Synnytykseen " luonnollisesti" suhtautuvat naiset, ovatko jotenkin muutenkin persoonina

vakaasti sitä mieltä että synnytyksen sujuminen on täysin kiinni siitä miten luonnollisesti siihen osaa suhtautua. Hänellä itsellään oli ollut kaikin puolin täydellistä.



Ihmisenä hän on ylikiltti perfektionisti, pienimmästäkin asiasta ahdistuva ja masentuva, kyvytön ottamaan vastaan kritiikkiä. Synnytsen sujuminen on pääosin geneettistä, sanon minä... Jos ei satu, on helppo olla ähkimättä.

Oikeastaan koko raskauden asennoiduin synnytykseen niin, että se on luonnollinen asia. Luonnollisesti kun ollaan raskaana, lapsi synnytetään ja kaikki tekee sitä. Ei siinä mitään ihmeellistä oo.

Tottakai se sattu, mutta kipu ja sen syy ei ole mitenkään verrattavissa esim johonkin onnettomuuteen tai vaikka amputaatioon ilman nukutusta:)

Yksi luonnollisempia asioita synnys on maailmassa. Paljon luonnottomampaa on kirjoitella siitä täysin tuntemattomien ihmisten kanssa, ihmisten, joiden kanssa tuskin oikeassa elämässä edes puhuisi.

Pelko on pahin kivun tuoja ja lisääjä. Muuten en ole yhtään rauhallinen ja leppoisa ihminen.

Synnytin " luomusti" ja kivut olivat valtavat. Synnytys oli nopea ja supistukset tosi kivuliaita.

Suhtaudun synnytyksiin äärimmäisen luonnollisesti, mutta se johtuu varmaan enimmäkseen ammatistani (olen lääkäri). En näe mitään medikalisoimisen tarvetta synnytyksessä, sektioon olisin suostunut vain vauvan terveyden vuoksi, siis pakkotilanteessa.

En pelännyt yhtään ja geenitkin ovat puolellani. Suvussani on synnytetty helposti. Noh, hätäsektioon jouduin ja kaikki meni muutenkin pieleen.

murehtimatta vastaan. Niin myös synnytyksen, ajattelin että se on sitten sellainen kuin on ja kipu kuuluu asiaan. Päätin olla rentona ja olin varma, ettei se nyt niin ylitsepääsemättömästi satu.

Avautumisvaiheen melkein kokonaan osasinkin olla rentona, hyödynsin supistukset rentouttaen lantiota ja työnnellen varovasti alaspäin, se auttoi kipuun.

Mutta avautumisen loppuvaiheessa iski hirveä kipu, puristin rystyset valkoisina ilokaasunaamaria ja kärsin hiljaa öhkien (en pysty huutamaan silloin, kun TODELLA sattuu), kätilö näki naamani ja tilasi spinaalipuudutuksen. Ihana, ihana helpotus ja ponnistusvaihe sujui kuin tanssi. Oi onnea, kiitos nykyaikaiselle lääketieteelle!

Vieläpä gynekologi:)