Ero tuli taasen, kolmen pienen lapsen kanssa jatkan...
Tässä taustaa: Mies käy päivä,ja iltavuorossa, pelaa liigassa, illat lähes aina harjoituksia, ja viikonloput pelejä.
Näin meillä mennyt seitsemän vuotta, meillä on kolme lasta, kesällä vanhin tulee 5 vuotta, keskimmäinen 3, ja nuorimmainen täyttää kohta vuoden.
Pelien jälkeen aina ryyppäämässä, jos se vain suinkin mahdollista, esim.sunnuntain pelireissulta voi rauhassa kupittaa, jos maanantaina iltavuoro.
Koko koti, ja lapset siis lähestulkoon minun kontolla, ollut aina!
Kun keskimmäinen oli puolivuotias, mies läksi toisen matkaan, kuulema kaveruspohjalta, mutta hmm, lisäksi jäi, ja on jäänyt ryyppyreissuilleen pidemmäksi aikaa. Ei ollut tällöin varma tunteistaan jne. muutti omaan kämppään, asui pari kuukautta omillaan, ( joi tämän ajan suht paljon), kun möi suht uuden auton, ja nämä rahat siis sai tuhlattua, vaan ei siihen lainan lyhennykseen, jossa minäkin olen nimellisenä.
Palasi vannoen rakkauttaan, itsekkin tunteita oli, ja lastenkin takia halusin yrittää, ja luotin ettei näin käy enää, että pää on selvitetty..
Kuinkas sitten kävikään, tulin raskaaksi, josta syntyi niin suloinen poika, joka on nyt viittä vaille vuosi. mies on ottanut tänäkin aikana paljon alkoholia vapaahetkinään, ja pelaillut jne. entiseen malliin.
Nyt pelikausi loppui, loppuu hänen kohdaltaan vissiin kokonaan, ainakin näin toivoin, vaan hävisipä heti taas reissuilleen, jättää surutta lapset ja minut viikonlopun yli, kahteen otteeseen, ja sitten tokaisee, ettei enää rakasta niin kuin pitäisi!
Näin, minä sanoin suhteen heti irti, mies halusi myös sitä, nyt aivan totaalisen pettynyt,tyhjä, turta, onneton olo!
Vaikka tiedän, että mies on ollut törkeä, ja muutkin lähipiiristä ovat varmasti samaa mieltä, ne tunteet ja järki eivät tahdo ilmestyä samaan aikaan, jotenkin on helpottunut olo, toisaalta ajattelee, että sattuupa pahasti, jos toisen näkee toisen naisen kanssa... onko ihan hulluja mietteitä?
En voisi kuitenkaan enää jatkaakaan, lapset vaan jotenkin niiin säälittää, tykkäävät isistä paljon, oma tyhmyyskin suututtaa, että miksi silloin otinkaan takaisin, en todellakaan halunnut tätä samaa uudelleen kokea . .
Mies osasi olla tosi kiva, ja oli kaveri, mutta sitten tämä toinen puoli, että ei voisi pahemmin loukatakkaan, mitä kaikkia juttuja ja tempauksia tämä röhjä on tehnyt!!!! ( hurjan pitkiä tarinoita . .)
Nyt sitten asuu vielä toistaiseksi saman katon alla, oli meinaan jättänyt vuokratkin tästä asunnosta maksamatta...... eli lupasi hoidella nämä ennen lähtöään.. voivoi,
Usko ei kuitenkaan( ehkä) , ole kaikkiin miehiin mennyt, jospa minullekkin löytyisi joskus sellainen ihminen, että tuntisi itsensä turvalliseksi, ja rakastetuksi!
Tässäpä pienimuotoinen purkaus, kaikki tulee vielä näin sekaisin ulos, kun näistä erojutuista on vasta viikon verran . .
Toivottavasti jaksoitte lukea, ja mielelläni luen muidenkin kommentteja, sekä kokemuksia !
