Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äiti tunkeutuu elämääni kuin loinen
05.01.2006 |
Äiti.
Lapset saatuani äiti on alkanut järjestelmällisen tunkeutumisen elämäämme, perheeseemme, kaikkeen. Hänen ainoa elämänsisältönsä ovat lapsenlapset, ja hän on joka toinen viikonloppu VÄHINTÄÄN kutsunut itsensä kylään koko viikonlopuksi jo vuoden ajan. Puhelimessa käyttää ilmaisua " nyt on taas PAKKO nähdä lapsia" kutsuessaan itsensä kylään. Pinnamme alkaa kiristyä! Mutta äidille ei voi sanoa mitään, mitään poikkipuolista ilman että siitä tulee vuosisadan show. Minä niin vihaan sitä akkaa...kotonani minun pitää olla kuin hiiri kun äiti on käymässä, ettei vaan tulisi riitaa. Ei uskoisi että olen aikuinen:(
Mutta enää tämäkään ei riitä. Nyt äiti on suunnitellut eroavansa ja muuttavansa lähellemme että saa olla enemmän lastenlastensa kanssa. MINÄ EN OLE HÄNTÄ MEIDÄN ELÄMÄÄN PYYTÄNYT!! Lisäksi hän ruikuttaa työtä yrityksestäni, olettaa että järjestämme sitä hänelle. Äiti tunkeutuu kuin syöpä jokaiselle elämäni alueelle.
Miten tehdä selväksi ystävällisesti hankalalle, narsistiselle ja epävakaalle äidilleni, että hän ei ole niin tervetullut meidän elämäämme? Minun lapsuutenikin oli hänen kanssaan yhtä helvettiä ja nyt hän katsoo oikeudekseen puuttua joka asiaan: lapsen, kodin, asioidenhoitooni, avioliittoomme jne.)
Kommentit (16)
Ja ehkäpä teillä ei ole työntekijälle tarvetta.
Tuo on kinkkinen tilanne, koska se epävakaa luonne kuitenkin vetää herneet ja syvälle, jos huomaa olevansa ei-toivottu.
Ei sinulla kumminkaan taida olla muuta vaihtoehtoa, kuin ruveta jämäkäksi. Kerrot miten maa sinun nähdäksesi makaa ja minka verran äiti on tervetullut.
Vanha sanonta lupaa, että joka syyttä suuttuu, se lahjatta leppyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä ollessaan hän siivoaa loputtomasti ja alkaa käskeä minua, etten saa sotkea OMASSA KODISSANI jos esim. syön.
Olen joskus auttamisenhalussani luvannut jotain pientä siivoustyötä, mutta nyt hän on vaatimassa kokopäiväpaikkaa.
Olette oikeassa, minun pitäisi laittaa rajat, mutta omien lapsuudenhaavojeni takia en kestä sitä riitaa, showta ja syyttelyä mitä yritys laittaa rajoja saa aikaan...niinpä minä vain olen hiirenä nurkassa omassa kodissani kun äiti varastaa kaiken minulta.
... mutta nyt kun luen viestiäsi, ymmärrän, että en olisi päässyt eroon isäni venkuloinnéista ja kiemuroista muun kuin avoimen sodan avulla. Se taisto käytiin 20 vuotta sitten ja pöly on laskeutunut ja isä kunnioittaa meidän perheemme rajoja.
Toisin on eräillä muilla. On ihmisiä, joille menee perille vain selkokielinen viesti, joka valitettavasti saattaa alkaa sanalla Haista...
Entäpä jos vaihtaisitte lukot ulko-oviin, jotta sinne ei kuljeta enää omilla avaimilla. Sano sille äidillesi, että kasvaa aikuiseksi, ennen kuin kuolo korjaa koko muorin.
Peruuta se työtarjous, sano että paikka on täytetty.
Mieti vaikka kynän ja paperin kanssa mikä kaikki sinulle ja perheellesi nyt riittää, riidelkää jos tarpeen ja anna välien viiletä. Kyllä se siitä ajan kanssa...
