Lue keskustelun säännöt.
Kannattaisiko vieläkin yrittää palata yhteen???
14.01.2006 |
Kirjoittelin tänne viime keväänä, kun mieheni oli rakastunut toiseen naiseen, ja vatvoi asiaa, eikä saanut päätetyksi, miten haluaa elämäänsä jatkaa. Minä sitten päätin jatkaa yksin eteenpäin, mutta arvasin jo tuolloin, että kun ensihuuma rakkaudessa menee ohi, niin mies haluaisi ehkä palata. Nyt sitten se tilanne onkin, että itselläni sujuu elämä ihan mukavasti yksinkin (lasten kanssa), uutta suhdetta en ole edes vielä halunnut, mutta vähitellen saattaisin sellaiseen olla jo valmiskin. Mies haluaisi, että antaisin kuitenkin hänelle vielä mahdollisuuden.
Hän asuu tällä hetkellä edelleen toisen naisen luona, mutta ei ole tehnyt missään vaiheessa muuttoilmoitusta, ei ole vienyt kuin välttämättömät vaatteensa, eikä ole pystynyt tosissaan jatkamaan tämän toisen kanssa minun suoranaisista kehotuksistani huolimatta. Nyt kun hän yrittää sitten tehdä eroa tämän toisen kanssa, niin se ei kuitenkaan tunnu millään onnistuvan, eli ilmeisesti tunteita on vielä kovasti tuohon toiseenkin suuntaan, vaikka mies väittää rakastavansa vain minua ja tietävänsä nyt, mitä haluaa. Itse en sitä ihan usko.
Miehellä on suunnitteilla muuttaa asumaan yksikseen riittävän pitkäksi ajaksi, ja sitten ehkä pikkuhiljaa katsoisimme, miltä meistä tuntuisi olla taas koko perheenä yhdessä ja välillä ihan kahdestaankin. Syyt koko tähän kriisiin olemme jo käyneet aika hyvin läpi keväällä, ja ymmärrämme toisiamme hyvin. Pystymme nykyisin puhumaan asioista avoimesti ja suoraan. Pariterapiaankin olisimme menossa.
Kuitenkin minusta tuntuu jotenkin, että meneekö tällaisessa vain aika ja elämä hukkaan. Pettymys siihen, että mies esim. taas vuoden päästä huomaakin rakastavansa tuota toista, eikä olekaan tyytyväinen meidän suhteeseemme, tai että minä huomaankin, etten pysty jatkamaan mieheni kanssa, saattaa olla suuri. Nyt kun elämä menisi hyvin eteenpäin ilmankin miestäni, niin sekin vaihtoehto houkuttelee suunnattomasti. En siis tiedä olenko valmis yritykseen, kun mies ei ole edes puheistaan huolimatta päässyt irti toisesta naisestaan. En haluaisi enää pettyä.
Lastenkin takia saattaisin olla kuitenkin ehkä valmis yrittämään. Ja voin sanoa rakastavani edelleen miestäni. Jos siinä mahdollisessa uudelleen yrittämisessä sitten puoli vuotta tai vuosi kuluu, ja huomaamme, ettemme enää pysty yhteen palaamaan, niin onko se yksi vuosi sitten loppuelämän kannalta hukkaan heitetty. Ehkä siinäkin oppii, kasvaa ja kehittyy, eikä ainakaan tarvitse myöhemmin katua, ettei ole yrittänyt. Lapset eivät ehkä kärsi, jos mies asuu koko ajan edelleen muualla, eikä muuta kotiin, ennen kuin asia on täysin selvä.
Heittäkää vapaasti kommenttia!!
Kommentit (17)
Vierailija:
En ole keskustellut naisen kanssa (enkä halua). Tiedän 100 % varmasti, että tuo nainen haluaisi kynsin ja hampain pitää kiinni miehestäni
Mistä voit tuon asian tietää, jos ainoa jolta olet tietoa saanut on oma miehesi?!!! Hän on voinut valehdella sinulle kirkkain silmin yhtä ja toista.
Lisäksi on erittäin huolestuttavaa, että olet harrastanut seksiä miehen kanssa samaan aikaan, kun hän asuu toisen naisen luona. Erittäin vastuutonta ja epäaikuismaista käytöstä myös sinulta.
