" Siis koska sä aiot oikeen mennä töihin???"
En mä tähän mitään vastauksia varsinaisesti halua, mutta HUVITTI vain kovasti, kun miehen täti kävi meillä tänään ja ihmetteli miten jaksan kotona kahden lapsen kanssa. Toinen on 4 ja käy kaks kertaa viikossa tarhassa. Toinen on 1v1kk...
Täti kun ilmoitti, että MOLEMMAT LAPSET KYLLÄ KAIPAAVAT VAIN IKÄISTÄNSÄ SEURAA :)
Kyllähän minä sen tiedän, että hulivili4vee viihtyy äärettömän hyvin tarhassa, mutta en sitä kuitenkaan sinne laita joka päivä, koska kotona olen. Ja mitä tuon pienemmän seuranhakuun tulee, niin olen melko varma, ettei hän vielä pitkään aikaan etsi leikkikavereita missään...
No joo, kunhan laitoin.
Kaikille äideille mukavaa syksyn jatkoa :)
Kommentit (8)
meillä taas just neuvola täti sanoi 1v neuvolassa, että pitää nyt alkaa käymään " ihmisten ilmoilla" , kun lapsi on niin ujo. Minusta johtuu vaan hänen luonteestaan. Kaikki eivät ole mitään heti vieraiden syliin kapuavia. Kuitenkin on tyttö tykännyt olla seurakunnan kerhoissa joissa ollaan käyty yhdessä. Näyttää ne muutkin tämän ikäiset vain katselevan mitä toiset tekee muutomaa lukuunottamatta. Itselle mukavaa kun on aikuista juttuseuraa.
Anoppi oli jo huolissaan tästä sosiaalistumisesta kun mies ilmoitti että minä jään kotiin vielä joksikin aikaa. Pitäisi kuulemma laittaa nyt hoitoon että tulee sosiaalinen.
Minä menin vuoden vanhana hoitoon enkä ole kuitenkaan vasta kuin aikuisiällä ollut sosiaalinen. Lapsena olin ujo ja hiljainen.
muutenkin ihmetyttää ihmisten asenne että pitäisi kaikkien heti mennä töihin. Kotiäitiys ei vissiin ole hyvästä kellekään ;) Mulla ei edes olisi vakkari työpaikkaa eikä muutenkaan töitä tiedossa ja tykkään touhuta tyttömme kanssa kotona. Kyllä siellä työelämässä vielä kerkeää olemaan. Vihjailijat ovat yleensä olleet uraihmisiä.
Jokainen voi onneksi suomess valita mitä tekee eli jääkö kotiin vai lähtee töihin. toisin taitaa olla esim. amerikassa jossa äidit menevät jo kolem kuukauden päästä töihin. Vai olenko ymmärtänyt väärin :)
kirjoitus virhe paholainen...niitä sattuu kun lapsi sylissä :)
Joopa joo, mullekin naapurin rouva sanoi, että kyllä lapsen (1 1/2 v)ainakin pitäis mennä johonkin kerhoon ilman minua vaikken vielä töihin mene... Tokaisin vaan, että no sellaisia kerhoja ei kyllä ole vielä tämänikäisille ja kyllä hän on nyt aika paljon muiden aikuisten ja lasten kanssa tekemisissä kuitenkin.
Mua ärsyttää kans noi muiden ihmisten kommentit ja kysymykset kotona olemisesta, argh!
Mä olen ainakin kotona oman lapseni kanssa niin kauan kuin mahdollista (ja jos perheenlisäystä tulee niin kauemminkin kuin sen 3v) Se aika menee kuitenkin niin äkkiä ja nautin siitä, vaikka penniä joutuukin laskeskelemaan...
... vauva-lehdessäkin esille tuotu asia, että lapselle ainoa oikea vaihtoehto on olla kotona äidin kanssa ja vain äiti voi olla lapselle se lähihoitaja, johon lapsi luo läheisimmän suhteen ja alle kolmevuotias ei osaa leikkiä muiden lasten kanssa eikä luoda kontakteja.