Nyt ei taida riittää, että YRITTÄÄ pistää rajat äitikullalle vaan yhteistuumin puolison kanssa LAITTAA RAJAT. Jos kerran mitta on täysi, niin äidinkin on se hyvä tietää ja ymmärtää ja toimia sen mukaan.
hoki minulle riidan aikana aina, ollessani noin 8-12 -vuotias, kuinka menee jokeen/syö lääkkeitä/viiltää ranteensa/tappaa muuten itsensä koska minä olen niin inhottava ja ilkeä ja paha ja kauhea lapsi. Tällaista oli minun lapsuuteni. Joka näyttää jatkuvan...kun äiti tulee tänne, puolet viikostani on huonoa aikaa, koska stressaan ja vihaan jo ennalta sitä että MINUN JOKA TOINEN VIIKONLOPPUNI PILATAAN NÄIN.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on totta, että sinun täytyy vetää rajat äidillesi! Kirjeen kirjoittaminen on varmasti helpompaa kuin kasvokkain sanominen... Kirjoita hänelle pitkä kirje ja kerro kaikki! Kerro, että sinä olet aikuinen ihminen, joka haluaa elää omaa elämää ja haluat tehdä omassa kodissasi, mitä ikinä haluat. Kerro suoraan, että hän vierailee liian usein ja hän saa sinut tuntemaan olosi tosi kurjaksi vierailujen aikana. Annat paukkua kerralla kaikki asiat julki ja voihan nuo asiat kauniilla tavallakin kirjoittaa ;)
Ja lähetä se kirje sellaiseen aikaan, että äitisi ehtii saada varmasti sen, ennen uutta vierailua. Ja jos äitisi soittaa taas tullakseen, vierailulle, sanot vaan tiukasti, ettei se käy. Ja kysyt, lukiko hän kirjeen... jne.
Voimia sinulle!
olemme kuitenkin sen verran kotona että äiti voi tulla. mitään " haluamme olla nyt vaan oman perheen kanssa" selitystä ei voi käyttää, tai siitä syntyy vuosisadan sota jossa äiti ampuu kovin panoksin ja uhkaa mm. mielenterveytensä menettämisellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joten jos hän tuollaisilla on uhkaillut, et voi elää elämääsi hänen pillin mukaan... Aseta vaan hänelle tiukat rajat ja jos hän puhuu tuollaisia, sanot vaan, että voit auttaa häntä hakemaan itselleen apua, mutta hän ei ole tervetullut kotiisi enään niin usein..
Saan vaan taas kuulla, kuinka kelvoton äiti, vaimo ja ihminen minä olen ja kuinka hän vain hyvää hyvyyttään haluaa minua auttaa siivoamalla, puuttumalla joka asiaan jne. koska olen hänen mielestään kykenemätön huolehtimaan asioistani:( esim. siksi ettei meillä ole niin siistiä, että lattialta voi syödä. Suunnilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On totta (kuten moni täällä onkin jo sanonut) että sinun on vain otettava asiat esille ja sanottava suoraan kaikki mitä on kertynyt sydämellesi.
Mutta minä jos joku tiedän miten vaikeaa, suorastaan mahdotonta, on vastustaa äitiään kun on tarpeeksi nitistetty henkisesti. Siihen tuskin kukaan voi antaa helppoa neuvoa vaan itse sinun on taistelusi taisteltava.
Itse nostin kissan pöydälle äitini kanssa ennen joulua emmekä ole sen jälkeen olleet enää yhteydessä.
