Lue keskustelun säännöt.
Tää on taas raskas päivä...
10.02.2007 |
Tilanne on siis tämä. Mies jätti minut toisen naisen takia. Ei sitä kyllä silloin sanonut, vaan oli jotain " ahdistusta perhe-elämään" tms... Lisäksi olen raskaana vko 16. Yhdessä haluttiin lasta, mutta sitten löysi jostain tämän naisen. Tänään myönsi koko jutun ja että on aina kun mahdollista tämän naisen luona. Itse ehdin vasta vähän tottua tähän (ero tapahtui muutama viikko sitten ja mies asuu jo omassa asunnossa). Meillä on lisäksi 3-vuotias lapsi. Tänään vaan on tuntunut tosi pahalta...Miksihän tällainen tuntuu olevan niin helppoa miehelle? Surettaa olla yksin raskausaika ja sitten kun vauva syntyy. Miten jaksan huomioida myös esikoista yms...Miehestä tuskin tulee paljoa apua olemaan, kun ei nytkään näe poikaansa kuin pari tuntia silloin tällöin...vituttaa jo lapsen puolestakin! Nyt yritän ajatella, että päivä kerrallaan niin kai tää tästä joskus helpottaa....:(
Kommentit (9)
Mutta onneksi pääsit itsekkäästä miehestä EROON!
Itse kestin itsekästä haukkuvaa miestä kymmenen vuotta ja vaikka oli lapset ja perhe kasassa, uuvuin ja masennuin ja melkein tein itsemurhan kunnes sain koottua itseni ja lähdettyä karkuun.
Olisi ollut oikeastaan parempi, että mies olisi lähtenyt aiemmin, ehkä en olisi ollut niin piipussa ja loppuun kulunut siinä tapauksessa.
Jospa näin olikin parempi ja voit tavata ihanan miehen itsellesi jo aiemmin.
Tsemppiä.
Itse löysin unelmieni miehen puoli vuotta erosta ja harmittaa vain se, että sinnittelin niin kauan omien voimieni kustannuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritän ajatella, että varmasti kaikki on jo ensi talvena helpompaa. Nyt on vaan niin kamala olla...Mutta toisaalta parempi kai näin, kuin se että mies olisi ollut salasuhteessa pitempään. Saan ainakin mahdollisuuden onnelliseen elämään, kun suru helpottaa.
Pidät nyt itsestäsi ja lapsistasi huolta. Te pärjäätte kyllä ilman tuollaista " miestä" !
Vaikutat vahvalta ja selviytyvältä ihmiseltä.
itselläni HIEMAN samanlainen tilanne, joskin ei noin " paha" . Minulla yksi kolmevuotias, ja lähdin lapsen kanssa pois ahdistavasta suhteesta, ja olen todella yksin. Luojan kiitos en ole raskaana! Olen todella ahdistunut ja masentunut. Lapsen jaksan kyllä hoitaa mutta siihen se jää. Töissäkin käyn mutta siellä kai piristyn tai sitten esitän huomaamattani roolia koska kotimatkalla tulee melkein aina itku. Ei siis töiden takia, aivan ihana työpaikka, vaan miehen. Ei ole hänellä toista naista (vaikka silläkin aina " uhkailee" ) mutta teki niin syvät haavat muuten etten tiedä saanko niitä koskaan parannettua.
Ihmettelen vain miten mies pystyy elämään? Tein selväksi etten halua enää häneen elämäänsä kuulua, vähän helpotti kun sain sen ratkaisun tehtyä, mutta siihen se helpotus sitten jää. on niin pirun raskasta henkisesti. onneksi sain työpaikan, niin on jokin rytmi elämässä.
anteeksi, että menin ap:n kirjoituksen " ohi" . tuli vaan taas oma tilanne mieleen ap:n kirjoituksesta. Oikein kovasti sinulle voimia!! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos apua tarvitsisit, niin olisin kyllä valmis auttelemaan. olkapäätä, yhdessäoloa, ja lapset voisi leikkiä keskenään. itkettäis ja naurettais yhdessä. t. 10(kö?)
ylöspäin...Vauvasta en pysty iloitsemaan tällä hetkellä ja mietin jo edessä olevaa synnytystä. Jouduin menemään sinne yksin, koska olen varma ettei ex-mies tulisi tueksi ja haluaako sitä enää sinne? On vaan jotenkin musertunut olo. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pää pystyyn naiset. Meissä on voima.
tuli oikein puolestasi paha mieli:(