Lue keskustelun säännöt.
miksi uuteen suhteeseen nopeasti
03.01.2006 |
Tiedän, että rakkaus ei lue aikaa ja paikkaa, mutta miksi niin monet miehet hyppäävät ensimmäisen vastaantulevan naisen matkaan ja ovat perustamassa uutta perhettä kun vanhassa ei ole enää toivoa. Sovimme ex-mieheni kanssa erotessamme, että katsellaan mitä elämä tuo tullessaan ja lapsille ei nykyisiä heti esitellä. Minä pidin sopimuksesta kiinni, tiesin ettemme koskaan voi palata yhteen, enkä sitä toivonutkaan, mutta en halunnut lapsien joutuvan eron hetkellä tapaamaan uusia ihmisiä, jotka yhtäkkiä vain tupsahtavat elämään mukaan. Etenkin kun he kyselivät missä isi on ja miksei se enää voi olla meillä yötä. Mieheni ei sopimuksesta välittänyt, väitti vain, että minä olin sen tehnyt ja että lapset joutuvat kuitenkin totuuden joskus näkemään. Totta, mutta mieheni ei ollut näkemässä totuutata kuinka surun murtamia lapset olivat menettäessään isin, joka ennemmin oli ollut kuvioissa ja nyt hänestä ei näkynyt vilaustakaan kuukausiin. Kaikki hänen ja uuden tyttöystävän menot menivät lapsen edelle.
Aikaa kuluu ja lapset eivät näe isäänsä kuin silloin tällöin, tapaamisten jälkeen ikävöivät isäänsä hetken ja unohtavat taas. Isin nykyisestä he eivät välitä, hän kun haukkuu minut lasten kuullen... Ja ex-mieheni mielestä oli varsin sopivaa, että lapset tapaavat hänen muutaman kuukauden tyttöystävänsä heti...
Alkaa vain väsyttää... Mikään yhteistyö lasten isän kanssa ei auta, lastenvalvojalla lupaillaan vaikka mitä, mutta todellisuudessa sopimuksista ei pidetä kiinni. Kaiken perään pitää kysellä, tapaamisten ja elatusmaksujen.. Vaatteiden, niiden jotka olivat mukana kun kyläään mentiin, mutta joita ei koskaan palautettu... Emme ole enää missään väleissä, mutta välillä vain kaipaisi ihmistä,joka edes sanoisi, että kyllä kaikki järjestyy, hyvä äiti sinä olet. Rankkaa ei onneksi ole aina. Apua on vain pienituloisena hirveän vaikea saada, jos väsyttää, ei voi palkata lastenhoitajaa, koska on pakko syödä. Sukulaisetkin ovat töissä, joten heidänkään apua ei ole helppo saada, suurin osa heistä asuu vielä muualla.
Joskus sitä istuu ja luulee, että kyllä päivä paistaa vielä risukasaankin, mutta eipä edes pientä valonpilkettä näy... Tiedän, että jos kiukuttelevaa nykyistä ei olisi lapset saisivat isältään edes jotain huomiota, ja minäkin hetken aikaa rauhassa. Mutta kun yksinkään ei lasteni isä pysty olemaan, niin minkäs teet... :)
Olipa mukava purkaa...
Kommentit (2)
Niin olen ajatellutkin.. Hassua vain, että myös lasten mummo puuttuu tilanteeseen, eikä kykene näkemään poikansa tekemisiä.. Jos minä teen " väärin" saan huudot niskaani ja hänen poikaansa pitää vain ymmärtää... Olen ajatellut, etten enää vastaa hänen viesteihinsä/puheluihinsa. Elämää on jatkettu, teen mitä huvittaa, siis omassa elämässäni, mutta välillä vain iskee väsy päälle. Kai sitten pyrin itse liikaa täydellisyyteen, enkä halua lasten kokevan vääryyksiä omilta vanhemmiltaan... En vaan tiedä kuinka kauan tätä leppoisaa ajanjaksoa taas kestää, suom. miehestä ei ole kuulunut, eikä luultavasti kuulu pitkään aikaan.. Enkä haluaisi, enää olla tekemisisä koska se tuntuu aina menevän riitelyyn.
Kai se joskus helpottaa, mutta tuntuu, että jo nyt on liian myöhäistä. Olen itse tehnyt henkilökohtaiset päätökseni kuinka elämääni jatkan ja siihen en ole laskenut lasten isää huomioon. En enää edes tapaamismielessä. Kai olen kuitenkin jo onnistunut luovuttamaan sitä toivosta, että hän olisi hyvä isä, niin surullista kuin se onkin. Kuitenkin jossain päätä tää toivo, että jos hän vaikka haluaisi auttaa ja ottaisi yhteyttä ja järjestäisi lasten ja hänen välit kuntoon, mutta ei niin ei. Sääli että monet tekevät lapsia niiden huonojen isien kanssa, jotka eivät lasta odottaessa välttämättä huonouttansa näytä...
Kai se päivä paistaa... av
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta mutta... Se että pääset lapsinesi elämässä eteenpäin vaatii nyt sen että alat elää ihan itse. Jos elarit ei tule ajallaan, niin vouti asialle niin alkaa tulla. Ei tarvi kysellä rahojen perään.
Sitten ne tapaamiset. Muista että isällä ei ole mitään velvollisuutta tavata lapsia. Ainoastaan sinulla on velvollisuus olla estämättä tapaamisia. Ja se oikeus? Se on lasten oikeus tavata etävanhempaansa. Mutta jos hän ei huolehdi osuudestaan, niin etpä sille voi mitään. Järjestät elämän niin että pärjäätte ilman sitä isääkin. Et laita mitään isän varaan. Lopeta kyselyt, että milloin ottaa lapset. Tuntuu kovalta? Niin onkin, mutta ainoa oikea keino. Kysyköön isä itse tapaamisien perään. Et estä tapaamista, mutta et tyrkytäkään lapsia.
Jos mies yhtään välittää lapsistaan, niin alkaa toimia niin että tapaamiset lähtevät pelaamaan. Jos ei, niin... onkin hänellä sitten enää niin väliä?
Soiitä sopimuksestanne.Vaikka olisittekin näin sopineet (uusista kumppaneista), niin yritä nyt hyväksyä että miehellä on oikeus tehdä juuri niinkuin häntä huvittaa. Se muuten koskee sinuakin!!