Kommentit (20)
Itselläni ero takana, ilman lapsia, mutta sen voin sanoa, että tuollaiseen suhteeseen ei kannata haaskata aikaa ja se mikä tulee tuohon että tuntuu pahalta nähdä miehesi toisen naisen kanssa niin varmasti se ajatus kaikkoaa päästäsi pikimmiten kun tajuat mistä pääsit pois, et varmasti salli itsesi haikaille sen perään ja pian ennemminkin säälit sitä vierasta naista miehesi kainalossa kun kadehdit. Sinulle löytyy taatusti ihana mies ja pääset aloittamaan ihanan perhe-elämän jonkun rakastavan ja välittävän miehen rinnalla, usko pois!
kaikkea hyvää ja voimia matkallesi. Kerrohan tilannetietoja ja pura sydäntäsi, se auttaa kummasti!
Kiitos teille hurjasti kannustavista kommenteista, tässä taas tapahtunutta, mitä mieltä olette?
Asutaan siis vielä saman katon alla, kaksi viikkoa kohta erosta. Mielestäni lapsista pitäisi hänen huolehtia, ja ajatella heidän parastaan, niin kauan kuin tässä luuraa, ja tietenkin lapsista myös sen jälkeenkin.
Itseäkin tällainen sattuu, joten pientä kunnioitusta olisin toivonut, ja hienotunteisuutta.
Eilen vein lasten kanssa hänet iltavuoroon, jotta sain auton käyttöön. Soitti sitten illalla, että hankkii toisen kyydin , jotta lapsia ei tarvitse pukea. Sitten tuli viesti, että istuu kulmakapakassa, ja saa n. tunnin päästä kyytiä.
Eipä ole kotona näkynyt, yöllä oli viesti tullut, että olen tyhmä, tulen kapakasta , kun saan kyydin.
Kello nyt puoli yksi päivällä, eikä miestä ole näkynyt, eikä kuulunut!! Suututtaa niin lasten puolesta, ja omastakin, kun ei saa omia asioitaan hoidettua!
Tunnin päästä miehellä alkaa iltavuoro, mutta eipä ole työvehkeitä hakenut..
Mitenkähän tämä viikonloppukin, taitaa ryypätä sen kokonaan, ja silti katsoo oikeutettuna asua tässä ilmaiseksi, voi paska, ja lapset autuaan tietämättöminä , pitävät isukkia maailman parhaana!!!!
En tietenkään lapsille mitään sano, mutta oma pinnakin on tämän vuoksi kireällä, ja tulee turhaan purettua sitä sitten lapsiin.
Hoitoapuakaan ei ole saatavilla nyt, kun vanhemmat ovat reissussa, tuntuu jotenkin, että tarvitsisi hengähtää ja ajatella rauhassa.
Miten voikiin olla näin, että mies voi mennä halutessaan, viis lapsista, luottaa siihen että äiti hoitaa, ja olla tuollainen vastuuton !!!!!!!
Minäkin haluaisin hetken ajatella, hengähtää, tunnen olevani jollain tapaa loukussa, ja yksin .
Näin taas tuntoja, käyn välillä täällä purkamassa taas mieltäni =)
KIITOS TEILLE !
Mitä jos kylmästi pakkaat miehen tavarat ulko-ovelle odottamaan kun herra saapuu niitä noutamaan. Ei sinun tarvitse tuollaista sietää, helpommalla pääset kun saat miehen pikaisesti pois silmistäsi ja pystyt keskittymään itseesi ja lapsiisi.
Paljon voimia sinulle, kyllä kaikki vielä hyväksi muuttuu ja saat taas nauttia elämän paisteesta ja ihanista hetkistä, koitat vaan saada katsotuksi kaiken tämän vaikeudenkin keskellä kohti tulevaa.
Toivottavasti saisit apua arkeen. Olisiko mahdollista neuvolassa puhua asiasta, jos saisit jotakin lastenhoitoapua edes hetkeksi tms. varmasti auttaisivat mielellään.
halirutistus täältä sinne!
Tätä taas palailin kertoilemaan, kiva että saa näin purkaa tapahtumia, ja ajatuksia.
Mieheltä tuli viesti, että OLIN PUTKASSA,VITUTTAA, SOITAN MYÖHEMMIN. eipä soitellut, ajattelin , että töissä iltavuorossa.
