voisko joku auttaa?
Mä en edes tiedämiten alottaisin, muuten kun yksinkertasesti, että mulla ei ole enää hermoja.
Musta tuntuu, että päivästä toiseen ja aamusta iltaan tulee huudettua lapsille pää punaisena ja vieläpä kiroillen kun mikäkin hirviö.
Musta vaan tuntuu, ettei voimia enää ole. Nytkin silmät turvoksissa ja kipeinä itkusta tässä yritän epätoivoisesti saada jotain vastausta. Tää syyllisyys mikä tulee illalla lasten nukkumaan mennessä on aivan kamalaa ja ajattelen, että huominen on parempi ja yritän olla rauhallinen, mutta ei!!!
Mutta onko täällä kukaan joka kokee joka päivä kamalaa hermojen kiristelyä ja huutaa ja kiroilee, hävettää oikeen myöntää kauhea kielenkäyttöni.
Välillä vaan todella ahdistaa!!! vaikka lapseni on minulle omaa henkeäkin tärkeempää....
Kommentit (10)
Juu, hommaa ihmeessä kiva harrastus:) Meillä koira, sen kanssa käyn joka ilta YKSIN lenkillä.
Olen kuullut, että tällaiseen käytökseen voisi olla apua lääkityksestä. Aion selvittää, toimisiko se minulla. Tai jos lääkäri keksisi jonkin muun vaihtoehdon.
Parisuhdekin kärsii jo rankasti, ja varsinkin lapsen puolesta masentaa :( En todellakaan halua hänen muistavan vanhempana äitiään hermoheikkona äksyilijänä...
Itse olen ollut täysin raivohullu. Siis ihan oikeasti, olen usein miettinyt että päässä viiraa kun pitää huutaakin niin rumia asioita!! =( Hain apua lääkäriltä ja sain mielialalääkkeet; minusta tuli vihdoin oma itseni! Eli ts. jossain oli jotain vikaa. Apua kannattaa hankkia, kun sitä kerran saatavilla on! Ja se oma aika (eli ei mitään kotitöitä vaan pois kotoa mieleisiin harrastuksiin!) on todella tärkeää!!
samalta kuulosti päiväsi kuin minulla.. omatunto kolkuttaa :(
tarvitsen omaa aikaa, sitä ei ole tällä hetkellä. Epäilen myös että olen masentunut, koitankin tässä rohkaistua ja soittaa lääkäriin.
Voimia.. et ole ainoa
Minulla tuollainen käytös liittyy joko kauheaan stressiin jostain isosta asiasta tai sitten unenpuutteeseen, väsymykseen, uupumiseen ja liikaan työntekoon. Tilanteeseen, jossa tuntuu ettei mikään riita.
Kipin kapin järjestät itsellesi aikaa kunnon uniin ja lepoon. Tee jotain mikä rauhoittaa ja rentouttaa. Entä jos lähtisit uimahalliin, kylpylään lutraamaan, istumaan poreissa ja vesihieronnoissa ja saunoisit oikein kunnolla.
Varaa aikaa säännölliseen liikuntaan ulkona, hanki vitamiinikuuri ja jos ruokarytmisi on epätäsmällinen, pidä vielä ruokaremonttiakin. Hedelmät ja kasvikset piristävät ja antavat puhtia päivään.
Saunan päälle kannattaa juoda yksi olut tai siideri, se rentouttaa ja antaa unta.
Tämmöisistä keinoista minä löydän apua, kun luisuu tuohon huuto-itku pisteeseen.
Monelle käy noin, kyllä maailmaan ääntä mahtuu. Kaiken kaikkiaan olet varmasti kelpo äiti.
KOkeile muuten että komennat lapsia vain kerran matalalla äänellä, annat varoituksen. Jos ei tepsi, niin arestiin. Huutaminen kasvattaa kersoissa kovakorvaisuutta, eivät meinaa pian uskoa millään.
Se lepääminen ja rauhoittuminen olisi nyt tärkeintä.
pyytää myös että lääkäri otattaa sulta labrassa kilpirauhaskokeet. Mulla samanlaisen käytöksen syyksi ilmeni kilpirauhasen toimintahäiriö
vai mikä syyy???mitä teette päivällä??onko lapsille virikkeitä?entä sinulle?onko sinulla kavereita???entä lapsilla??
eli mikä on syy hermostumiseesi??
etkö viihdy kotona??
voisitko siis palata töihin???
saatko nukuttua???
onko parisuhde ok????
Ja lisäksi, jos menetät hermot ja alat huutaan lapsille, niin pyydätkö ikinä anteeksi? Ota lapsi syliin ja juttele vähän aikaa ja sopikaa ;)
Niin morkkiskin saattais helpottaa iltasella ;)
Itsekin olen väsyneenä sortunut huutamaan lapsille, mutta ne asiat on sovittu samantien eikä lapsille toivon mukaan ole mitään traumoja jäänyt ;)
Ja ammattiapua kannattaa hakea, jos tuntuu ettei kotikonstit riitä...
Lääkkeistäkin voi yllättäen olla apua ;)
pitäis vissiin hankkia joku mieleinen harrastus, että olis joka viikko jotain mitä odottaa. Jospa se helpottais.