Meillä on nyt vajaa 2-vuotias murunen, joka meni hoitoon pphoitajalle 10,5 kk:n ikäisenä. Hoidossa on muutamaa kuukautta vanhempi tyttö, jonka kanssa tyttösellämme menee silloin tällöin leikit todella hyvin yhteen, välillä tapellaan ja haetaan paikkaa laumasta. yhtenäkään aamuna tämän runsaan vuoden aikana lapsemme ei ole jäänyt itkien tai kaipaillut äidi/isänn perään, enemmänkin ongelma on kotiin lähtö, kun olis vielä kiva käydä vähän keinumassa ja hiekkakakkuja leipomassa. Lapsemme on reipas, rohkea ja sosiaalinen ja jo vauvana alkoi olla levoton ja kärttyisä, jos olimme kolme päivää peräkkäin kotona.
Lisäksi teimme osittaista vanhempainvapaata mieheni kanssa ja lapsellamme on erittäin läheinen suhde molempiin vanhempiin, eli kumpikin kelpaa lohduttajaksi, nukuttajaksi, saunakaveriksi jne. Lapset ovat yksilöitä, ja siksi voin väittää, että ainakaan meidän tapauksessa ei hoitoonmenemisellä ole ollut negatiivisia vaikutuksia.
Muttei kotona olemisestakaan varmasti ole haittaa, mutta itselläni on tuttavaperhe, jossa molemmat lapset menivät vasta 8-vuotiaana kouluun, kun eivät voineet olla äitin helmoista pois, kun olisi pitänyt olla muutama tunti koulussa. Nuorempi lapsi oli aivan paniikissa, kun oli sukujuhlia, jolloin saattoi samassa asunnossa olla kolme perhettä yhtä aikaa. Tyttö oli silloin 5-vuotias. Mielestäni on oikeutettua ainakin jossain iässä ruveta opettamaan lasta olemaan muussakin seurassa kuin äidin kanssa. Mutta mikä se ikä on, ja mikä seura riittää, kerhot pari kertaa viikossa, puistokaverit...?? Pointtini siis on se, että mielestäni tuo 3-vuotta on aika venyvä käsite siitä, että milloin lapsi on valmis sosiaaliseen kanssakäymiseen muiden lasten kanssa. Meidän kohta kaksivuotias on kooltaan ja kehitykseltään muutenkin lähempänä kolmea kuin kahta vuotta.
Tämä siis ei ollut kritiikkiä alle 3-vuotiaiden kotiäitejä vastaan vaan noita kasvatusoppaita kohtaan;)
terv. Meeri
Olen halunnut lapsille kiireettömyyttä ja rauhallista rytmiä. Jos aamulla nukuttaa niin saa nukkua, jne. Olemme käyneet MLL:n perhekahvilassa. Siellä saa äidit juttu seuraa ja lapset myös, jos kaipaavat. Seurakunnan kerhot on aloitettu 3v. Siihen kun lisätään jumpat mukaan, on viikossa hurjasti aktiviteettia alle kouluikäiselle. En ole päivähoitoa vastaan. Arvostan ammattilaisten tekemää kasvatustyötä. Osaavat monet hommat varmasti paremmin kuin minä. Eivätkä varmasti äkseeraa yhtä hurjasti kuin äiti ;)
Valinta töihin menosta on perheen monen asian muodostama summa. Uskon että vanhemmat osaavat ratkaista kullekkin perheelle sopivan yhtälön.