Yritin myöhemmin soittaa, että tulisi lapsien kanssa iltavuoron jälkeen, jotta pääsen siskon kanssa kahville, ja jutustelemaan, eipä vastannut, ja viestiä tuli n.17 aikaan, että MIKÄ HÄTÄNÄ, OLEN RYYPPÄÄMÄSSÄ, ÄLÄ VITTU SOITA, JÄTÄ RAUHAAN.
Näin siis, kuten arvelinkin, viikonloppu menee sillä ryypätessä, ja minä vaan hoidan lapset, eihän tuo olekkaan kuin kolmas viikonloppu peräkkäin, ja viikollakin siis juomista..
Tuli mieleen, että olisikohan minunkin aika päästä hetkeksi huilille, vaan ei tunnu miehen päähän sellainen ajatus mahtuvan.
Mielessä on tosiaan käynyt, että pakkaan tavarat oven eteen,isommalle lapselle yritin vähän vihjata, että isi muuttaa pois, mutta rakastaa silti.. heti alkoi kyyneleitä tytöltä valumaan, ja sanoi, että tulee isää ikävä.. voi voi, säälittää tämä tilanne niin lapsien kannalta..
palaan taas asiaan uudestaan, kerron nyt sitten tämän kautta tuntojani, ja tilanteen kehittymistä =)
Kiitos taas !
Hei, ensin haluaisin toivottaa voimia ja jaksamista.
Olettaisin kuitenkin, että mies on jossakin vaiheessa ollut hyvä (ja raitis) isä ja aviopuoliso, koska teillä on kolme lastakin? Oletteko miettineet avioliittoleiriä tms. ulkopuolista apua, joka palauttaisi miehen mieleen " hyvät ajat" ja saisi ehkä hakemaan apua alkoholiongelmaansa?
Luin tosi surullisena tarinaasi. En voi taaskaan kuin ihmetellä kuinka jotkut voivat olla itsekkäitä paskoja!!!! Koita jaksaa! Toivottavasti saat elämäsi pian järjestykseen. Vaikka vaikealta tuntuu, muista että lapset sopeutuvat kyllä uuteen tilanteeseen. Aluksi voi olla vaikeaa ja lapset varmaankin testaavat " rakkauttasi" kiukuttelemalla, mutta varmaankin arki tasoittuu pian. Ja sekin on jännä juttu, ainakin siis omalla kohdallani, että kun mies on kotona ja makaa vaikka sohvalla. Niin mua ärsyttää suunnattomasti kotihommat. Mutta kun hän on poissa, teen hommat ärsyyntymättä kun tiedän että sillä hetkellä niitä ei voisi kukaan muu tehdä...
Kiitos viestistäsi, ehdotuksesi kuullostaisi ihanalta, jollei tilanne olisi jo näin paha, olisin tosiaan halunnut selvittää ongelmat, ja puhua, jos vain siihen mies olisi mahdollisuuden antanut, nämä sen menot jne. tuli yllärinä, ei ole ollut riitoja, tai muuta sellaista, normaalia vauvaperhearkea, nalkuttanutkaan en pahemmin ole, enkä kritisoinut miestä juomareissujen jälkeen..
Se harmittaakin, että mies ei yrittänytkään tehdä tunteilleen, ja asioille mitään, vaan ilmoitti näin, ja sitten mentiin.
Alkoholi ei ole mieheni mielestä ongelma, joten hoitoakaan hän ei siihen omasta mielestään tarvitse. Aina sanoo, että ei alkoholisti pystyisi töitään hoitamaan... joo, hoitaa työt, mutta viikonloput, ja kaikki vapaat menee sen kalja/viinapullon parissa. aina on ollut kova ottamaan, ennen lapsiakin,eikä tilanne siitä ole muuttunut,vaikka toivoinkin.
Miehestä löytyy myös tottakai ihania piirteitä, joihin rakastuin, mutta totuus on, että huonostihan hän on kokonaisuudessaan meitä kohdellut, ei olla perheenä tehty juuri mitään yhdessä, lasten kanssa on, mutta yleensä katsoo silloin telkkaria, pelaa koneella pokeria tms. Koskaan ei lapsia oma-aloitteisesti ulos vie, tai lue kirjoja , leiki jne.
