Kun nelivuotias riitelee AINA isänsä kanssa
eikä isä kelpaa nukuttajaksi, ei iltasadun lukijaksi, ei hampaiden pesijäksi, ei auttajaksi pukemiseen, ei ulkoilukaveriksi, ei oikein mihinkään. Isä on paljon tekemisissä lasten kanssa, kaiket illat kotona ja viikonloput. Pienemmät sisarukset rakastavat isää ehdoitta ja tarjoavat valoisan hymyn ja haluavat heti isin syliin kun hän tulee töistä. Isompi murjottaa ja huutaa vaan, ettei jaksa vastata jos isänsä puhuu jotain tai sanoo vaikkapa vain moi. Äidin kanssa kaveeraa, haluaa auttaa kaikessa ja sanoo tykkäävänsä. Isästä ei kuulemma tykkää.
Normaalia, ohimenevää vai onko syytä huoleen?
Kommentit (4)
Isä osallistukoon siitä huolimatta, ettei tyttö halua. Kyseessä tuskin on mikään " isäpelko" - noita kausia tulee puolin ja toisin.
Isän kannalta olisi kuitenkin hyvä, ettei häntä syrjäytetä. Ja eihän lapsi kai muutenkaan määrää, mitä kukakin tekee? Jos hän protestoi, niin sitten selitätte, että teidän perheessä kumpikin osallistuu lapsen hoitamiseen ja sillä hyvä. Ihan varmasti se on tulevaisuuttakin ajatellen kaikkien etu.
onko jo sellainen ollut? kuulostaisi vahvasti siltä...
ja tuo oidipus on käynyt mielessä... eikä todellakaan anneta lapsen päättää, vaan isä auttaa ja tekee kun on niin päättänyt tai jos äiti on varattuna. Tosin jos isä lukee iltasadun, poika ilmoittaa ettei tarvitse lukea ja menee nukkumaan ilman iltasatua.
ap
Isi on harvase päivä tyhmä ja vain äiti kelpaa avuksi. kai tämä on jokin vaihe, meilläkin neljä vuotias tyttö.