Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi se on (yleensä) aina esikoinen, joka on se " kovapäinen" ?
15.01.2006 |
Luen tuota ketjua uhmasta. Siellä taas kerrotaan usein, että juuri esikoinen on ollut se hankala. Näin on meilläkin ollut.
Olen kiinnittänyt aikaisemminkin tähän huomiota. Miksi se on näin? Onko esikoinen saanut aina niin paljon huomiota, että saavutetuista eduista on vaikea tinkiä?
Muita ideoita?
Kommentit (57)
Ja omakin esikoisemme (poika) on tosi rauhallinen tapaus edelleen, vaikka uhmaikäkin on jo kaukana takana. Pienemmästä sisaruksesta on vaikea vielä ennustaa, kun ikää on alle kuukausi ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten tämä tarina nyt näin päin kääntyi?
Olen teoriani luonut lukemalla AV:ta. Olen jopa joskus laskenut, että 85 % on sanonut esikoisensa olevan se hankala tapaus.
Uskon sen johtuvan siitä, että he ovat luonteeltaan samaa maata kuin minä.
Esikoiselta odotetaan liikaa, vaaditaan liikaa, hänelle suututaan liian helposti ja toisaalta ollaan epäjohdonmukaisia kun ei oikein tiedetä miten toimia.
Sitä paitsi esikoinen todella saa liikaa huomiota ja hyysäystä vauva-aikanaan eikä jousu jakamaan mitään. Uhmahan usein puhkeaa vasta sitten kun pikkusisarus syntyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minun 5 v on siis kovapäinen. Hän saa raivokohtauksen, jos ei saa tahtoaan lävitse. Huutamalla ei meillä koskaan ole saanut tahtoaan lävitse, mutta silti poika koettelee.
Aina sanotaan, että esikoinen joutuu kasvamaan liian nopeasti. Olen alusta asti yrittänyt tätä tietoisesti välttää. Olen oikein keskittynyt, etten vaatisi liikaa.
Mutta itse olen herkkä suuttumaan. Ehkä sitten suutun liian herkästi ja komennan liian kovasti... ?
Tosin sen totesi vanha kätilö jo synnärillä... Mutta itse olen kuopus ja olin aikamoisen vaikea tapaus lapsena (nyt en enää titenkään ;-). Meidän kuopus on sen sijaan erittäin leppoisa tapaus, kiukkukohtaukset hän on tainnut oppia sisareltaan, eivätkä ne kuulosta yhtään uskottavilta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai sitten se on vain huonoa kasvatusta. Tällä hetkellä esikoinen alkaa onneksi jo laantua.. Ollaan aina ajateltu, että se seuraava on helpompi tapaus..Ehkä se on se viides!
kolmoset jne. olleet helpompia, tai sitten on vanhempina kasvettu, eikä lapsen uhmaankaan ole enää niin tunteenomaisesti suhtautunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoiselta odotetaan liikaa, vaaditaan liikaa, hänelle suututaan liian helposti ja toisaalta ollaan epäjohdonmukaisia kun ei oikein tiedetä miten toimia.
Sitä paitsi esikoinen todella saa liikaa huomiota ja hyysäystä vauva-aikanaan eikä jousu jakamaan mitään. Uhmahan usein puhkeaa vasta sitten kun pikkusisarus syntyy.
Esikoiselta odotetaan liikaa, vaaditaan liikaa, hänelle suututaan liian helposti ja toisaalta ollaan epäjohdonmukaisia kun ei oikein tiedetä miten toimia.
Sitä paitsi esikoinen todella saa liikaa huomiota ja hyysäystä vauva-aikanaan eikä jousu jakamaan mitään. Uhmahan usein puhkeaa vasta sitten kun pikkusisarus syntyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin se useimmiten juuri on :
Esikoiselta odotetaan liikaa, vaaditaan liikaa, hänelle suututaan liian helposti ja toisaalta ollaan epäjohdonmukaisia kun ei oikein tiedetä miten toimia.
Sitä paitsi esikoinen todella saa liikaa huomiota ja hyysäystä vauva-aikanaan eikä jousu jakamaan mitään. Uhmahan usein puhkeaa vasta sitten kun pikkusisarus syntyy.
Katsokaa peiliin tässäkin asiassa!
