20 kg ylipainoiset työkaverit hymähtelivät ilkeästi laihduttamiselleni.

Kannattaa vain sanoa ei kiitos, ja yrittää vaihtaa puheenaihetta.

Minä uskon myös siihen, että paino ei vahingossa koskaan tipu. Jos se johonkin suuntaan menee, se menee ainoastaan ylöspäin. Eli siinä vaiheessa, kun housut kiristää, on aika laihduttaa.



Mutta auta armias, ei sitä auta ääneen sanoa.... Minä olen 176 cm ja 63 cm (juuri laihduttaneena). Kun lihon 2-3 kg, niin en saa henkeä, kun housut kiristävät.

mutta muakin ärsyttää noi alituiseen laihduttavat kuivan kesän oravat, joten ei ihme että hymistelivät.

Ehkä työkaverisi luulivat että kyse oli tästä.

olisi varmasti vuodessa tullut tuo 20 kiloa ylimääräistä.

t. 3

Tiedätkö miksi sua ärsyttää ne hoikat laihduttajat?



Koska itsekin haluaisit olla normaalipainoinen. Sinua ärsyttää että joku nainen pysyy hyvännäköisenä kontrolloimalla silloin tällöin syömistään - ei jatkuvasti kuten ehkä sinä teet tai ainakin monet muut reilusti ylipainoiset, vaan silloin kun kilo pari on tullut. Sinua ärsyttää, siksi kutsut heitä kuivan kesän oraviksi. Sinua voisi nimittää vaikka valaaksi ja siitäkös suuttuisit. Sinuahan ei haukuta, vain hoikkia saa haukkua. Menepä itseesi ja ole joskus vaikka iloinen toisen puolesta, että hän osaa pitää huolen itsestään.

Vierailija:

Tiedätkö miksi sua ärsyttää ne hoikat laihduttajat?

Koska itsekin haluaisit olla normaalipainoinen. Sinua ärsyttää että joku nainen pysyy hyvännäköisenä kontrolloimalla silloin tällöin syömistään - ei jatkuvasti kuten ehkä sinä teet tai ainakin monet muut reilusti ylipainoiset, vaan silloin kun kilo pari on tullut. Sinua ärsyttää, siksi kutsut heitä kuivan kesän oraviksi. Sinua voisi nimittää vaikka valaaksi ja siitäkös suuttuisit. Sinuahan ei haukuta, vain hoikkia saa haukkua. Menepä itseesi ja ole joskus vaikka iloinen toisen puolesta, että hän osaa pitää huolen itsestään.

Kelpaan itselleni ja varsinkin miehelleni tälläisenä, joten miksi itkisin? Elämässä vaan saisi olla ihmisillä muutakin, kuin oma vartalo, vai mitä? Harmi kun vääristynyt minäkuva menee usein kaiken edelle.

Mulla on lievästi ylipainoa (bmi 25-26) ja jos sanon laihduttavani niin aina ihmetellään että mistä kohtaa. Pitäisikö vetää vaatteet pois päältä ja näyttää mistä ne ylimääräiset rasvakerrostumat löytyvät.



Tuo ap:n laihdutus on hyvää painonhallintaa: puuttua painonnousuun heti eikä vasta sitten kun sitä on kertynyt 10-20-30-... kiloa.



Itse olen alkanut sanomaan makeista kieltäytymisen syyksi sen etten oikein kestä sokeria, mikä pitää kyllä paikkansakin...

Sanon vaan, että en nyt halua kiitos vaan. Ei tee mieli/söin juuri/söin eilen sitä ja sitä jne...



Ei vaan kertakaikkiaan voi sanoa edes että nyt katson tarkemmin ettei tule lisää (vaikka ei edes puhuisi laihdutuksesta). Heti sanotaan, että " Älä nyt viitti! Sä olet niin pieni, syö nyt vaan!!"



Ohhoijaa. Kiva kun ei edes itse saa syödä mitä haluaa valehtelematta.

Vierailija:

Mulla on lievästi ylipainoa (bmi 25-26) ja jos sanon laihduttavani niin aina ihmetellään että mistä kohtaa.

Puhu niille työkavereille vaikka terveellisyys näkökulmasta, niin ei tuu niin iso haloo, kuin että jos sanot olevasi laihiksella.

Meillä kans parin kaverin kans vähän sama meininki, ja ei niittenkään kanssa auta sellaisia puhua, luulen että ovat joskus loukkaantuneetkin mun jutuista, kun bmi kuitenkin vain 22, mutta haluan entisiin mittoihini takaisin.

En minä ole koskaan noin käyttäytynyt. Totta kai on parempi vahtia niitä kahta ekaa kiloa, sen sijaan, että odottaa, että kiloja on 20 liikaa.



