" oikeita" syitä erota?

Kun ollaan Jumalan edessä vannottu uskollisuutta ja liitto on solmittu kunnes kuolema erottaa, niin siinä on pysyttävä sitten. Ei mitään rotia.

En tarkoita, että heti ensimmäisestä riidasta paperit vetämään, mutta marttyyriksi ei kannata ryhtyä. Kukaan ei palkitse loppupeleissä.

Pitäisikö sitten elää huonossa suhteessa, koko loppu elämä, koska toista ei voi muuttaa jne.?



Taidat olla luonnehäiriöinen ihminen. Tai mitäpä minä sitä sulle selitän...

Vierailija:

Pitäisikö sitten elää huonossa suhteessa, koko loppu elämä, koska toista ei voi muuttaa jne.?

Taidat olla luonnehäiriöinen ihminen. Tai mitäpä minä sitä sulle selitän...

Vierailija:

Kun ollaan Jumalan edessä vannottu uskollisuutta ja liitto on solmittu kunnes kuolema erottaa, niin siinä on pysyttävä sitten. Ei mitään rotia.

Mutta kun yleensä toisen luonteen huonoutta ei näe kuin vasta monen avioliittovuoden kuluttua, koska toinen on selittänyt paskaa nämä viimeiset vuodet.



Katsos, elämä ei mene käsikirjoituksen mukaan. Elämä ei ole musta-valkoinen, vaan siihen kuuluu harmaasävy.

Jos on onneton pitkään, en näe syytä jatkaa avioliitossa. Syynä voi olla jokin mainituista, uskottomuus, alkoholismi, riidat, tai jokin muu.

jos en olisi eronnut nämä piirteet omaavasta miehestäni, hän olisi varmasti ennen pitkää tappanut minut tai ajanut itsemurhaan.

kaikki piirteet tulivat esille vasta naimisiinmenon jälkeen.

Kyllä eron syyksi riittää se että on onneton vuodesta toiseen. Jos kaksi ihmistä ei saa liittoa toimimaan, niin sitten ei saa. Kun katsoo millaiset elämän eväät lapset liitosta saavat, selviää nopeasti kuinka kauan tarvitsee sinnitellä. Kukaan ei ansaitse rakkaudetonta parisuhdemallia. Ongelmat vaan siirtyvät seuraavaan sukupolveen. On sairasta vedota mihinkään aameneen. Jos voi itse vaikuttaa omaan ja lastensa hyvinvointiin. Itse olen masentuneen äidin lapsi. Ei erottu, vaan kärsttiin enkä voi sanoa olevani kiitollinen siitä mitä vanhemmiltani näiltä osin sain. Esim. kulissiperheen rakkauden sijaan.