hirveä vauvakuume
mulla on ihan älyttömä hirveä vauva kuume aina kun menen kaupaan niin alan katsoa ihania pieniä vauvan vaatteita koska haluan vauvan semmoisen ihana tytön koska olen keksinyt nimet ja kaikki mun vauva nimeksi tulisi emma,zenifer,jofesina jääskeläinen jos oisi tyttö
pojasta en viellä tietäisi rakastan vauvoja kauheasti e tieä miksi haluan vauvan ehkä haluan koska niitä o kiva hoitaa ja tietenkin oma lapsi on rakas ja tärkeä kelle tahansa ihmisille mutta joskus kyllä pelkään että minusta tulisi huono äiti mutta tuskimapa vaan koska en iki mailmassa satuttaisi mun lasta millään lailla olisin hellä ja juttelisin hänen kanssa ja tekisin kaikkea kivaa ja oisi kiva seurata mitä vauva sanoo ensinmäisensä sanansa :) olen jo nyt ihan tohkeissani kun olen vauva sivuilla rakastan vain niin paljon vauvoja pienenä mulle tapahtu kamala onnettomuus tai ei oikeastaan mulle vain mun pienelle siskolle mun sisko oli 3 vuotias pikkutyttö ja me oltiin yhen joen varrella mikä virtasi tosi kovaa siis vantaanjoen niin mun sisko tipahti sinne ja meni mukanaan ja lyötyi viikkoa ennen pääsiäistä kuolleena ja se on mun vakavin pelko että mun vauvalle kävisi samanlailla koska olin silloin niin huolimaton sisko mutta´onneksi toivottavasti olen muuttunut mutta vahemmat ei unohda ikinä mun pikku siskoa mut en kyllä minäkään :(
Vauva-kuumeilu on usein kaukana siitä todellisuudesta, jota se arki sitten pienen vauvan kanssa oikeasti on. Vauvathan on toki suloisia ja ihania, ja niille on niiiin söpöjä vaatteita joihin se oma käärö olisi ihan pukea... Todellisuus voi olla kovin erilainen; nukut pätkissä, käyt suihkussa jos ehdit, puet lapsen ei-niin-ihaniin mutta käyttännöllisiin vaatteisiin ja odotat että puoliso tulee kotiin jotta saat edes hetken omaa rauhaa, pyykit odottaa pesemistään ja hiippailet yöpuvussa ja tukka kampaamatta pitkälle päivään, kun et vaan kertakaikkiaan jaksa panostaa omaan ulkoiseen olemukseen (eihän sitä kukaan nää, niin ei ole niin ensiarvoisen tärkeää..) Kaikilla perheenjäsenillä alkaa pinna olla vähien unien takia aika lopussa ja pienistäkin asioista tulee hillitön kina.
Tarkoitus ei ole masentaa, mutta kannattaa miettiä millaista se elämä olisi jos kohdalle sattuukin vaativampi vauva. Enkä tarkoita pahalla, mutta tekstistäsi jotenkin huokui aina nuoren ihmisen ajatusmaailma??