oma unimäärä

toiset pärjää lyhillä unilla ja toiset eivät :-)

Muistan sen ajan kun lapset nukkuivat aina eri aikaan, oli se ihanaa kun päikkärit olivat samaan aikaan :-) lapsilla ikäeroa 1v3kk



Tosin itse teen vuorotyötä ja herään 4.30 joten ei tule itselläkään kuin 5h yöunet

Miten vain 5 tuntia? Mulle se olisi aivan liian vähän ja itse paninkin tuossa vaiheessa, kun oli pieni vauva niin unen saannin kaiken muun edelle! Ja se kannatti, koska jaksoin paremmin. Meillä silloinen vähän päälle 2v meni 20.00 nukkumaan ja ajastin vauvankin menemään ja menin heti itsekin. vauva toki heräili yöllä, mutta otin sen vaan viereen syömään ja nukuin siinä samalla. Kummasti sai unta. Kun esikko meni päiväunille, vedin vauvankin kainalooni ja usein sekin nukahti. Ja nukuttiin kaikki kahden tunnin päikkyjä. vauva ei ehkä nukkunut, mutta kyllä vauva kainalossa viihtyi ja ainakin sain itse levätä. Nyt vauvakin on jo yli 1v ja esikko yli 3v ja menevät edelleen samaan aikaan eli 20.00 nukkumaan. Itse valvon noin 22.00 asti eli on kaksi tunia " omaa aikaa" . Yöt nukutaan aika hyvin 6.30-7 asti, joten noin reilun 8 tunnin yöunet riittävät aivan hyvin ilman päikkyjäkin. Asioita voi siis itsekin yrittää järjestää oman unentarpeensa mukaan.

itse en olisi " selvinnyt" hengissä tuollaisella unimäärällä. Tosin pieniä/valvottavia lapsia ollut vain yksi kerrallaan (iso ikäero). Nyt tilossa helmkiunen, ja ikäeroa isoonsiskoon 2v3kk. Isosisko heräilee edelleen öisin, nukkuu pääsääntöisesti kuitenkin meidän välissä.

Vauva-aikana heräsi rinnalle x-kertaa yössä, pyrin vaan syöttäämään nopeasti, ja takasin nukkumaan. Jos olin väsynyt , menin vaan aiemmin nukkumaan (tai edes lepäämään) varsinkin viikonloppuisin, kun mies jäi sohvalle vauvan kanssa. Antoi sitten pullosta lisää maitoa, tai tissille syömään. Nukuin/lepäsin myös päivisin. Esim siivoilu tai silitys ei missään vaiheessa meillä ollut tärkeämpiä kuin äidin lepo, jos äiti väsynyt oli. Samoilla aion edetä kun kolmonen syntyy. Onneksi hän edelleen nukkuu päikkärit. Täytyy vaan toivoa että vauva suostuisi nukkumaan samoihin aikoihin, edes puolisen tuntia...

Mulla normaalina työarkena on jaksamisen minimi sellainen 8-9 h unta (pätkissä). Vauvan kanssa pärjään vähän vähemmällä, mutta vaatii sitten päikkäreitä.

Tytön ollessa vauva, niin huonoimpina öinä laitoin tytön kantoliinaan, ja sitten pötköteltiin sohvalle. Siinä pystyi itse kuitenkin torkkumaan vaikka vauva oli hereillä ja sylissä kun ei ollut pelkoa että tipahtaisi sylistä.

ikäeroa on 1v10kk, ja pienempi on vielä vauva joka ei yleensä nuku päiväunia samaan aikaan (kun sillä ei oo vielä tarkkaa rytmiä), kuin isompi. Ja isompi lapsi nousee niin aikaisin aamulla että siksi unet jää äidillä lyhyiksi. Vauva kuitenkin valvottaa yli puolen yön, ja lisäksi yölliset imetykset ja vaipan vaihdot vie aikaa yöstä. Ekat viikot vauvan synnyttyä oli vaikea tottua vähiin uniin kun yleensä nukuin arkisin 7t. Sitten siihen tottui ja nyt jaksaa viikon hyvin näin vähillä unilla(hermot on ehkä kireemmällä mutta selvittävä on). Viikonloppuna nukun 8-9t kun mies valvoo aikaisin aamulla isomman lapsen kanssa ja minä ja vauva nukumme vähän pidempään. Arkena hän menee töihin aikaisin, joten arkena minun on noustava aikaisin vaikka vauva nukkuisikin. En ole vielä keksinyt miten siirtäisin vauvan unirytmiä. Eikä se paljoa auttaisi kun se nukkuu vai 7-8t yö unet ja sit päivän mittaan muutamia lyhyitä 5-50min pätkiä vaikka on jo3kk. Vähäunista sorttia kuten isompi lapsemmekin.



Meidän vauva ei ainakaan köllöttee hiljaa kainalossa jos yrittäisin nukkua niin. Koko ajan pitää tärisyttää ja heiluttaa sylissä tai kävellä että se ei kitise ja ala parkumaan!

En ikinä jaksaisi yhtä vuorokautta pidempään 5h yöunilla.



Silloin kun on ollut imetysikäinen vauva, joka heräilee öisin olen aina mennyt yhtä aikaa vauvan kanssa yöunille ja nukkunut niin pitkään kuin vauvakin (ja aamuimetyksen olen aina jatkanut pitkään siihen 1v ikään asti jotta olen saanut vielä ne aamu-unetkin). Jos on ollut mahdollista olen nukkunut lasten kanssa yhtä aikaa päiväunet: Yhden lapsen kanssa se onnistui, kahden alle 2v ikäerolla ei niinkään kun nukkuivat päiväunensa ristiin.



Pahimpien öiden jälkeen olen nukkunut päiväunet vaikka illalla kun mies on ollut kotona hoitamassa lapsia. Ja viikonloppuisin olen ottanut viikon lyhyempiä unia takaisin.



Meillä on onneksi ollut aika hyväunisia lapsia, joko ovat tottuneet etteivät vanhemmat jaksa öisin palvella tai sitten tulevat vanhempiinsa. Unijärjestelyt on valittu niin että kaikki saavat parhaiten nukuttua. Eli kaikki ovat nukkuneet vauva-ajan perhepedissä, jotta imetykseen on riittänyt enintään äidin kyljen kääntäminen. Ja sen jälkeen ovat nukkuneet meidän makuuhuoneessa 2-4v:ksi, ettei aikuisten ole tarvinnut pomppia yöllä sängystä mihinkään. Ja sitten kun on joskus tarvinnut pomppia, niin meillä mies on hoitanut sen- itse en jaksa yöllä liikkua mihinkään.



Ainoa aika kun olen tuntenut jatkuvaa väsymystä ja tuntui ettei ikinä saanut nukutuksi tarpeeksi oli kakkosen ja kolmosen odotusaikoina. Silloin oli ongelmana se että piti jaksaa aamusta aikaisin töissä ja töiden jälkeen lasten kanssa (hoidimme lapset itse kotona tekemällä työmme ristiin ja mies oli illat töissä, joten en saanut silloin nukuttua) ja nukkumaan pääsi vasta kun lapsetkin menivät nukkumaan (ja ihan tolkuttoman aikaisin ei voinut lapsia laittaa illalla nukkumaan, jotta mieskin sai nukkua riittävästi kun tuli yöllä kotiin). Nuo ajat muistan siitä älyttömästä väsymyksestä mitä raskaus vielä pahensi.