkä siksi, että me siivoamme itse kotimme eikä meillä käy palkattuja siivoojia?
Siitä kannattaa aina lähteä!
Onneksi meillä ei mies taantunut kun lapsi saatiin, siksi niitä onkin nyt 5.