Ulkopuoliset eivät voi tietää lapsesta, taloudellisesta tilanteesta tai muista johtuvia seikkoja. Siksi toivoisin että äidit luottavat omaan harkintakykyyn oli sitten kyseessä kotihoito tai työssäkäyminen. Kun kumartaa yhteen suuntaan, niin tiedätte kai mikä osoittaa toiseen suuntaan. Kaikille ei voi, eikä tulekkaan olla mieliksi. :)
ja viimeksi tänään ärsytti jonkun puistossa olevan isän hämmästely kotona olemisesta. Mies tuumasi, että oli 9kk ikäisen tyttönsä kanssa kotona 2kk ja jo alkoi tylsyttää, ei ollut kuulemma elämä tarpeeksi haasteellista. Tuumasin, ettei ole vielä tylsäksi käynyt (tyttö 1-v ja aion olla vielä ainakin pari vuotta kotona) Joka päivä paljon puuhaa ja lapsen juttuja hauska seurata. Ja kotona suorastaan hommia enemmän kuin kerkeää tekemään. Enemmän minä töissä tylsistyn, vaikkei nyt ihan mahdoton työpaikka olekaan. Mutta mä nyt oonkin kerinyt siellä töissä päiviäni kuluttaa jo monta vuotta.. eri ehkä jos olisi vastavalmistunut ja töissä kaikki uutta ja ihmeellistä.
Itse olen sitä mieltä, että lapsuus on kuitenkin niin lyhyt aika ihmisen elämässä, että kun mulla on mahdollisuus olla kotona, niin olen siitä kiitollinen että saan olla ja seurata lapseni kehittymistä ja kasvattaa itse lastani.
Ei ennenvanhaankaan ihmisistä mahdottomia tullut, vaikkei lapsia silloin hoitoihin vietykään. Itse olen mennyt perhepäivähoitajalle 4vuotiaana, sitä ennen äiti hoiti kotona ja muita lapsia tavattiin lähinnä leikkipuistossa. Tosi sosiaalinen olen silti aina ollut.. eli ei se ainakaan siitä ole sitten kiinni. Oma lapseni vaikuttaa myös sosiaaliselta luonteelta, ottaa rohkeasti kontaktia muihin lapsiin sekä aikuisiin ja utelias tutustumaan. joten enpä siitä sosiaalisesta puolesta ole huolissani, vaikkei päiväkotiin (ainakaan vielä hetkeen) menekään. kerhoissa toki käydään ja tavataan muita lapsia päivittäin.
Mutta ei ole olemassa yhtä ainutta oikeaa tapaa. Joidenkin on ihan pakko mennä taloudellisista tai uran vuoksi töihin. Joillain ei pää kestä kotona. Ja sitten on taas meitä, jotka mielellään on ja pystyy olemaan kotona. Jokatapauksessa lapsista varmasti kasvaa hyviä kunnollisia kansalaisia, jos vaan hyvin hoidetaan (kotona tai hoidossa) ja perheessä asiat hyvin. Yhden hyvä voi olla toisen huono ja toisin päin. Jokainen perhe varmaan osaa itse tietää mikä on heille sopivin vaihtoehto. Siksipä juurikin ärsyttää kommentit ja arvostelut suuntaan ja toiseen.
tuossa iässä varsinaisesti. Mielestäni lapselle paras paikka alle kolmevuotiaana on koti. Ja tämä ei ole mitään tuomitsemista. Itsekin joudun menemään rahallisista syistä pian töihin kun lapsi alle kaksivuotias. Kyllä meillä ainakin näkee ettei lapsi varsinaisesti tarvitse vielä ikäistään leikkiseuraa vaikka kerhoissa ollaankin käyty. En veisi vielä hoitoon jos ei olisi pakko-
Ollaan sovittu että hoidan poikaa 3 vuotiaaksi asti kotona ellei mummo jää vuorotteluvapaalle ja tule hoitamaan poikaa meille. Poika on siis nyt 1v4kk. Olin neuvolassa jo huolisssani että pitäisikö ruveta käymään muskarissa tai jossain kerhossa että lapsi saisi ikäistänsä seuraa mut terkkari lohdutti että sillä ei olisi mitään vaikutusta lapsen sosiaaliseen kehitykseen ennen 3 ikävuotta. Emme siis pistä herätyskelloa aamuisin soimaan ja riennä perhekerhoon tai muuallekaan. Nykyisin vaan tuntuu jo pienilläkin lapsilla olevan vaikka minkälaisia harrastuksia eikä kotona yhdessä puuhailua pidetä enää mitenkään kehittävänä. Jos kotona on kerran mahdollista olla niin silloin ei kellään pitäisi olla asiaan nokan koputtamista!