Lue keskustelun säännöt.
Miksi menette yhteen lapsia omaavien miesten kanssa, jos ette lasten kanssa halua aikaanne viettää!
02.03.2007 |
Mua on alkanut kyllästyttää ihan hirveästi tämä homma. Olen itse eronnut ja yhden lapsen äiti. Erosta on jo aikaa ja minulla on miesystävä, jolla on myös yksi kouluikäinen aiempi lapsi. Ollaan siis samalla viivalla. Yhteisiäkin otetaan vastaan, jos luonto vielä niitä järjestää.
Lapseni isällä on uusi vaimo ja heillä on jo lapsikin yhdessä. Nainen oli lapseton kun menivät yhteen. Meidän lapsemme on isällään normaalit tapaamiset eli joka 2. viikonloppu sekä arkisin yhden päivän. Lisäksi annan mieheni tavata tai ottaa häntä aina jos hän haluaa ja usein lapsi on siellä useamminkin, koska mieheni haluaa niin. Lapsen äitipuoli ei juurikaan välitä lapsestamme ja lapseni kautta olen vuosien varrella kuullut sitä ja tätä. En usko, että lapsi keksii kaikkea tms. EI ole vielä murrosikäinen yms ei osoita mieltään, joten kyse ei ole sellaisesta. Äitipuoli on möläyttänyt mm:
-sä voisit varmaan sitten syödä siellä oikeassa kodissas kun pian sinne lähdet, meillä ei tässä nyt ole varattuna kuin meidän perheelle täksi illaksi ruoka, ei nyt voi ruveta närppimään
-pyydäpä kuule siellä äidilläs sitä jätskiä, meillä on tässä rahaa mennyt ihan tarpeeksi
-kun lapsi oli manhkunut isältään jotain pientä ( voi olla ärsyttävää, tiedän, mutta lapset vaan saattaa olla sellaisia), niin äitipuoli oli sanonut jotain että kyllä isäs kuule ei nyt ostele mitään ylimääräistä. Hän maksaa aika pitkän pennin sinne sun äidilles että mene sinne kerjäämään.
Esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon. Tiedän itsekin, ettei toisen lasta rakasta yms. Onhan minunkin miehelläni aiemmasta liitosta lapsi . Mutta vaikka se kuinka vaikeaa olsii hyväksyä, ni se lapsi vain on eikä se mihinkään lähde.
Tuli tämä juttu taas mieleen, kun eräs työkäverini on nyt alkamassa uusperhe-elämää ja jatkuvasti naputtaa miehen kahdesta lapsesta, jotka käyvät siellä paljon. Mikä hitto siinä on niin vaiekaa tajuta, että vaikka miten olisi sen ydinperheen halunnut, ni ne lapset ei lähde siitä mihinkään. Toki välillä asiat voi ärsyttää, mutta jos koko ajan liki vihaa näitä lapsia, ni se ei elämää helpota ainakaan. EIhän sille mitään ehkä voi, mutta sille voi, että lähteekö sitten asumaan samaan asuntoon tällaiseen tilanteeseen. Se perkele vieköön on niin, että lapsi ei voi valita, mutta aikuinen voi. Vaikka se lapsi olisi miten ärysttävä ehkä ihan oikeastikin yms, niin se on silti lapsi ja se on kyllä se aikuinen, jonka on sopeuduttava ja pidettävä se turpansa kiinni. Siis turha valittamienn ja avoimen vihan näyttäminen lähinnä.
Mun mielestä on ihan hedelmätöntä jankuttaa vuodesta toiseen niistä lapsista ja siitä, miten ne sitä ja tätä ja tota. Jos hitto vie siinä elää ja on, ni ne lapset ei siitä lähde pois. Se on vaan realiteetti, mikä on niin vitun vaikea ilmeisesti hyväksyä. SSiinä tapauksessa sillä miehellä on historia ja ne lapset on siinä ja pysyy. Lapsilla on oikeus isäänsä ja isäällä myös lapsiinsa. Koettakaa se tajuta, jos sellaiseen suhteeseen lähdette. Se on vain omaa fantasiaa se ajatus, että niitä lapsia ei siinä teidän kiusana olisi. Kannattaa loepttaa se suhde ajoissa, jos ei tajua tätä asiaa. Jos ei hyväksy, että mies tapaa lapsia ja maksaa elareita ja ehkä jopa ostaa ylimääräisiä lahjoja yms, niin juoskaa ja äkkiä.
Mua vaan ärsyttää. Tämä eräs tyyökaveri kun jankuttaa puolitutuille työkavereillekin tätä asiaa joka hiton päivä. Se nyt vaan on niin, että kyllä se lapsen etu menee muitten edelle. Hyväksykää tai suksikaa kuuseen. Näin säästytte monilta ikävyyksiltä.
