Olen vannoutunut hetero, rakastan miehiä, mutta kysyn teiltä kysymyksen; työskentelen yliopistoyhteisössä

ole mitään seksuaalista, ainakaan " käytännössä" .

siis koska tilanne oli itselleni, aika konservatiiville naiselle todella hämmentävä, kävin sitten jälkeenpäin yksinäni asiaa läpi ja mietin, jopa yöllä, en saanut nukuttua, että olisiko tavallaan millään mahdollista, että voisin pitää naisesta ns. käytännössä. Tunsin ja tulin siihen tulokseen, että en sillä tavalla seksuaaliseen kanssakäymiseen kykenisi tai en nauttisi ehkä koskaan niin kuin miehen, ikävä kyllä tuon saavuttamattoman varatun kultani kanssa. Mutta romanttisella tasolla, tai siis ajatuksen tasolla tuo nainen ihmeellisine katseineen vei minulta jalat alta. Kun kuulin sitten jälkeenpäin yhden laulun, jonka sanat jotenkin muistuttivat hänestä, herkistyin tosi paljon. Siis kai se oli sellainen romanttinen tuntemus, mitä häntä kohtaan tunsin.

Ja eikö se joku Freud ollut, joka sanoi, että jokaisen, siis sekä miehen että naisen, ollakseen seksuaalisesti terve, tulisi tunnistaa tämä tunne aina itsessään. Siis että kaikissa ihmisissä on naiseutta ja miehisyyttä, ja se ei ole sinänsä vielä seksuaalisesti samaan sukupuoleen suuntautumista.

Kiitos vastauksestasi, olin hiukan hämmentynyt ja hölmistynyt, koska en ollut koskaan sentään sellaista vaistonnut, että joku nainen katsoo sillä tavalla.

että naisiin. Mutta joillekin sattuu niinkin, että kelkka kääntyy vasta aikuisena...;)

Varmaan jokaisella jossain vaiheessa ollut tuollainen kokemus. Itse en pysty ajattelemaan seurustelua tms. vakavaa suhdetta naisen kanssa. Joskus pikkupienissä tullut suudeltua, ja silloin on tuntenut jotain " kemiaa" . Kaikkihan me ollaan enemmän tai vähemmän bi. Ikäänkuin sen janan jossakin kohtaa.

Vierailija:

Varmaan jokaisella jossain vaiheessa ollut tuollainen kokemus. Itse en pysty ajattelemaan seurustelua tms. vakavaa suhdetta naisen kanssa. Joskus pikkupienissä tullut suudeltua, ja silloin on tuntenut jotain " kemiaa" . Kaikkihan me ollaan enemmän tai vähemmän bi. Ikäänkuin sen janan jossakin kohtaa.

Samaa mietin itse. En pystyisi lähempään kanssakäymiseen naisen kanssa. Ja esim. kun olen joskus viikonloppuja yksin, ja fyysisesti kaipaisin sitä yhtä ja ainutta varattua herraa, niin selkeästi seksuaalisessa mielessä ajattelen esim. tyydyttäessäni häntä. Että siinä mielessä varmaan siis aivan normaalia. Ja toki tuo sympatia ja tietty romanttinen tunne varmaan olikin ihan normaalia.

Ja kai oli kyse enemmän myös siitä, että molemmat osapuolet (siis se nainen ja minä) kykenivät hyväksymään itsessään luonnollisen tunteen. Varmaan loppujen lopuksi moni asia/ristiriita tässä maailmassa ihmisten sisimmässä johtuu siitä, että on suuressa konfliktissa jo ihan oman seksuaalisuutensa kanssa, ehkä. Näin ajattelin, kun tunsin ja hyväksyin tuon tunteen itsessäni. Siis jotenkin niin, että tyytymättömät ja jatkuvasti ristiriitaiset, aggressiiviset naiset ja miehet, ehkä siellä pohjalla on kysymys ihan näinkin banaalista asioista, itsensä hyväksymisestä.

mutta ei päätepisteeseen. Monasti ne, jotka kaikkein hanakimmin kieltää minkäänlaiset tunteet tai edes tuntemukset vastakkaista sukupuolta kohtaan nimenomaan torjuvat jotain vähintään alitajuisia tunteitansa...



Itsekin olen hetero, aina seurustellut vain miesten kanssa, ja erittäin onnellisessa ja seksuaalisesti tyydyttävässä suhteessa. En voisi kuvitella saavani samalla tavalla kaikkia tunne- ja seksihalujani tyydytettyä yhtä kokonaisvaltaisesti naisen kuin miehen kanssa, enkä osaisi kuvitella itseäni ihmissuhteeseen tai edes seksisuhteeseen naisen kanssa. Olen varmaan 90% hetero. Kuitenkin olen parikin kertaa elämässäni ihastunut naiseen. Siis tuntenut ihan niitä samoja sydämentykytyksiä kuin miestä kohtaan. En tiedä olisinko kyvykäs rakastumaan naiseen kuten mieheen, mutta sen tiedän faktana, että " pihkassa" olen ollut pari kertaa. Lisäksi saatan kokea naisen kiihottavana, tai viehättävänä samalla tavalla kuin miehen. Siis nähdä hänet kiihottavana, vaikken välttämättä fyysisesti kiihottuisi. Lisäksi olen suudellut ja tanssinut tällaisten kiinnostavien naisten kanssa ja kokenut sen miellyttäväksi. Huom! tietysti tämä on tapahtunut sinkkuaikoinani.

Minulla ei ole tämän asian kanssa mitään ongelmaa, miksi olisi. Ei se tee minun nykyisestä suhteestani - tai mistään aiemmistakaan suhteista - mieheen yhtään sen vähempää täydellistä. Jos on pakko lähteä luokittelemaan, en varmaan luokittelisi itseäni bi-seksuaaliksi, sen verran harvinaisempia, ohimenevämpiä ja " vähempipätöisiä" nämä naisia kohtaan tuntemani tuntemukset ovat olleet, olen kuitenkin tuntenut jotain. Ja mikäs siinä nyt sitten on vikana? Tunteet ovat tunteita, miksi niille pitää heti etsiä joku leima päälle tyyliin " homoseksuaalinen tunne" ? Miksi alat kyseenalaistaa koko heteroseksuaalista identiteettiäsi jos tunnet jännitteen naisen kanssa? Varsinkin jos et ole millään tavalla epävarma tunteistasi miehiä ja etenkin miestäsi kohtaan, niin miksi tuo tunnekuohu? Jos olisit tuntenut pienen jännitteen jonkun miespuoleisen kollegan kanssa, olisit tuskin noin ihmeissäsi.



Sinulla saattoi olla intensiivinen, jopa seksuaalisesti latautunut HETKI naisen kanssa. Se ei tee sinusta lesboa, tai edes bi-seksuaalia. Ja vaikka niitä hetkiä ja tunteita olisi ollut enemmänkin, tai vaikka olisit ihan kirkkaasti bi-seksuaali, ei se millään tavalla vähennä heteroseksuaalisten tunteittesi arvoa tai aitoutta. Jos miehesi on sinulle SE ihminen, elät sitten heteroseksuaalisessa suhteessa, eikä sillä kai olisi siis mitään väliä olisitko muuten bi-seksuaali...