taas: koti vrs pk esikoiselle

se 7 lapsen äiti tuosta toisesta ketjusta

Haluaako se 4 v viettää kaiken aikansa äidin kanssa... ; )

Oma poikani vaatimalla vaati päästä kavereiden luo, kun vauvan kanssa äiti oli ihan tylsä. : o Poika on kyllä todella sosiaalinen ja hänen on päästävä kunnolla ulos riehumaan rakkaiden kavereidensa kanssa. Sitten kelpaa taas rauhallisempi meininki äidin ja vaavinkin kanssa. Eli lapsestahan tuo riippuu, ihan täysin! Ei äidin ehdoilla, vaan lapsen. Jos siis viihtyy hyvin kotona, mikä ettei.

tosi ihanaa kun koet noin. Ehkä sulle arki kotona ei ole yksinäistä ja ahdistavaa ja esikoisella on seuraa ilman päiväkotia. Mä taas olen kahden vaiheilla, laittaisinko 4-vuotiaani päiväkotiin, koska kavereita ei löydy - puistossa ei yleensä ole ketään muuta, äitilapsikerhossa kaikkien lapset ovat pienempiä, ja mitään muuta kohtauspaikkaa ei ole. Espoossa asuessa kävin usein ns. avoimessa päiväkodissa, jossa äidit lapsineen saivat leikkiä ulkona ja sisällä ja jopa syödä eväänsä pöytien ääressä. Poden yksinäisyyttä ja sen takia työelämä alkaa houkutella, olisi aikuisseuraa ja lapsella päiväkotiryhmä... nuorin on vasta 1,5 v joten en haluaisi näin tehdä kuitenkaan. Kertoisitko mikä tekee ap arjestasi mukavaa!!!

Mukavaksi koen mm. seuraavat asiat:

1. kiireettömät aamut (ja päivät yleensäkin)

2. yhdessäolo

3. vapaus tehdä mitä halutaan (olen ollut töissä kiinni nyt 5 vuotta ilman lomia johtuen pätkätöistä)

4. lapsi pysyy terveempänä



Joku tuossa aikasemmin kirjoitti että lapselle on parempi olla pk:ssa kuin äidin ja "tylsän" vauvan kanssa kotona. Miksi kotona pitää olla tylsää? Kyllähän sitä aika keskinkertaisella mielikuvituksella keksii vaikka mitä tekemistä! Meilläkin 4v poika on aika touhukas, mutta hän on vaan todella paljon rauhallisempi, kärsivällisempi ja parempituulinen kuin on kotona eikä päiväkodissa jossa hälinä on aikamoinen.



Meillä on lähellä seurakunnan kerho (kerran vk), leikkipuistoja ja lisäksi ajattelin että poika voisi käydä kerran viikossa tanssitunnilla ja kesämpänä paikka jalkapallokoulussa; eli näiden kautta tulee myös oman ikäistä seuraa.



Lisäksi meillä esikoinen on niin mustasukkainen minusta että hän loukkaantuisi varmasti verisesti jos vauva saisi jäädä äidin kanssa kotiin mutta hän ei.



Itselleni aikuista seuraa löytyy omista ystävistä (jotka ovat kyllä töissä) mutta heitä voimme tavata iltaisin. Ja voihan sitä aina soitella omille vanhemmilleen, sukulaisilleen, ystävilleen jos kaipaa juttuseuraa. Ja voihan 4v:nkin kanssa jo jutella!

Meillä lapset täyttää kohta 4- ja 5- vuotta ja on ollut tarhassa kun palasin aikanani töihin. Lapset tykkää mennä hoitoon (tiedän, äitiydessä varmaan jotain vikaa), lapset herää aikasin kun meillä on aina (ennen tarhaakin) toimittu rutiinien kanssa.



Vauva on nyt 3 kk ikänen ja kaikki on sujunut suht. mukavasti. Syö yöllä välillä enempi ja välillä vähempi, alussa oli hiukan ilmavaivoja muttei edes lievään koliikkiin voi verrata jota oli esikoisella.



Meillä lapset käy hoidossa 2-3 kertaa viikossa. Siis tässä tarttee muistaa että viikossa on 7 päivää. Aikasemmin lapset oli hoidossa joka arki päivä. Itse olen semmonen Duracell-pupu että jaksoin kyllä leikkiä ja olla töissä käydessäkin lapsien kanssa!

Nyt siis arki jakautuu meillä muutamaan hoitopäivään. Näinä päivinä siivoan kotona, vedän lunkisti taaksepäin sohvalla tai menen vaan vauvan kanssa.

Toimiminen isojen lapsien kanssa on taas erilaista. Nytkin tarttis olla ulkona, josta saattaa aiheuttaa itselleen liikaa pulttia..

Ja isommat lapset on sielä tutuissa ryhmissään. Meillä ei lapsia viedä vielä harrastuksiin, jos ei olla hoidossa niin ollaan yhdessä!



Meillä ei ole mitään listaa mitä kivaa voidaan tehdä, koska hauskaa on ollut kun olin töissäkin, samaten viikonloppusin.

Nyt meillä on vaihtelevasti porukkaa eri päivinä kotona, joskus lapset pääsee hoitoon ohjattuun ryhmään, en halua viedä seurakunnan juttuihin koska sielä ollaan pari tuntia jona aikana en pääse auttamaan askarteluissa lapsia, syötän osan ajasta ehkä vauvaa jne..

Meillä eläminen on tarhapäiviä ja suurin osa viikosta kotona: ollaan puistossa ja lasken mäkeä lapsien kanssa tai ollaan omassa pihassa ja kuovitaan maata yms. Se on siis ihan tavallista tekemistä, ei mitään erityistä hauskuuttamista.

Viikonloppusin sitten köllötellään koko perheen voimin. Paitsi tälläsinä viikkoina kun isäntä on toisella puolen maapalloa ja minä huollan kaikki asiat.

Tänään syötiin aamupala kotona, vein lapset hoitoon, vauvan kanssa kauppaan, kotio syömään (vauvan hoitoa vähän väliä), kohta teen vaatehuollot ja imuroin. Sitten haen lapset ja puuhataan iltapäivä lautapelien ja kirjojen kanssa. Valmistaudutaa huomiseen kun lapsilla vielä hoitoa ja loppuviikko kotona. Mies tulee ens kuun alussa jos hommat ei jumitu paljoa. ;)



Menen siitä mistä aita on matalin! Seurakunnan kerho ei valitettavasti riitä meille. Haluan aikaa VAAN vauvan kanssa niin kamalaa kun se on! Minusta lapseni voi hyvin tarhassa jossa on kaverit joita näkee myös tarhan jälkeen.

Me ei harrasteta koska se nyt on kolmen pienen kanssa vähän hankalaa ja kun ne alotetaan niin haluan olla sielä mukana, enkä vaan imettää vauvaa. Uimaan ei voi mennä koko lauman kanssa mutta voin mennä vaikka yksin vauvan kanssa kun isommat on sielä tarhassa.



Sovittaisko että sinä teet niinkuin sinä näet hyvänä ja minä niinkuin meille sopii?

Minua stressaa noi seurakunnan jutut, meissä vanhemmissakin on eroja. Kaikki ei halua istua juoruamassa kahvilla. Minusta on mukavempi mennä metsään lapsieni kanssa. Ja toisena päivänä voin ottaa rennosti vauvan kanssa ja lapset toimii ryhmiensä kanssa toisaalla.



OKEI, kelpaako?