Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa voiko töihinpaluu parantaa arkea? Kyselee
03.01.2006 |
ahdistunut, väsynyt, mökkihöperöitynyt kotiäiti. Itkettää jatkuvasti ja tuntuu, että en vaan yksinkertaisesti jaksa tätä elämää. Mies tekee pitkää päivää ja olen paljon yksikseni täällä jumalan selän takana. Lapsi on villi 1,5 vuotias. Emme näe usein toisia lapsia ja tuntuu, että äiti alkaa olemaan aika tylsä " viihdyttäjä" . Koko aika itkee ja kiukuttelee joko äiti, tai lapsi.
Kommentit (8)
minulla 5 lasta ja 5 kotivuoden jälkeen olin onneellinen kun " jouduin" (miehen työttömyyden takia) yllättäen takaisin töihin.
Meille se sovi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitin työt ja olen nykyään paljon iloisempi ja nautin suuresti lasteni seurasta. Vasta työt alotettuani tajusin, kuinka kauhean kireä ja huonotuulinen olin todella ollut.
Mutta ainakin omalta kohdaltani koen työssä käymisessä stressaavana sen, kun lapselle tulee niin pitkät hoitopäivät (vajaa 10 tuntia), ittellä pitkä työmatka ja mies oikeestaan aina töissä...
Sain kesäksi hyvän sijaisuuden ja otin työn innolla vastaan. Kun kesä oli ohi ja elettiin elokuun loppua, huomasin etten muista koko kesästä mitään ja olin entistä väsyneenmpi.
Onneksi sain taas jäädä kotiin! Oli hyvä käydä kokeilemassa niin huomasi ettei työ kotona olekkaan hullunpaa..=)
jossa vaimon töihin lähtö toi kotiin helvetin... Parisuhdekriisin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopputulos oli se, että meillä oli sen jälkeen entistä kiukkuisempi uhmaikäinen ja kaksi entistä väsyneempää vanhempaa. Lisäksi molempien vuorotyö verotti jaksamista. Nyt toisen lapsen jälkeen aion olla kotona niin pitkään kuin se on suinkin mahdollista, vaikka välillä tuntuukin että seinät kaatuu päälle. Suosittelisin vain hakeutumaan toisten lapsiperheiden seuraan (esim. seurakunnankerhot, perhekahvilat) tai muuten vain tutustumaan lähistön äiteihin lapsineen.
ja lapset on ja pysyy ja niitten kanssa on sitten illat jaksettava ja kotihommat tehtävä muutamassa tunnissa lasten kanssa touhuilun lomassa. Mutta anywa, mulle ainakin töihinpaluu oli oikea ratkaisu. Tarvin aikuisseuraa ja aivoille työtä ja muutakin elämää. Jaksan nyt lapsenkin kanssa paremmin ja oikein odotan viikonloppuja ja vapaita että saa puuhata lapsen kanssa kaikkee kivaa.Kotona ollessa siis ei mikään lapsen kanssa puuhailu innostanut. Mutta meitä on moneksi.
Minulla on neljä lasta (1,5v-8v) ja mietin välillä samaa vaikka minulla ei ole seuranpuutetta. Jos työni olisi jokin muu kuin päiväkoti (!) niin menisin pian.