Nuorimmaista on hoitanut kivasti, vaihtanut vaipat, rasvannut, ( paha atoopikko) , syöttänyt soseet , mutta muuten on kyllä aika vähän ylipäätään osallistunut, nyt sitten sekin vähä aika on pois,
Mikäli eka eroon on vertaamista, oikuttelee todennäköisesti elatusmaksuista, uhkaa lainalla ( miehen autolaina, yhdistettynä hänen vanhoihin lainoihinsa) on myös minun nimissäni.
Samoin kiristi, ja hankaloitti lasten tapaamisilla . .
Toivottavasti nämä eivät toistuisi, mutta pelottaa kyllä aika hurjasti . .
Palailen taas =)
Mina2:
Hei, ensin haluaisin toivottaa voimia ja jaksamista.Olettaisin kuitenkin, että mies on jossakin vaiheessa ollut hyvä (ja raitis) isä ja aviopuoliso, koska teillä on kolme lastakin? Oletteko miettineet avioliittoleiriä tms. ulkopuolista apua, joka palauttaisi miehen mieleen " hyvät ajat" ja saisi ehkä hakemaan apua alkoholiongelmaansa?
jos sinulla on tarpeeksi pienet tulot siihen. Tai muuten johonkin hyvään asianajajaan.
Pyydä konsultointiaika ja käykää läpi yhteiset lainat, lasten tapaamiseen liittyvät lainkohdat, se, mitä miehesi voi sinulta vaatia ja millä kiristää. Ja sitten vain varaudut kuulemaan nämä asiat ja olemaan niistä sen suuremmin hätkähtämättä, se on paljon helpompaa kun tietää mitä voi pahimmillaankin olla tulossa.
Kun miehesi huomaa, että hänen uhkailunsa eivät sinua hätkäytä eikä hänellä ole sinuun niiden kautta valtaa, hän parhaassa tapauksessa lopettaa turhan uhoamisen ja vaikka sitä jatkaisikin niin ainakin sinulla on tieto siitä, millä pohjalla hänen uhkauksensa ovat.
Kuulostaa todella siltä tuo teidän tilanne, että sinun olisi paras päästä pois tai saada ukko häädettyä kämpästänne, se auttaisi sekä sinua että lapsia.
Tsemppiä!
Hei!
Voimia sinulle! Ihme, että jaksat yhä noinkin hyvin, kaikesta kamalasta kohtelusta huolimatta :(. Todella inhottavalta kuulostaa miehesi käytös sinua kohtaan, tuntuu, että hänellä on jotain omia ongelmia, jotka purkaa nyt sinuun. Ehkä hänkin sisimmässään tietää käyttäytyvänsä väärin monessa asiassa, muttei pysty sitä myöntämään edes itselleen saati sinulle. Alkoholi vie monen mennessään ja alkoholismi on sairaus, joka saa monet tekemään sellaisia juttuja, mitä ei muuten tekisi. Mulla on ihan omakohtaista ja huonoa kokemusta useemmastakin läheisestä valitettavasti. Mihinkään sanomisiin tai tekemisiin ei voi luottaa, vaikka selvinpäin kuinka vakuuttelisi ja haluaisikin oikeasti muuttua. :/
Elin vastaavassa suhteessa aikaisemmin myös itse, sillä erotuksella, että lapsia ei ollut. Onneksi. Vasta kymmenen vuoden helvetin jälkeen tajusin lähteä (vaikka vaikeaa oli ja kipeää teki) ja nyt joka päivä mietin kuinka ihmeessä niin kauan jaksoinkin? Joka päivä tunsin pahaa oloa ja huolta siitä mitä joku toinen teki. :/ Se jätti pitkäksi aikaa arvet ja pahan mielen. Mietin monesti onko syy minussa, kun toinen juo ja on ilkeä.
Tiedän, että on helppo sanoa, että lähde lastesi kanssa/pakkaa miehesi tavarat. Sinä olet vielä nuori ja sinulla on elämässäsi mahdollisuudet vielä vaikka ja mihin, samoin lapsillasi. Parempi isä miehesi lapsilleen on varmasti, kun joutuu oikeasti ottamaan heistä vastuuta ollessaan lasten kanssa keskenään. Silloin hän ymmärtää paremmin sinunkin arvosi.
