Oletko seurustellut koskaan hieman yksinkertaisen miehen kanssa?

onko nyt kyse insinööreistä?

kun jätkällä ei ole mitään kiinnostusta asioiden pohdintaan tai edes kykyä ymmärtää metaforia.

hullussa nuoruudessa kun urosten korvien välillä ei ollut suurta merkitystä. ainoastaan pärställä ja hyvällä kropalla.



nyt ihan hävettää..

Vierailija:

hullussa nuoruudessa kun urosten korvien välillä ei ollut suurta merkitystä. ainoastaan pärställä ja hyvällä kropalla.

nyt ihan hävettää..

Oli vain itsetunto niin nollassa, että en uskonut aluksi saavani parempaa. Mies oli täysin apukoululainen. Kyllä nolottaa jälkikäteen.

tälläkin hetkellä tunnen olevani meidän perheen AIVOT.

En jaksanut katsella/kuunnella sitä kovin montaa kuukautta. Aluksi, kun häneen tutustuin, vaikutti ihan normaalilta, mut ei sitten oikeasti tiennyt mistään mitään, eikä tuntunut tajuavan monia yksinkertaisiakaan juttuja.

kyllä...kundi oli vaan niin vietävän hyvännäk.!

Kaiken lisäksi on hyvässä työpaikassa, liuta alaisia ja vastuuta, tienaa koulutukseensa/älyynsä nähden roistomaisen hyvin.



Mutta yksinkertainen kuin saapas. Usein ihmettelen, miten pitkälle ihminen voi päästä pelkästään mielistelemällä.

He olivat kaikki kyllä kilttejä miehiä, mutta ikävä kyllä heillä ei leikannut kovin hyvin ja se oli pidemmän päälle parisuhteessa turhauttavaa. Kiltteys oli plussaa, mutta ei se, että miehet tunsivat alemmuuden tunnetta ja minä taas tuskastuin kun emme olleet samalla aaltopituudella.

Tai ihan fiksu on ja amk-koulutus tuntui hänelle liian helpolta. Mutta yleissivistys on aivan surkea erityisesti historian, yhteiskunnan ja kirjallisuuden osalta. Hävettää lähinnä oman perheen seurassa, kun on sellainen kultturelli perhe. Mieheni ei lue lehteä, eikä tiedä välttämättä mitään maailman menosta. Onkin yleensä tuppisuuna. Muussa seurassa ei ylensä hävetä, mieheni on kuitenkin oiva seuramies ja hän on hyvin pidetty yleensä seurassa kuin seurassa.

Tai ihan fiksu on ja amk-koulutus tuntui hänelle liian helpolta. Mutta yleissivistys on aivan surkea erityisesti historian, yhteiskunnan ja kirjallisuuden osalta. Hävettää lähinnä oman perheen seurassa, kun on sellainen kultturelli perhe. Mieheni ei lue lehteä, eikä tiedä välttämättä mitään maailman menosta. Onkin yleensä tuppisuuna. Muussa seurassa ei ylensä hävetä, mieheni on kuitenkin oiva seuramies ja hän on hyvin pidetty yleensä seurassa kuin seurassa.

Jos puhuttiin ihan mistä vain, kaikki piti selittää jotta se ymmärsi esimerkiksi miksi joku näin sanoi, tai miksi se kaikkia muita naurattanut vitsi oli edes vitsi. 3kk, koska mies muuten herkkä ja hellä, mutta sitten alkoi nappaamaan niin paljon se ettemme voineet keskustella oikeastaan mistään kun aina aivan hölmistynyt ilme päällä.. iih.

Laukoi tyhmiä juttuja. Koko ajan sai pelätä häpeää.