Kuinka Leijonien fanitukseni alkoi
Isäni on kannattanut Leijonia 70-luvulta lähtien, joten syntyessäni minulle ei annettu paljoa valinnan varaa. Ensimmäisen maajoukkue-paitani muistaakseni sain jo kaksivuotiaana eli isäni vain kylmäverisesti päätti, että sinä kannatat Leijonia. En edes uskalla ajatella mitä olisi käynyt, jos olisin murrosiässä alkanut glooryhuntata esimerkiksi Kanadaa.
Todellinen fanius alkoi minulla 6-7 vuotta sitten. Kuten sanoin niin Leijonat on ollut suosikkini jo pikkupojasta lähtien, mutta ei se ollut samanlaista kuin tänä päivänä. Kannattaminen on muuttunut rakkaudeksi ja intohimoksi. Nuoresta iästä huolimatta olen ehtinyt seurata joukkuetta kuitenkin jo aika kauan, mutta vuosi vuodelta mielenkiintoni ja rakkauteni joukkuetta kohtaan vain voimistuu. Kyllä voi sanoa, että Leijonat on iso osa elämääni, jota ilman en osaa, enkä halua elää.
Kommentit (2)
Fanitusinnostuksen alkamista odotellessa jo 50-vuotta.
Ei ole oikein ketään tai mitään jota koskaan fanittaisi. On hyviä ja taidokkaita joukkueita ja ihmisiä kauttta aikojen mutta fanittamisen arvoisia ei ole näkynyt tähän päivään mennessä.
Ensimmäinen Leijona-muistoni on Calgaryn olympialaisten hopea -88 ja Suomen voitto Neuvostoliitosta. Olin silloin pikkupoika, mutta tuijotin Saloran ruutua kuin liimattuna.