kaaso-onkelmia..

mä kysyin lapsuudenystävääni kaasoksi. hän suostui.

tehtäviä hänellä oli juosta hääpäivän aamuna minun kanssa kampaajalla ja meikillä. auttoi hääpuvun päälle. puhui häissä.

en usko, että hän kovinkaan rasittunut ollut.

Onko ihan pakko olla kaaso, jos ei sellaista ihmistä ole joka siihen haluaisi ja kenet siihen haluaisit?

Kyllä naimisiin pääsee ilman kaasojakin. Jos morsian jaksaa hoitaa hommat yksin eikä välttämättä kaipaa polttareita niin mitä sillä kaasolla tekee.

En halunnut, kun tuntui ettei sopivaa ihmistä tehtävään ollut, ja myöskin siksi että halusin että kaikki frendini voisivat tasapuolisesti nauttia hääjuhlistani. Hyvin meni kaikki siitä huolimatta.

Ystäviäkin oli useita, mutta en kokenut tarvitsevani kaasoa. Hoidimme erilaiset järjestelyt muuten vain yhdessä, ilman että ketään varsinaisesti nimettiin kaasoksi. Yhdessä järkkäsivät minulle pienimuotoiset polttarit, järjestimme hääpaikan jne. Kampaajalla kävin ihan itse, kuskina toimi isäni. Ja puvun kanssa auttoi äitini.

kaasoa, ja naimisiin mentiin vuosi sitten. Polttaritkin sain, vastoin toivomuksiani, kylläkin. Mä en oikeasti ymmärrä koko kaaso-touhua.

Olisi se kiva jos ne olisi, voisi jakaa asiat jonkun kans. Vaikealta tuntuu kun en tiedä kenet pyytäisin... Ehkä hyvä idea tuo kaasottomuus. Polttarit sitten kaveriporukalla? ap

Miehelläni ei ollut myöskään bestmania. Me haluttiin nimenomaan itse tehdä ja päättää asioista. Molemmislla oli kavereiden kanssa kuitenkin polttarit. Älä stressaa sitä häätouhua niin kovasti; sehän on vaan mukava tapa saada kaikki läheiset ja tärkeät ihmiset koolle juhlistamaan teidän nimisiinmenoa.

Mulla ei muuten ollut hääpukuakaan kun en halunnut sellaista. Punaisen mekon ostin. Vihkiminenkin oli maistraatissa pienimuotoisesti. Tosi ihanaa oli silti, " meidän näköistä" .

Milloin sulla h-hetki?

Tuntui keinotekoiselta nimetä ketään erityisesti.