Ei kukaan voi vaikuttaa päätöksiisi, koska luultavasti teet ne loppujen lopuksi itse. Itse ajattelen kuitenkin, että teidän tilanteessanne jotain tärkeää rakkaudessa ja parisuhteessa on jo särkynyt aikoja sitten. Oikea rakkaus, kunnioitus ja yhteen hiileen puhaltaminen on ihan jotain muuta. Olen surullinen puolestasi ja siitä alistujan roolista, jonka olet valinnut omaan elämääsi.
Ehkä joku päivä silmäsi avautuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli et voi tuollaiseen mieheen luottaa ikinä. Kun joku haluaa sen kanssa seksiä, se antaa, oli se haluaja sinä tai joku muu, kuka tahansa. Kun joltakulta saa läheisyyttä ja kivaa seuraa, mies suostuu, oli se kuka tahansa, sinä tai se toinen. Mies omasta mielestään vain heittelehtii elämän mukana, ja te naiset annatte mahdollisuuden siihen. Hänen ei TARVITSE päättää mitään, kun saa kaiken kuitenkin;)
Ja joo, minäkin olen sitä mieltä, että jos se toinen nainen ei ole itse näitä asioita sinulle kertonut, vaan sulla on vaan miehes versio, niin olet aika tyhmä ja sinisilmäinen, kun uskot miehesi selvityksia....:)
Aivan tyypillinen tapaus. Tuollainen mies pitää tasan niin montaa naista kuin voi, niin kauan kuin naiset suostuvat. Ja noi valheet on hyvä keino saada suostumaan, selitetään sinne sitä ja tänne tätä, eikä koskan jäädä yksin. Ahneella on paskainen loppu, aika usein.
Et voi tietää 100% varmasti mitään. Nainen haluaa pitää kynsin hampain kiinni miehestäsi, ja siksi mies ei voi irrottautua????!!!HAHHAH. Ensinnäkin, kyllä kuka tahansa voi irrottautua ihan mistä tahansa kun vain haluaa, kun ei vaan kiinnosta enää, ei se ole kelleen mikään syy olla kenenkään kanssa. Todennäköisesti mies selittää toiselle naiselle samaa, että sinä vaan roikut hänestä, ja se ahdistaa häntä, kun olet lasten äiti, voivoi....Ja te molemmat paapotte tätä kilttiä miestä, joka vaan on niin kiva näille takertuville naisille.
on tälläkin hetkellä jonkun vieraan naisen sängyssä ja ap vaan haikailee miestä takaisin :(
AP taisi itsekin sanoa, että lapset ovat sopeutuneet nykyiseen, joten miksi sekoittaa heidän elämäänsä sillä että ottaa mies takaisin ja mahdollisesti (todennäköisesti?) tyyppi lähtee jonkin ajan kuluttua jälleen omille teilleen.
Asukoon omassaan jos nykyisen luota haluaa pois, mutta teille älä häntä ota loisimaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisen käytös paljastaa mitä ihminen haluaa. Tällä hetkellä se mies haluaa paneskella kahden tai useamman naisen kanssa. Ja mikäs siinä on ollessa!
Jos rakkautta riittää molemmin puolin, niin miksi sitä tuhlata? Kyllä mies varmasti on käynyt kovan koulun, ja oppinut jotakin. Ja lapset on hyvä syy yrittää uudelleen, ei tietnkään pelkät lapset vaan jos vanhemmat rakastaa toisiaan niin silloin!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuten mies voi laittaa sinut odottamaan vielä toisenkin vuoden. Toinen juttu on seksi. Älä harrasta seksiä ennen kuin asiat on selvät teidän välillä. Seksi kahden ihmisen välillä on jotain ainut laatuista ja varastetut hetket tekevät siitä ihan muuta kuin sen pitäisi olla. Ei voi rakastella jos ei ole varma rakastaako ja voiko rakastaa kahta samaan aikaan? Seksi on seksiä ja rakastelu on sit eri juttu. En usko et haluat seksiä ex-miehesi kanssa. Toiseksi luulen että se sattuu kuitenkin, ei ainakaan tyydytä henkisesti. Miksi et tapailisi muita nyt kun sinulla on siihen mahdollisuus? Anna miehsi ja tämän uuden katsoa lapsianne joskus ja mene ulos. Mitään ei tarvitse tapahtua mutta siihen on mahdollisuus. Itsevarmuutesi ja ulospäin suuntautuneisuutesi tekevät varmasti vaikutuksen myös ex-mieheesi ja itse tunnet olosi paremmaksi. Kaikkea hyvää!!
ainakaan ota miestä takaisin samaan asuntoon ennen kuin on varma. Oma asunto ehkä hyvä ratkaisu. Itse en tuossa tilanteessa palaisi enää yhteen, mutta jokainen tekee omat ratkaisunsa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta tuossa tilanteessa menisin eteenpäin.