Nim. vittuuntunut
Kommentit (13)
Mulla kaks vanhinta poikaa on ekasta liitosta. Toisella pojalla paha lukihäiriö joka vaati perheeltä ihan älyttömästi voimia. Kyllä meillä hyväksyttiin mun uus mies käymään koululla, samoin käyttämään poikaa sairaalakoulussa ja käymään keskusteluissa ilman mua. Vähän ne nikotteli, mut lopulta hyväksyivät. Pojan oma isä asuu 700 km:n päässä eli ei voinu mitenkään käydä ja mä en voinu jatkuvasti olla töistä poissa. Miehelläni on vuorotyö ja pystyi hyvin osalllistumaan kaikkiin juttuihin.
Onneks tää nykyinen ei ole ikinä erotellu näitä meidän lapsia, et omat ja " toisen isän" . Kaikki on tasavertaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka meillä onkin ydinperhe koossa, mutta sääliksi käy lapsia joita ei uusioperheisiin hyväksytä.
Sillä halusin vain tämän oman perheen. Jos erotaan ni joko jään yksin ja deittailen tai sitten etsin miehen jolla ei ole perhettä ennestään. En halua kestää sitä exää enkä myös jatkuvasti toisen lapsia.
nim. Toivottavasti meidän liitto kestää ;)
Aloin olemaan miehen kanssa jolla myös lapsi, jota ei kyllä itse näe melkein ikinä. ole yhteydessä tms. jossain vaiheessa sitten tottakai tuli riitaa minun lapsen ja mun uuden miehen " väleistä" miehen kanssa. Siis jsut sellasta lapsellista natinaa siitä ja tästä. Mulla ei ole ikinä todellakaan tarkoitus saadalapselle toista isää. En halua mitään sitoutumista lapseni ja uuden miehen välille. MUTTA KUN SE ON PAKKO, jos meinataan olla yhdessä. Kun alkaa serustelemaan yh:n kanssa niin siinä on lapsi mukana ja sillä selvä. turha alkaa kiukuttelee jotain.
Ja koska pelkään tollaista edellä kuvattua tilannetta, olen asennoitunut olemaan sinkku vähintään niin pitkään, kunnes lapsi on omillaan. Ei kukaan halua nurkkiinsa toisen miehen lasta. Varsinkin kun lapsen isä on välillä hankala (vaikka pysyykin onneks välillä pitkäänkin poissa kuvioista). Äitinkin sano mulle, että " kyllä sä kuule vielä kivan yksinhuoltajaisän löydät" . Eli hyvä lähtökohta. Ja täytyy myöntää, etten välttämättä uskaltais itse lähteä kahden perheen lapsia sekoittamaan. Ja varmasti muakin ärsyttäis sen miehen muksut. Mulla itelläni on tosi ihana äitipuoli ja isäpuoli, jotka on kohdellu mua hyvin. Tosin itse olin helpompi tapaus. Veljelläni oli nuorena rankka vaihe, ja otti molempien kanssa yhteen.
Tässä vaan kun kevät koittaa, alkaa oikeasti ärsyttämään tää yksinäisyys. Ja mä oon vasta 21! Ja tuntuu jo siltä, että mä saan olla loppuikäni yksin. Onhan se aika tyhmää, kun aina pitää heti ekana kertoa, että mulla on muuten lapsi. Vaikka ihana tyttö onkin, jo tieto lapsesta karkottaa osan porukasta. Ja ensinäkin, enhän mä edes yh:na pääse käymään missään, missä vois tutustua ihmisiin...
Kiitti vaan, kun sain purkaa, vaikka osa asian vierestä menikin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
työkaverini, joka valittaa asiasta. Luulisi jo, että ois vähän elämänkokemusta ja kypsyyttä asioihin, mutta ei.
t.ap
Vaan kai se on niin, että rakkaus on sokea, silloin ei osaa ajatella omaa ja toisen napaa pidemmälle.
Mutta miksi ihmeessä pitää muuttaa saman katon alle, sitä en tajua. Moni suhde kestäisi huomattavasti pidempään ja olisi laadultaan parempaa, jos aikuisilla olisi kullakin omat asuntonsa, eikä kukaan vieras " tunkeutuisi" kenenkään lapsen reviiriille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävää, että lapsesi joutuu kokemaan olevansa tiellä oman isänsä luona vieraillessaan. Aikamoisia selkärangattomia nahjuksia ovat sellaiset miehet, jotka eivät puolusta omaa lastaan. Oletko kysynyt ex-mieheltäsi onko hän tietoinen näistä loukkaavista repliikeistä? Olisi varmaan hyvä nostaa kissa pöydälle.
Tilanteeni on se, että olin yhden lapsen yh kun mieheni tapasin. Miehellä on myös yksi lapsi ed. liitosta. Luulin todella, että asiat tulis menemään hyvin ja siksi muutettiin yhteen.
Nyt on rahat, omaisuus ym sekaisin. Mieheni maksaa enemmän elareita kuin mitä minä eksältäni saan. Tämä kiristää suhtautumistani mieheni lapseen. En haluaisi että mieheni ostelisi mitään ylimääräistä, kun kerran maksaa jo osuutensa lapsen elatuksesta. Täysin silti hyväksyn että miehelläni on lapsi, eihän se lapsi mihinkään häviä! En alkuun uskonut että näin voisin ajatella, mutta kun rahaa on vähän, koen että säästöä se on joka euro. Ja huom! näistä keskustellaan silloin kun mieheni lapsi ei ole paikalla. Lapsi ei ole syypää mihinkään aikuisten riitoihin, eikä lapsia tulisi millään vihjailuillakaan rasittaa!