Näin se useimmiten juuri on :
Esikoiselta odotetaan liikaa, vaaditaan liikaa, hänelle suututaan liian helposti ja toisaalta ollaan epäjohdonmukaisia kun ei oikein tiedetä miten toimia.
Sitä paitsi esikoinen todella saa liikaa huomiota ja hyysäystä vauva-aikanaan eikä jousu jakamaan mitään. Uhmahan usein puhkeaa vasta sitten kun pikkusisarus syntyy.
Katsokaa peiliin tässäkin asiassa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
esikoinen (poika, nyt 3v) on ollut aina kuin enkeli, mutta kakkonen onkin (tyttö, nyt 1,5v) todellinen kovapää!
Jos esikoinen on kovapäinen, se johtunee useimmiten siitä ettei vanhemmat vielä osaa...
Esikoiselta odotetaan liikaa, vaaditaan liikaa, hänelle suututaan liian helposti ja toisaalta ollaan epäjohdonmukaisia kun ei oikein tiedetä miten toimia.
Sitä paitsi esikoinen todella saa liikaa huomiota ja hyysäystä vauva-aikanaan eikä jousu jakamaan mitään. Uhmahan usein puhkeaa vasta sitten kun pikkusisarus syntyy.
Ihan sydäntä lämmittää, että joku toinen on nostanut ketjua monta kertaa :-)
En ole viitannut temperamenttieroihin, vaikka ns. kovapäisyys on pitkälti luonteesta kiinni. Viittaan käyttäytymiseen.
Moni ehdottaa syyksi vaatimustasoa. En vieläkään tunnusta, että olen asettanut esikoiselle liian kovia vaatimuksia; kuopukselta vaaditaan samanikäisenä enemmän kuin esikoiselta aikanaan. Koska muuten esikoinen ihmettelee, että miksi minä, mutta ei hän.
Tuo raskausteoria oli mielenkiintoinen.
Kun saa useampia, alkaa olla vertailukohtaa ja voi vähän objektiivisemmin vertailla alsetn uhmia.
Yhden lapsen vanhempia loukkaava aloitus.
Toisen ja kolmannen kanssa jää monet mutkat kasvatuksessa käymättä. On hämmästyttävää, etteivät vanhemmat tunnusta omaa osaamattomuuttaan, vaan helposti syyttävät lasta vaikeaksi. Oliko nro 11 joka tiivistikin asian hienosti:
Jos esikoinen on kovapäinen, se johtunee useimmiten siitä ettei vanhemmat vielä osaa...
Esikoiselta odotetaan liikaa, vaaditaan liikaa, hänelle suututaan liian helposti ja toisaalta ollaan epäjohdonmukaisia kun ei oikein tiedetä miten toimia.
Sitä paitsi esikoinen todella saa liikaa huomiota ja hyysäystä vauva-aikanaan eikä jousu jakamaan mitään. Uhmahan usein puhkeaa vasta sitten kun pikkusisarus syntyy.
Haet takaa sitä, että vanhepien tottumattomuudesta johtuu ekan lapsen " uhma" .
Kun saa useampia, alkaa olla vertailukohtaa ja voi vähän objektiivisemmin vertailla alsetn uhmia.
Yhden lapsen vanhempia loukkaava aloitus.
sama
Ps. Minulla on kaksi lasta. Ja olin totta kai kokemattomampi ensimmäisen kanssa, mutta ei se selitä lasteni luonteita.
Alue: Aihe vapaa
Kaverilla esikoinen (poika) on tasainen, kuopus (tyttö) temperamenttinen.
Olisikohan siis sukupuolellakin vähän merkitystä?
Ännännellä lapsella toisaalta on ne isommat sisarukset puskurina, eli vanhemmat
a) eivät enää ota kaikkea kiukuttelua uhmana, kestävät toisen jne. lapsen kiukuttelut kevyemmin. Uhman kokeminen on aina subjektiivinen tulkinta. Toisen mielestä lapsilla ei ole uhmaa, mitä nyt joskus satunnaisesti kiukuttelevat. Toisten mielestä sama kiukuttelu on sietämätön uhmakausi.
b)eivät ehdi hemmotella toista jne. lasten yhtä paljon, jolloin tämä nopeammin laitetaan ns. ruotuun
c)osan kiukuttelusta saaavat isommat sisarukset, vanhemmat eivät ole eturintamassa samalla tavalla kuin ainokaisen kanssa.