Ajattele nyt itseäsi ja lapsiasi, miten te olisitte onnellisia, jos miestäsi ette voi muuttaa? Onko nykyinen tilanne parempi kuin se, että olisitte lasten kanssa keskenään ja ehkä joskus löytäisit rinnallesi tasavertaisen ja luotettavan kumppanin, kuten minulle kävi? Toista ihmistä ei voi muuttaa eikä auttaa, jos hänellä itsellä ei ole siihen halua. Sen opin itsekin valitettavasti kantapään kautta...
Iso rutistus voimaa täältä!
-Terppari
moikka, ketjua luin ja yhdyn tietty surunvalitteluihin, mutta kunhan saat kamat roudattua veke, juttelet lasten kanssa, suunnittelet lasten kansssa miten tästä eteenpäin niin ota nyt herran isä kaikki rahat pois mitä vaan voit yhteisiltä tileiltä, millä rahalla mies muka ryyppää!?! Teidän yhteisillä rahoilla, ja jättää vielä velat sulle!!!! tee jotain!!! tai joudut vielä miehen takia konkurssiin ja mustalle listalle!!!
oikeusaputoimisto voi tosiaan neuvoa että miten voit nyt toimia. Lapset tarvitsevat tukeasi, mutta et voi kantaa heidän suruaan isän lähdöstä ja säälin takia pitkittää tuota tilannetta, kyyneleitä riittää vielä pitkäksi aikaa, parasta vaan aloittaa nyt ennenkuin sulla on pääliian hajalla itselläsi.
tsemppiä!!
Tilanne meni siihen, jota pelkäsinkin, tuli puhe elatusmaksuista, mies ei voi käsittää, että tietty summa on minimi, johon en edes minä voi vaikuttaa,
Sanoi, ettei maksa penniäkään minusta, eli laittaa lainasta puolet minun maksuun, enkä voi tehdä mitään !!!!
Laina siis minunkin nimissäni, lainasumma koostuu miehen vanhoista lainoista, yhdistettynä uuden auton lainaan, joka oli miehen nimissä, jonka sitten möi edellisessä erossa, lyhentämättä penniäkään lainaa..
Voi että, kaikki kaatuu minun niskaan, rahallisesti olen loukussa, minimituloilla elelen, mies haistattaa p:t minulle, kohtelee kuin olisin alinta mutaa, nykyinen autokin on miehen nimissä, vei sen juuri, enkä saa ajaa enää metriäkään kuulemma, asumme lasten kanssa pienessä paikassa, ja auto on täällä pakollinen.
Lähti juuri kaikki kamat kasseissaan, riidan päätteeksi. Itse täällä juuri itkeskelen, lähinnä tämän kiristämisen , ja kohtelun takia.
Taisin saada juuri vihamiehen, joka näkyy tosiaan ajattelevan vain omaa napaansa, en halua kyllä ottaa yhteyttä, mutta viikonloppuvapaakin taisi siinä mennä ( joka oli sovittu) pojan 1 v. synttäritkin ovat viikon päästä, ja elämä aivan sekaisin..
Lainaakaan ei voi jättää maksamatta, takaajat vain kärsisivät, mies sanoi vain, että ei ole minun ongelmani, ja ottaa tällaisetkin paskamaiset keinot käyttöön, kun pystyy.
Älkää ikinä laittako nimiänne tällaisiin lainoihin, jossa ei itse ole edes missään muotoa tekemisissä, sen opin kantapään kautta, valitettavasti vain liian myöhään =(
Lapset odottivat huomista kyläily - päivää ystävän luokse, jonne miehen piti meidät viedä töihin mennessään, taisi jäädä tämä reissu nyt tekemättä, ja lapset odottivat kovasti huomista. Pakko laittaa tähän vielä: PASKA ITSEKÄS SIKA !!!! jotta edes vähän oloa helpottaisi ....
Palailen taas, kun olo tasaantuu . ..