Itseäni kyllä kieltämättä otti päähän, kun olin itse 30 kg ylipainoisena vaateostoksilla hoikan ystäväni kanssa (oltiin menossa yhdessä samaan tilaisuuteen ja mentiin siis etsimään vaatteita), ja koko päivän kaveri ei muusta puhunut, kuin siitä, kuinka onkin niin kamalaa, kun hän on niin läski, että ei mitkään vaatteet käy, ja kato nyt tätäkin makkaraa tässä mun mahassa jne. Minä siis nolostellen vaivihkaa koetin kysellä myyjiltä, että eikö mitään ole isompaa kokoa, kuin hyllyssä näkyy, ja kaveri vieressä marisee, kun koko 34 vähän kiristää. Sellainen ei ole kyllä enää kovinkaan kohteliasta...

Mutta mulla on tuo n. 70 kg sellainen selän ja jalkojen kipuraja ja jos päästän painoni paljon sen yli niin tunnen sen todella nahoissani. (Ristiselässä on nikama pois paikaltaan, eikä sille voi tehdä muuta kuin pitää painon kurissa ja lihakset kunnossa.) Ei parane siis päästää painoa nousemaan jos haluaa pitää kivut poissa. Ja toinen asia on se että vaatteet tuntuvat ikäviltä kun kiristävät, niin kuin nyt kun loppuvuosi toi muutaman lisäkilon. Ja en suostu isompia vaatteita ostamaan.

Ja yksi hyvä syy mulla vain muutaman kilon laihdutukseen on se että mulla oli raskausajan diabetes, joten on senkin takia paras pysytellä normaalipainon rajoilla. Riski diabeteksen puhkeamiseen on koholla.

Mulla nuo tervesyssyyt on suurin syy laihduttamiseen, ei se peilikuva - vaikka onhan se tietenkin kiva jos näyttää hoikalta... :) " Turhamaisuuttakin" löytyy...

Terv. 11

Vierailija:

Vierailija:

Mulla on lievästi ylipainoa (bmi 25-26) ja jos sanon laihduttavani niin aina ihmetellään että mistä kohtaa.

Vierailija:

Kyllä alkoi ottaa päästä. Kahvihuoneessa kieltäydyin viineristä, joka on älyttömän rasvaista. Selostin että haluan hankkitutua eroon " joulukiloista" eli loppuvuonna kertyneistä parista kilosta. Sain todella katkeransävyistä palautetta anoreksiasta ja siitä, että mussa ei oo mitään mistä laihduttaa :( Nämä kaksi isompaa naista hymähtelivät ylimielisesti hysteriasta. Kerroin kyllä, että tapanani on aina laihduttaa jos lihon pari kiloa niin paino pysyy normaalissa. Enpä tullut kuulluksi.

Uskon että pari kiloa on paljon helpompi karistaa kuin odottaa että niitä on 10 kg liikaa ja sitten laihduttaa viikkotolkulla. Kumma että sain noin ilkeän vastaanoton. Jatkossa en puhu aiheesta heille enää mitään vaikka he puhuvatkin laihduttamisesta koko ajan. Minun ei ole ilmeisesti lupa sanoa siihen keskusteluun mitään!

alkaa epäsuorasta kettuilla. Sitten valitat itse täällä, kun vastaanotto oli mitä oli.

Itse en eläissäni ole makupaloista kieltäytynyt mutta tulee kiusaantunut olo joskus kun tukevammat sanoo että sinä se olet niin hoikka/täydellinen ym. sit pitää nolona selitellä jotain negatiivista sanottavaa itsestä just jotain

nahkamakkaroista ym. Ei ainakaan mulla ole silloin mielessäkään mikään piilovittuilu. VAi oisko parempi sanoa että no niinpä olenkin! Eikai kenelläkään ihan täydellistä kroppaa olekaan, ainakaan omasta mielestä.



Toinen asia kokonaan on se että joskus avoimesti kauhistellaan että nyt alat olla liian laiha (ei todellakaan laihdutuksen tulosta) - mutta siihen olen oppinut sanomaan vain että enpäs vaan juuri sopiva itsekseni.

kun kyse on (niin kuin ap sanoikin) painonhallinnasta. Laihduttaminen on näille 20+ kg ylipainoisille monen kuukauden, jopa monen vuoden projekti, joka ei kuittaudu noin vain viineristä kieltäytymällä.



Ylipainoiset ovat useimmiten kuulleet sen verran paljon kommentteja omasta painostaan, että viinerilautasen äärellä normaalipainoisen lausuma kommentti laihduttamisesta tulkitaan kyllä lähes poikkeuksetta v*****luksi. Tällaiset kommentit ajavat helposti ylipainoisen syömään salaa ja silloin hän on entistä syvemmällä syömiskierteessään.



Monelle vakavasti ylipainoiselle syöminen on lähes samanlainen ongelma kuin syömättömyys anorektikolle. Ahmimishäiriöinen saattaa vedellä vehnäjauhoja suoraan pussista, jos ei muuta satu löytymään. Harvalla onneksi tilanne on ihan näin paha.