Lapset ovat sopeutuneet uuteen tilanteeseen ja teidän välitkin kuulostaa olevan kunnossa ja tämä on erittäin hyvä asia lasten kannalta.
Mieheesi en luottaisi kumppanina mutta isänä hän lienee luotettava.
Kyllähän miehet aina vinkuu entistä kun se uusi jättää. Älä sinä nyt ala tyhmäksi naiseksi..
Anna miehesi näyttää onko MIES, ja pystyy tekemään päätöksiä joissa pysyy. Jos on toisen ottanut niin kantakoon vastuunsa siitä! Älä odota mieheltä mitään, silloin et voi pettyä. Aikamoinen tuuliviiri, ei ole kovin vastuullinen heppu kun on lapsetkin kuivioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies löysi kaikessa hiljaisuudessa toisen. Meillä oli jo pitkään mennyt huonosti. Ei puhuttu mistään eikä paljon nähtykään. Meillä on kaksi lasta. Mies alkoi sitten jonkin riidan päätteksi höpöttää että nyt erotaan. Toisaalta olin tuolloin itsekin valmis siihen. Mutta, asia ei sen kummemmin edennyt. Mies oli vaan etäinen eikä ottanut mun puheita kuuleviin korviin. Eräänä iltana se sitten läjäytti päin naamaa että hällä on toinen ja sillä siisti.
Siitä seurasi karmea kriisi ja kaikenlaista tapahtui ennen ku asiat selvis. Minä halusin jatkaa mies ei. Käytiin terapiassa ja puhuttiin ja puhuttiin. Samaan aikaan mies tapasi myös tätä toista. Jälkeenpäin ajatellen se kaikki oli tosi nöyryyttävää mutta silloin olin valmis kaikkeen.
Loppujen lopuksi jäimme yhteen. Aikaa on kulunut nyt tuosta kaikesta noin 1, 5 vuotta. Mulla kesti kauan ennen ku aloin edes jollain lailla luottaa mieheen. Vieläkin välillä tulee tosi paska fiilis siitä kaikesta. Olin silloin niin romuna. Nyt meillä menee paremmin kuin koskaan. Puhutaan kaikki asiat, tehdään paljon yhdessä ja ennen kaikkea seksi on ihanaa.
Tää on varmaan tosi sekava teksti mutta ritän sanoa, että teillä voi olla kaikki mahdollisuudet onnistua. Sun pitää tosin pystyä antamaan anteeksi miehelles, eikä nostaa tapahtunutta esiin riidan sattuessa.
Toivottavasti saat tehtyä oikean päätöksen!
Kyllä asiat ovat muuttuneet. Mies ymmärtää nyt itsekin, mikä hänen kriisinsä aiheutti. Tiedän myös, mitä itse voisin tehdä eri lailla suhteessamme. Miehen elämänarvot ovat muuttuneet, hän on oppinut puhumaan (suurin murheeni aiemmin oli hänen " puhekyvyttömyytensä" ), hän arvostaa minua ja perhettä paljon aiempaa enemmän, hän siis on kasvanut ja aikuistunut. Samoin olen itse saanut rauhassa nyt miettiä mitä elämältäni haluan, ja täytyy sanoa, että en tosiaan olisi lasten takia yrittämässä, vaan itseni takia, mutta lastenKIN takia, kuten alkuperäisessä viestissäni sanoin. Minulle ehjä perhe, jossa on isä ja äiti, on elämässä hirmuisen suuri arvo, ja haluaisin sen suoda sekä itselleni että lapsilleni. Itselläni sellaista ei ole lapsuudessa ollut (tosin en siitä ole kärsinyt).
Rakastan tosiaan miestäni edelleen, meillä on todella hyvät välit, eikä aiemmin suhteemme aikana meillä ollut ongelmia, emme juuri riidelleet, ja kaikki sujui seksiä myöten mainiosti. Miehelle vain tuli tämä ikä- ja kasvukriisi masennuksineen ja työstresseineen, eikä hän osannut puhua ja purkaa mieltään, eikä kertoa olevansa onneton ja tuntevansa itsensä turhaksi perheessämme.