Äidilläni oli joitain vuosia sitten vähän samanlainen tilanne kuin sinulla. Ratkaisu oli ensijärkytyksen jälkeen se, että äitini kasasi kaiken mahdollisen dokumentaation tiliotteineen kaikkineen kassiin ja marssi asianajajan pakeille. Vaikka avioliitto oli kestänyt 25 vuotta, tiliotteista ja muista dokumenteista kävi ilmi selkeästi se, että aviomies ei ollut osallistunut perheen kuluihin, ja niinpä ositusta kohtuullistettiin äitini eduksi niin, että äidille jäi talo, aviomies sai pitää autonsa (koska äiti sen salli). Samalla tavoin lainat olivat molempien nimissä. Eli hopi hopi sinne oikeusaputoimistoon. Kerro kaikki, vaikka se vaikealta varmaan tuntuukin.
Elatusmaksua miehesi ei voi vältellä, sillä se on perimiskelpoinen saatava.
En tiedä, millainen asiakassuhde teillä on pankkiin, mutta äitini tapauksessa pankki oli tietoinen asioiden tilasta ja tuki äitiäni suostumalla tarvittaessa todistamaan lainoihin liittyvistä asioista. Eli aviomies ei olisi saanut lainaa ilman äitini allekirjoitusta, vaikka laina meni täysin aviomiehen tarpeisiin. Pankki tiesi tämän ja olisi antanut asiasta käräjäoikeudelle lausunnon, jos asia olisi sinne asti edennyt.
valitan, että suhteessasi kävi näin.. mutta lasten ja sinun itsesi kannalta on varmasti näin parempi..
Älä anna periksi siinä laina-asiassa, koita jollakin keinolla saada setvittyä se niin, että sinun ei tarvitse olla osallisena siinä.
(Jos auto ei ole käytössäsi, miksi ihmeessä sinun pitää maksaa siitä!).
Kannattaa mennä ammattiauttajan pakeille, jos ei ole tarpeeksi keskusteluapua..
Ota rauhallisesti, kyllä kaikki kääntyy parhain päin! Voimia elämään!! :)
Anna aikaa itsellesi, ja pyydä vaikka jotakin ystävääsi katsomaan vaikka viikonlopuksi lapsiasi.
eli avioeron yhteydessä omaisuudenjakoa voi tosiaan sovitella. Nyt heti kun vaan jaksat niin kerää kaikki löytämäsi paperit kasaan ja marssi oikeusaputoimistoon (minimituloilla kun elätte niin saat taatusti oikeusapua). Kiirettä ei tämän kanssa kuitenkaan ole, mutta olen ihan varma että käynti asianajajan pakeilla helpottaisi oloasi kummasti ja selventäisi varsinkin taloudellista tilannetta sinun osaltasi paljon.
Elatusapu menee miehen osalta ulosottoon, jos ei suostu maksamaan, joten sen seurauksia hän ei voi vältellä vaikka väittäisi mitä. Kyllä se asia hänelle ennen pitkää valkenee, käräjäoikeudessa viimeistään. Sinä taas saat, jos mies ei suostu maksamaan, elatustukea kunnalta, joka perii rahat sitten mieheltäsi (ellei mies vetoa vähävaraisuuteen ja ano alennettua elatusmaksua, jolloin sinä saat kuitenkin kunnalta sen minimi 129 ja risat e/kk, mutta kunta vain perii mieheltä vähemmän). Suosittelen, että jos sinua vähänkään epäilyttää miehen maksuhalukkuus, pyydät lastenvalvojaa heti suoraan vahvistamaan tällaisen kunnan kautta menevän maksutavan. Silloin erääntyneiden maksujen perintä jää kunnan tehtäväksi eikä kaadu sinun niskoillesi.
Nyt vaan et päästä miestä takaisin sisään kamoineen, vaikka sanoisi tai tekisi mitä, ennen kuin taloudelliset asiat ovat järjestyksessä. Paremmin sinä pärjäät, taloudellisestikin, ilman miestä, joka ryyppää kaikki rahanne ja pistää loput erilaisiin kummallisiin lainoihin.
Nyrkkiä pöytään ja tassua lattiaan!
Minulla on HYVIN samankaltainen kohtalo ja ymmärrän täysin mitä olet käynyt ja käymässä läpi.Tosin sillä erotuksella, että eromme teki helpommaksi se, ettei meillä ollut mitään yhteistä omaisuutta, joten otin vain omaisuuteni, lasten tavarat ja läksin...