Ruokaongelmat ovat erittäin vaikeita hoidettavia. Alkoholisti voi luopua alkoholista ja tupakoitsija savukkeistaan kokonaan, mutta ruokaongelmaisen on joka tapauksessa syötävä ja kohdattava ongelmansa joka ikinen kerta, kun pistää jotain suuhunsa. Useimmilla tuntemillani reilusti ylipainoisilla on lisäksi esim. pahoja itsetunto-ongelmia, takana traumaattisia kokemuksia, joillakin jopa vasta vuosien lääkärissäkäyntien jälkeen löytyneitä aineenvaihduntaongelmia.



Ainoat tuntemani reippaasti ylipainoiset, jotka ovat laihtuneet ja pystyneet pitämään painonsa kurissa, ovat Painonvartijoiden ryhmänvetäjiä. Kaikki muut ovat sortuneet jossain vaiheessa ja kilot ovat tulleet takaisin korkojen kera. Minäkin olen viimeisen kymmenen vuoden aikana laihtunut yhteensä ainakin 50 kiloa (enimmillään 28 kiloa kerralla), mutta taas kerran olen ylipainoinen.

meidän hoikkienkaan tarvitse sitä salata sen enempää kuin vähän pullukampien ihmisten. Tottakai voi kieltäytyä viineristä ja sanoa, että on menossa painonhallintajakso joulun syömisten jälkeen.



Minulla on sellainen käsitys, että moni pulskempi ihminen ei ymmärrä, että hoikkuus on tietyllä tavalla lähes aina painonhallinnan tulosta. Ei hoikka ihminen voi syödä mitä vain, vaan hänkin joutuu katsomaan syömisiään, jotta paino ei nousisi. On totta, että kun paino kerran nousee reilusti, on hankalampi saada ylimääräinen pois, entä silloin kun tarttuu nousuun heti alussa.



Tuntuu, että jotkut pyöräkämmät ihmiset ottavat oikeudekseen päättää sen, kuka painostaan ja kilojen puottamisesta voi puhua ja kuka ei. Hassua! Ja jos joku hoikempi puhuu painosta, tuodaan heti esille sen johtuvan vartalokeskeisyydestä tms. Eikö sitä voisi ajatella ihan samalla tavalla, että hoikka ei halua pyöristyä ja saada lihomisen aiheuttamia sairauksia ja normaalipainoisena on helpompi elää.



Ottakaa jotain opiksenne hoikista ihmisistä, joita arvostelette. Ehkäpä ajan kanssa, itse hoikkina, ymmärrätte, mitä tarkoitan.





Terv. 5 vuotta sitten 20 kg laihduttanut, ja sille tielle kilot lopullisesti karistanut 55kg/167cm nainen.

Mä en just koskaan syö töissä pullaa/keksiä, kun en tykkää, mutten sen kummemmin selittele, mitä se muille kuuluu.

Jos olet ollut lihavimmillasi 75 kg/ 167 cm, et tiedä todellisista ylipaino-ongelmista yhtään mitään, vaikka oletkin 20 kg laihduttanut.



Minäkään en tiedä, vaikka olen 90 kg / 168 cm. Minulla on hyviä nettiystäviä, joilla painoa on 120 kg / 167 cm, jopa enemmän, ja olen seurannut heidän ilojaan ja surujaan tässä useamman vuoden ajan.



Aloitimme nettiryhmämme viisi vuotta sitten ja tämä reilusti ylipainoisten porukka on ollut tietoinen paino-ongelmistaan ja sen syistä tasan tarkkaan joka ikisen päivän tänä aikana. Aina välillä joku onnistuu laihtumaan jopa kymmeniä kiloja, mutta usein sitten elämässä tapahtuu jotain, joka saa aikaan lankeamisen takaisin samoihin vanhoihin kuvioihin. Nämä käyttäytymismallit ovat minun mielestäni vähintään yhtä syvällä kuin peliriippuvuus tai jopa päihdeongelmat.



Tämä porukka on kokeillut taatusti joka ikisen mahdollisen ja mahdottoman keinon pudottaa painoaan täysnutrauksesta Xenicaliin, Atkinsista Painonvartijoihin, kaalisopasta kromitabletteihin.



Jokainen näistä ryhmäläisistäni tietää olevansa sairaalloisen lihava. Jokainen tietää, mitä ongelmia ylipainosta on terveydelle. Jokainen on saanut kuulla nuhdesaarnoja ylipainon vaaroista lääkäriltä (vaikka vaivana olisi silmätulehdus), työtovereiltaan, sukulaisiltaan, jopa täysin tuntemattomilta ihmisiltä. Heille normaalipainoisen lausuma huomautus laihduttamisesta on yhtä loukkaava kuin masentuneelle lausuttu " nyt vain ylös ulos ja lenkille, kyllä se siitä" . Jokainen tietää, ettei hoikkakaan voi syödä mitä haluaa, vaan painon hallinta vaatii itsekuria.



Jos ihminen (näin kärjistetysti sanottuna) käyttää psyykelääkkeenään ruokaa, on tämä saatava korvattua jollain muulla ennen kuin paraneminen (=laihtuminen) voi alkaa.