Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te, joiden taaperoita piti " nukuttaa" , missä vaiheessa tuo nukuttaminen loppui?
14.01.2006 |
Tuli mieleen tuosta ketjusta jossain tuolla paljon alempana, jossa keskusteltiin siitä, että lasta ei saa " opettaa" siihen, että joku seisoo tai istuu vieressä kun nukahtaa.
Tunnustan ihan suorilla, että meillä on parivuotias, joka on aina ollut huono nukahtamaan ja tarvitsee edelleen " nukuttamisen" iltasatuineen ja muine iltajutteluineen ja vieressä istumiset/makoilut nukkuakseen. Tunnustan myös ihan suoraan, että mun mielestä vain julmurit huudattavat alta vuoden ikäistä tuntikausia päivä-ja jopa viikkokausia saadakseen hänet " opetettua" nukkumaan yksikseen (ja jos lapsi taas on taipuvainen nukahtamaan itsekseen ja hiljenee muutamassa minuutissa muutaman illan jälkeen, niin silloin ei ole kyse mistään " opettamisesta" vaan siitä, että lapsi luontaisesti nukahtaa helpommin yksikseen.)
Lapsen tultua vuoden ikään nukuttaminen ja vieressä makoilu alkoi olla niin tapa, ettei siitä tehnytkään mieli pyrkiä eroon, musta on vain ihanaa lukea satua ja katsella kuvakirjoja sängyssä ja odottaa, että toinen nukahtaa. Mietin tässä vain, että jossain vaiheessa lapsi varmasti haluaa alkaa nukahtamaan itsenäisemmin (ja ehkä jopa haluaa nukkua, mitä meidän poika ei koskaan tee), missä vaiheessa lapset yleensä haluavat mennä nukkumaan itsekseen ja yksin?
Kommentit (14)
tuollaiseen. Oletkos kuullut että osa aikuisuutta ja äitiyttä on myös se, että pystyy tekemään vaikeita päätöksiä, jopa huudattamaan lastaan, jos tarkoituksena on kuitenkin koko perheen paras??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä yritettiin aika lailla 4-6 kk iässä, mutta koska ei toiminut, niin en tuntenut tarvetta huudattaa vauvaa tuntikausia ilta toisensa jälkeen, kuten sinä ilmeisesti olet tehnyt, typerys. Sääli sun lapsiasi, itsekäs lehmä.
Mitäs selkärankaa siinä on, että antaa pienen vauvan huutaa turvattomuuttaan? Etkä osaa ilmeisesti lukea, ap:han sanoi nimenomaan pitävänsä nukuttamisesta? Mikä voi olla ihanampaa pienelle lapselle kuin vanhemmat, jolla on aikaa lukea satuja illalla?
t. neljän äiti
Vierailija:
tuollaiseen. Oletkos kuullut että osa aikuisuutta ja äitiyttä on myös se, että pystyy tekemään vaikeita päätöksiä, jopa huudattamaan lastaan, jos tarkoituksena on kuitenkin koko perheen paras??
Ensimmäisen illan huuti suoraa huutoa (protestoi tätä uutta asiaa vastaan, ei mitään hätähuutoa, vaan sellaista kiukkukirkuntaa) 15-minuuttia kunnes nukahti, laitettiin ihan tarkoituksella hieman myöhemmin nukkumaan.
Toisena iltana ei enää itkenyt/kirkunut vaan huuteli äittää noin kymmenen minuuttia.
Kolmantena iltana jokelteli jotakin käsittämätöntä itsekseen, huusi kerran " äittä!" ja sitten, nukahti kun kukaan ei reagoinut.
Ainoa sääntö on ollut, ettei lapsi saa tulla sängystä pois (saa huutaa/itkeä jne) kunhan pysyy sielä sängyssä itse (meillä on aina lapsella ollut sääntö, ettei sängystä saa lähteä iltanukutuksen jälkeen, jos lähtee niin sitten äiti karjuu hieman muristen " nyt heti takaisin sänkyyn" äänellä jota lapsi hieman säikkyy...
Kannattaa ensin opettaa tuo -sängystä pois ei saa mennä -sääntö ja sitten lapsi totutella siihen itsekseen nukahtamiseen, vaikka siihen menisi vaikka vuosi. Lapset on temperamentiltaan niin erilaisia, että joku lapsi " oppii" parista kerrasta joku puolessa vuodessa.
Tsemppiä!
Kyllä se minusta vaatii selkärankaa että lapsia osaa kasvattaa, vaikka se huutaminen joskus sattuu äitiinkin. Se että juoksee koko ajan lapsen pillin mukaan kertoo vain siitä, että on huono äiti, eikä osaa olla palvelematta. Hirveitä kakaroita sillä tyylillä kasvatetaan. Kannattaisi joskus ajatella sitä lapsen parasta eikä aina vain sitä miltä itsestä tuntuu jos lapsi huutaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
reilu 2 vuotiaana, siihen asti täysin nukutettu.
ei ole ongelma meidän perheessä vaan mukava iltahetki. Ollaan keskusteltu asiasta että voisi pikkuhiljaa jäädä iltasadun jälkeen itsekseen ovi auki muttei koe olevansa siihen vielä kypsä. Yöllä vaeltaa väliin eikä sekään ole kielettyä!
Kukin siis omalla tavallaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nimenomaan nukuttaa lapsensa. Niin paljon helpompaa on nimittäin antaa lapselle periksi kuin kuunnella sitä huutoa.
ja siinä on kyllä tosiaan sellainen perhe, missä ei kestetä yhtään lapsen inahdustakaan. Siis kyllä se on avuttomuutta että pitää sängyn vieressä vahtia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
alkaneet liikaa pörräämään eikä osaa ajatella että 5-vuotiaskin on jo aika iso, eikä todellakaan voi olla enää noin riippuvainen äidin läsnäolosta. Millaisia pelkureita te lapsista oikein kasvatatte ja milloin aiotte päästää irti siitä napanuorasta?
elämässä. Mutta niin vain oppi 8kk vanha lapseni nukkumaan täysiä öitä, kun oli siihen asti vaatinut huomiota puolen tunnin välein. Eli sen jälkeen tiesin tehneeni oikein vaikka huudatin lasta, hänestä tuli nimittäin paljon onnellisempi kun hän oppi nukkumaan yöt heräilemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ole sanonut olevansa kypsä ei vaan halua jäädä.
Ei ole todellakaan riipuvainen minusta. Pärjää hyvin muuten itsekseen ja on todella reipas lapsi. Tämä vain on meidän perheen tapa kuten jo aikaisemmin kirjoitin, en vain ehkä tarpeeksi selvästi. Teillä on myös varmasti sellaisia tapoja joita en voisi omalla lapsellani hyväksyä!?
Missä vaiheessa iltasatujen lukeminen ja vieressä istuminen lapsen nukahtaessa on tullut näköjään lähes rikolliseksi ja itsekkääksi touhuksi. Maailman luonnollisin asia! Jos jonkun mielestä on jotenkin väärin lukea vaikka satukirjaa tai muuten olla vieressä vartin verran illalla lapsen nukahtaessa, niin en osaa sanoa muuta kuin että kaikenlaisia vanhempia sitä onkin olemassa.
Alue: Aihe vapaa
reilu parivuotiaaksi, tai lopetin sen kun toinen oli tulossa. Ja se tapa oli ihan opetettu, omaa tyhmyyttä. Pienempää ei koskaan ole tarvinnut laittaa huudattaen nukkumaan, kun vauvasta asti on saanut nukahtaa ihan itsekseen.