jo aikoja sitten! Mieleeni tulee joko rajatila tai persoonallisuushäiriö. Etsi näistä tietoa, niin ymmärrät miten tälläisen ihmisen kanssa voi elää. Ja kuinka pitkälle heidän tahdissaan kannataa marssia. totuushan on se että tälläiset ihmiset eivät ymmärrä toisten ihmisten yksityisyyttään, varsinkaan lähiomaisten. Muiden ihmisten pitää ajatella samalla tavalla kuin hänen. Itse asiassa nämä ihmiset luulevat että on mahdotonta ajatella eritavalla kuin hän itse ajattelee! He ovat aina oikeassa. Lisäksi he tahtovat vain auttaa ja tukea, mikä on oikeasti että hallita ja hajoittaa!!!Jos jotain ikävää tapahtuu, se tapahtuu muiden toimesta. Vieraita ihmisiä he pystyvät hämäämään uskomattoman upeasti. " Miten voit olla niin raivoissasi äidillesi?Hänhän on ihana, herttainen ja avulias vanhus!" Ja siinä sitten ihmettelet sinussako se vika onkin?Eli asian ydin: Sinä et syyllinen. Äitisi on sairas. Sinulla on lupa suojata oma mielenterveytesi ja perheesi hyvin vointi. Tarvitset voimia, mutta muista ettet ole yksin!! Anoppini on samanlainen ja 20 vuotta tätä on jatkunut. Nyt kun täytin 40 v. päätin että nyt ajattelen itseäni ja omaa perhettä. Sanon suoraan asiat enkä enään hypi anopin pillin mukaan. Tiedän että anoppi suutuu, haukkuu ja uhkaa katkasta välit, mutta siitä vaan! Olen tyynen rauhallinen: Nyt se loppu!Ei tarvitse edes ääntäni korottaa kun olen päätökseni tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri sellainen se on, ihankuin tuntisit:)
Ja 17, ihailen sitä että nostit kissan pöydälle. Meilläkin se pitäisi nostaa kun hyppii silmille:)
ainakin meillä mies on niin nössö ettei saa mitään sanottua. Syitä on monia; en jaksa, jos se rauhoittuu kun ei kiinnitä huomiota, kohta se kuolee kumminkin, älä kuuntele sitä jne...Äitinsä on alistanut pienestä pitäen joten kai se siinä perimmäinen syy. Teillä miehesi sana voisi tehotakin, jos ei nyt ihan samaa tyyliä ole kuin minun mieheni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Äidilläsi ei ole rajoja, joten ne täytyy löytyä sinulta. Jotta pääset eroon hänestä sinun on opittava kestämään hyökkäyksiä itseäsi vastaan. Ainakin meillä ne loppuivat aikanaan. Omalla kohdallani irrottautuminen samalla tavalla ripustautuvasta äidistä vaati kahden vuoden työn. Ilman lasta en olisi siihen pystynyt!
olkaahan tarkkoina, tuollaiset ongelmat menevät usein kierteeseen ja jatkuvat sukupolvelta toiselle.
ja ap:lle, tuossa tilanteessasi, voisko kuvitella että miehellesi annettaisi vähän syntipukin osaa, että hän se haluaa aikaa pelkästään oman perheen kanssa, sinä voit tietysti olla samaa mieltä mutta että mies olisi pääsyyllinen?
sano asiat suoraan äidillesi. Jos kirjoitat kirjeen, sinun on vaikea ehkä kohdata äitisi myöhemmin kasvotusten tai puhelimessa. Jos taas sanot hänelle " pahimmat loukkaukset" vastoin hänen kasvojaan, et enää niin helposti peru puheitasi jälkikäteen.
itse kirjoitin aikoinani äidilleni s-postia rajojenasettelutyyliin. Sit en kuitenkaan johdonmukaisesti pysyny linjassani, vaan aloin pehmennellä omia mielipiteitäni puhelimessa. Sitten sainkin aloittaa taas alusta.
Kirje on kuitenkin parempi kuin ei mitään. Joskus myös välirikko voi olla ainoa tie ulos tilanteesta. Toivotan sinulle paljon voimia ja hyvää mieltä äitisi myrskyjen keskellä.
T: Samoja asioita kokenut
Alue: Aihe vapaa
Äidilläsi ei ole rajoja, joten ne täytyy löytyä sinulta. Jotta pääset eroon hänestä sinun on opittava kestämään hyökkäyksiä itseäsi vastaan. Ainakin meillä ne loppuivat aikanaan. Omalla kohdallani irrottautuminen samalla tavalla ripustautuvasta äidistä vaati kahden vuoden työn. Ilman lasta en olisi siihen pystynyt!