Onko muille omaisen menettäneille välillä tullut " unohdus" , että ko. ihmistä ei enää ole??
Itse järkytyin, kun juttelin veljeni kanssa eilen ja hän kysyi tiesinkö, että ukkimme oli kerran kaatunut Pasilan aseman liukuportaissa. Vastasin, että en ja kysyin, että ihanko lähiaikoina ja vasta sen sanottua tajusin, että hän on ollut kuolleena jo yli kaksi vuotta. Tuntui tosi oudolta :-((( Olimme todella läheisiä, asuimme samassa kaupungissa, miten voi tolleen lipsauttaa?
Kommentit (7)
vaan tuntuu, että kuolleen unohtaa muuten. Ei enää muista ääntä, ulkonäköä eikä paljon muutakaan. Eikä osaa edes ikävöidä. Ehkä se on helpotuskin, mutta välillä käy mielessä, kuinka paljon meistä sittenkään jää mitään kenellekään, endes muistoissa.
Jos näkö heikkenee, aivot " kuvittelevat" näkymiä jne. Varmaan samasta ilmiöstä pohjimmiltaan kyse, aivot pitävät yllä vaikutelmaa, että kaikki on kuten ennenkin.
Tuntui hirveän pahalta,mutta niinhän se on.Nyt kun aikaa kulunut niin vähemmän muistelee vaikka ennen lähes päivittäin oltiin yhteydessä ym
sitten vasta havahtuu, että " ainiin, Mattihan onkin kuollut..." . Hänellä oli tapna soitella mitä kummallisempiin aikoihin, ja jotenkin se on jäänyt itselle niin vahvasti päähän, että se on aina ensimmäinen ajatus.
En myöskään ole pystynyt poistamaan hänen puhelinnumeroaan kännykästäni.Jotenkin kaikki tuntuisi sitten niin lopullisesti. Kuolemasta nyt aikaa vähän vajaa vuosi.
Juttelin joskus isäni kanssa, ja hän mainitsi jotain mummista, tyhmänä sitten kysyin " ai kumpi mummi" ennen kuin muistin että toinen mummi kuoli vuosia sitte.
Äidin kuoleman jälkeen tuli monta kertaa mieleen että pitääpä soittaa äidille, sitten iski aina karu totuus mieleen :(
Mummon puhelinnumero löytyy kännykästäni vieläkin, vaikka mummo kuoli 5 vuotta sitten...
kuollut 12-vuotta sitten