syntyjäni paha? voiko se pitää paikkansa?!
Yksi täteistäni vihjasi että vanhemmillani oli aviokriisi kun synnyin. Siitä syystä olen perheeni musta lammas, huonoin neljästä, ehdoton syntipukki, alku ja juuri kaikkeen pahaan.
Psykologini kanssa olen ruotinut asiaa ja hän on saanut minut vakuuttumaan ettei yksikään meistä synny pahana, että me kaikki synnymme ihan yhtä hellyttävinä ja viattomina.
Isäni on iskostanut syyllisyyden todella syvälle takaraivooni. Hän on manipuloinut koko perheeni ajattelemaan näin. muistan n. 10v kun isoäitini huusi minulle " saatanan penikka" , mielsin että olen siis saatanasta, pahasta lähtöisin. Taistelen edelleen näiden tuntemusten kanssa.
Siellä on varmasti vastaavia kokeneita. Kertokaa!
Kommentit (6)
Älä sinä edes usko niin! Jo se että olet pahoillasi tilanteesta osoittaa että olet hyvä ja tunteva ihminen. Toisin kuin nämä sinua syrjineet ja saatanan lapseksi kutsuneet.. Ikävä tilanne tosiaan, mutta yritä jaksaa. Voimia.
Olen viidestä lapsesta keskimmäinen ja koin aina olevani perheen syntipukki. Vieläkin isän sanat kaikuvat päässä " ..... saatana!" . Kaikesta kokemastani seurauksena koen nyt kaikki mieheltäni tulevat moitteet syytöksinä. Tai ei tarvitse olla edes moite kun koen jo että minua syyllistetään:-/
Käy lukemassa jos kiinnostaa, mielestäni ainoa totuus asiasta. http://www.netmission.fi/index.php?id=131
niin lestadiolais äiti tokaisi että `piru sinä olet´. Muistan tuon aina.
et ole paha, vaan sinulle on tehty pahaa.
Rakkaudella,
Paha ei ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.
On hyvää rinnassa jokaisen,
vaikk' aina ei esille loista.
Kas, hymy jo puoli on hyvettä
ja itkeä ei voi ilkeä:
miss' ihmiset tuntevat tuntehin,
liki liikkuvi Jumalakin.