Usein yritän järkkäillä niin, että nuo ap:n kuvaamat jäätelöt ja ruokailut tosiaan miehen lapsi suorittaisi äidillään. Tosin en sano sitä ikinä noin, saatan vain venyttää ruokailun alkamista niin että miehen lapsi ehtii kotiinsa. Eli kukaan ei vuokseni joudu nälkää näkemään tai katsomaan vierestä muiden syöntiä.
Enkä kertakaikkiaan koe olevani huono ihminen tehdessäni näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Tilanteeni on se, että olin yhden lapsen yh kun mieheni tapasin. Miehellä on myös yksi lapsi ed. liitosta. Luulin todella, että asiat tulis menemään hyvin ja siksi muutettiin yhteen.Nyt on rahat, omaisuus ym sekaisin. Mieheni maksaa enemmän elareita kuin mitä minä eksältäni saan. Tämä kiristää suhtautumistani mieheni lapseen. En haluaisi että mieheni ostelisi mitään ylimääräistä, kun kerran maksaa jo osuutensa lapsen elatuksesta. Täysin silti hyväksyn että miehelläni on lapsi, eihän se lapsi mihinkään häviä! En alkuun uskonut että näin voisin ajatella, mutta kun rahaa on vähän, koen että säästöä se on joka euro. Ja huom! näistä keskustellaan silloin kun mieheni lapsi ei ole paikalla. Lapsi ei ole syypää mihinkään aikuisten riitoihin, eikä lapsia tulisi millään vihjailuillakaan rasittaa!
Usein yritän järkkäillä niin, että nuo ap:n kuvaamat jäätelöt ja ruokailut tosiaan miehen lapsi suorittaisi äidillään. Tosin en sano sitä ikinä noin, saatan vain venyttää ruokailun alkamista niin että miehen lapsi ehtii kotiinsa. Eli kukaan ei vuokseni joudu nälkää näkemään tai katsomaan vierestä muiden syöntiä.
Enkä kertakaikkiaan koe olevani huono ihminen tehdessäni näin.
Kuinka vajavaisia aikuisia nykyään on ?
Itse olen opettaja. Minulla on joinani vuosina ollut hyvinkin haastavia ja hankalia oppilaita, mutta yhtä kaikki rakkaita minulle. Samanlaista rakkautta koen myös muihin lähisuvun, ystävien tms lapsiin. Minusta normaalisti kehittynyt ja itse rakkautta osakseen saanut aikuinen välittää laajasti lähellä olevista ihmisistä eikä jyvittele ihmisiä eri kokoonpanoihin.
Nim. minullekin se ei biologinen mummi on ollut aina paljon rakkaampi kuin biomummi. Biologia on yliarvostettua
t. äiti ope ja kummitäti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin vihata lasta ja näyttää se viha melko avoimesti lipsauttelemalla koko ajan jotain, joka johtuu esim. siitä,e ttä lapseen menevä rahamäärä ärsyttää, lapsi on kiittämätön ( koska kaikki lapset on sellaisia, eivät ne osaa arvostaa saamaansa ruoka-ateriaa). Lapsille ei kuulu se, että kuka maksaa ja minkä verran heistä maksetaan ja kellekin ja milloin.
Taloudellinen vastuu ei kuulu kumppanille eikä sitäkään kukaan vaadi
Ja jos eroan tästä liitosta en koskaan huoli miestä, jolla on alaikäisiä lapsia. Aina syyllistetään isä-ja äitipuolia vaikka heillekin tilanne on vaikea. Ensinnäkään isä/äitipuoli ei päätä mistään lapsen asioista (mitä koulua käy, mitä harrastaa, viettääkö aikaa mummilla ja kuinka paljon yms. ) äitipuoli ei saa esiintyä lapsen vanhempana lääkärissä keskustella opettajan kanssa lapsesta. Oikeat vanhemmat päättävät kaikesta mikä liittyy lapseen ja puolivanhempi ei yhtään mistään. Lisäksi lapsi ei rakasta/arvosta puolivanhempaa lähimaillakaan niin paljon kuin omia vanhempia. Sitten ihmetellään miksi äitipuoli ei rakasta kyseistä lasta kuin omaa lasta. Vastaus on se, että koska lapsi ei ole oma lapsi! Et kai sinäkään rakasta naapurisi tai kaverisi lasta kuten omaa lastasi! Pidän vastenmielisinä kyllä sellaisia äitipuolia jotka kiusaavat ja ovat julmia puolisonsa lapsia kohtaan. Mutta kyllä ymmärrän, että pännii kun esim. miehen ex kontrolloi miehen uutta perhettä mielivaltaisesti lapsellaan. Ei kaikki näin tee mutta monet ex-vaimot pompottaa, ohjaa ja kiristää lapsella miehen uutta perhettä.