En ole katunut päivääkään, ainoa asia mikä painaa on se tunne, että " riistin lapsilta isän" , tosin ystäväni korjasi tuon ajatuksen toteamalla, etten se ollut minä vaan hän ITSE riisti lapsiltaan isän..Välinpitämättömyydellään ja poissaolollaan, juomisellaan...
Varsinainen pesärikko tapahtui jo kaksi vuotta sitten, mutta olen tähän päivään saakka halunnut uskoa, että isä haluaisi tehdä parhaansa suhteessa isä-lapsi-suhteisiinsa, mutta nyt ovat silmäni avautuneet tuonkin asian suhteen..Jos hänellä ei ole siihen tahtoa, en voi häntä siihen pakottaa...Nyt en enää edes yritä...
Uutta parisuhdetta en ole vielä löytänyt, enkä ole etsinytkään, se tulee sitten kun on tullakseen ja nyt vihdoin ymmärrän, että HYVÄÄ KANNATTAA odottaa...
Toivon sinulle paljon voimia, sillä sitä sinä tulet tarvitsemaan.Oman henkisen hyvinvointisi kannalta on viisainta irroittautua tuosta ihmisestä. Henksitä hyvinvointiasi tarvitset jaksamiseen lasten kanssa.
Jos voisin vain mitenkään olla avuksi, tekisin sen..
Tsemppiä!
Yksi asia on nyt sitten selvä: et ota tuollaista miestä enää ristiksesi! Et, vaikka kiristettäisiin. Vaikka sulla nyt on vaikeaa, juuri nyt sun pitää koota itsesi ja pysyä rauhallisena.
Jos tulosi ovat pienet, olet oikeutettu ilmaiseen oikeusapuun. Hae sitä ihmeessä! Älä alennu riitelemään miehen kanssa vaan käy keskustelemassa asianajajan kanssa, jotta tiedät oikeutesi.
Voi olla, ettet ole niin heikoilla lainojen suhteen kuin luulet ja miehesi uskottelee. Ja vaikka sulle jäisikin oppirahoja maksettavaksi, lainojen maksuaikatauluista voi neuvotella pankin kanssa. Tärkeintä on nyt, että pidät pääsi pystyssä ja alat järjestelmällisesti ja itsenäisesti hoitaa asioitasi. Silloin kun elämä lyö, ei pidä antaa asioiden mennä omalla painollaan vaan lyödä takaisin. Jaksamista!!
Ninni-03:
Voi olla, ettet ole niin heikoilla lainojen suhteen kuin luulet ja miehesi uskottelee.
Tämä pitää aivan paikkansa. Joillain miehillä tuntuu olevan tapana (ja varmaan joillain naisillakin) antaa eron hetkellä ukaasi, että " minä vien sinulta kaiken, etkä voi sille mitään" . Jotkut naiset ovat niin uupuneita ja neuvottomia, että näin saattaa käydäkin, mutta todellisuudessa asia voi kääntyä ihan toisenlaiseksi, jos vain jaksaa koota kaiken mahdollisen aineiston ja pistää asianajajan hoitamaan eroa.
Äitini tapauksessa tilanne oli juuri tämä. Asianajaja otti hoitaakseen kaiken kommunikaation eroa selvitellessä, ja loppujen lopuksi tilanne kääntyi ihan toisenlaiseksi kuin aviomies oli kaavaillut.
Asioille voi aika paljonkin. Toivotan sinulle jaksamista ja onnea uuteen elämään.
sinulle on kääntyä poliisin puoleen. Heillä on kuulema mahdollisuus pidättää nuo summat miehen palkasta, jos siis vielä työhön kykenee.
Tsemppiä sulle ja lapsillesi.. Tosi surullinen tilanne. Koita jaksaa. Vaikkei tämä yhtään helpota, niin.. onneksi pääset äijästä nyt eroon. Kyllä kaikki selviää ja pian olet onnellinen siitä, että lähdit.
Sinullakin on oikeus onnelliseen elämään.. älä tuhlaa sitä tuossa suhteessa.
Kirjoittelehan jatkossa kuulumisia..