Tiedän, että voin löytää itselleni " paremmankin" miehen, ja paremmin itselleni sopivan, täysin luotettavan ja ihanan. Mutta olisinko silloin sen onnellisempi kokonaisuutena ajatellen, eli kun ottaa huomioon kaikki elämänalueet, lapset ja koko perheen. Minulla on ollut hyvä ja onnellinen elämä tämänkin miehen kanssa, ja rakastan häntä edelleen hänen puutteistaan huolimatta. Tiedän, että mieheni teko oli aivan hirvittävä virhe ja loukkaus, jota ei voi anteeksi antaa, mutta ihmiset ovat erehtyväisiä, ja virheistään voi oppia. Mieheni on kärsinyt tämän vuoden aikana todella paljon, miettinyt elämäänsä, katuu tyhmyyttään, on ottanut asian todella rankasti, enkä usko, että ikinä tämän kokemuksensa jälkeen toistaa tekoaan. Sen verran rankkaa tämä on hänelle ollut. Itse olen paljon paremmassa jamassa tällä hetkellä kuin hän vatsahaavoineen, univaikeuksineen ja stresseineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ikinä keskustellut tuon toisen naisen kanssa? Tiedätkö, kumman päätös on että he eroavat, miehesi vai tämän naisen? Miten voit edes harkita yhteenpalaamista miehen kanssa, joka edelleen asuu uuden naisensa luona?
Selvitä nämä asiat itsellesi, ennenkuin teet yhtään mitään.
En ole keskustellut naisen kanssa (enkä halua). Tiedän 100 % varmasti, että tuo nainen haluaisi kynsin ja hampain pitää kiinni miehestäni, ja siksihän se irrottautuminen onkin niin hankalaa miehelleni (kun ei ole sellainen suorasanainen ja päättäväinen, vaan yrittää olla kiltti ja olla pahoittamatta kenenkään mieltä = huono luonteenpiirre). Miehen oma päätös on siis lähteä naisen luota. Mieheni ei siis itse ole koskaan päättänyt muuttaa pois kotoa, vaan itse hänelle sanoin, että pitää muuttaa, kun ei parissa viikossa osannut päättää kumman haluaa. Jälkikäteen hän on sanonut, että olisi jäänyt kotiin ;-)
Mieheni on jo kaksi kertaa lähtenyt naisen luota, mutta olen kevyesti pukannut hänet takaisin, kun on tuntunut MINUN MIELESTÄNI olevan liian epävarma siitä, mitä lopulta haluaa. Silti tuo nainen edelleen haluaa pitää mieheni (en ymmärrä). Mieheni on myös pettänyt kanssani tuota naista ja nainen sai sen tietää. Silti haluaa pitää mieheni!!!
Että tällaista.
Niin, olenhan minä harkinnut tätä asiaa jo kohta vuoden, enkä vielä ole täysin varmaan ja lopulliseen lopputulokseen päässyt. Muutaman kerran olen päättänyt jatkaa tosissani yksin eteenpäin ja kaikki on tuntunut hyvältä. Silti en ole vielä pystynyt siihenkään, varsinkin kun mieheni on vielä pyytänyt mahdollisuutta. Minun mielestäni hänen pitäisi tietenkin kertaheitolla katkaista suhteensa tuohon toiseen, mutta ymmärrän kyllä, että katkaisusta tulee ehkä pysyvämpi ja varmempi, jos kumpikin osapuoli (siis mieheni ja tuo uusi nainen) jauhavat myös asiaa keskenään riittävän pitkään (jota he nyt päivittäin tekevät). Eli ei siellä onni ja rakkaus kukoista, vaan jauhavat samaa mitä ovat jauhaneet jo myös kohta vuoden.
Eihän minun tosiaan nyt tarvitse tätä asiaa ratkaistakaan, kun mieheni ei tosiaan ole tulossa kotiin, vaan muuttamassa yksin asumaan. Aikahan sen näyttää, mihin suuntaan elämämme menevät. Silti tulee aika ajoin mietityksi, että mahtaakohan tuo ukkoni ymmärtää, mitä on tekemässä. Voisipa olla hänelle parasta jäädä uuden eukkonsa luo. No, saapa nähdä...
Kyllä minunkin mielestäni mies ei ole kunnon mies vaan ihan tossukka, ja periaatteeton ja selkärangaton ja kaikkea muuta lisäksi. Mutta kun häntä vielä rakastan, niin järki ei aina voita. Pitäisi jo varmaan löytää se unelmien prinssi, niin pääsisin lopullisesti irti. Mutta mutta, saapa nähdä... tyhmä en katso olevani, mutta ehkä liian ymmärtäväinen joka suuntaan. Liekö se sitten sama asia....