Kateellinen isoveli
Saimme vauvan kotiin muutama viikko sitten. 2,9v isoveli on erittäin kateellinen vauvalle, vaikka olemme osoittaneet hänelle aivan varmasti enemmän huomiota ja tehneet kaiken oppikirjojen mukaan... Masentaa, kun ei uskalla jättää vauvaa yksin. Eilen isoveli löi vauvaa ja sanoi, että vauva ei saa olla vaunussa nukkumassa. Muutenkin on ilmaantunut varmaan uhmaikään liittyvää tavaroiden heittelyä, syömättömyyttä ja muuta ilkeyden tekoa.
Sanokaa nyt joku lohdutuksen sana, tuntuu että olen jo nyt epäonnistunut tässä kasvatustehtävässä. Meneekö tämä koskaan ohi?
Kommentit (3)
meillä helpotti, kun vauva lähti liikkeelle, tuli jotain touhuttavaa. Esikoinen taantui ekan puolen vuoden ajan monissa taidoissa, mutta sitten tuli muutos entiseen. Kolmannen vauvan kanssa meillä on oikeastaan nyt alkanut keskimmäisen oireet, vauva hiukan vajaa 4 kk. Kai keskimmäinen tajusi nyt, että vauva ei palaa minnekään vaan jäi meille.
Kun 2. oli vauva, en uskaltanut edes imuroida, kun en olisi kuullut 1. lapsen " älynväläyksiä" vauvan kanssa. Siivosin heidän nukkuessa tai kun esim. vauva ulkona vaunuissa.
Onpa todella kurjaa. En osaa auttaa, mutta lapsiahan on monen luontoisia ja onko poikanne muutoinkin ns. äkkipikainen tai onko hänen hankala hyväksyä muutoksia? Sitten voi olla, että vauva syntyi sopivasti uhman keskelle. Meidän vähän vanhempi poika on nykyisin hermoherkkä, komentelee ja yrittää lyödä, kun suuttuu. Lyö tosin onneksi vain minua ja isäänsä. Suuttuu, kun ei saa tahtoaan läpi. On toki suuttunut ja raivonnut ennenkin, mutta nyt se on jotenkin totaalisempaa ja hyvin kohdistettua. Ei pelkkää päätöntä riehumista.
Sitten en muista mitä kirjat sanovat vanhemman lapsen kohtelusta, mutta kysyn siis, että saako vanhempi lapsi kahden keskistä aikaa molempien vanhempien kanssa? Eli kahdestaan äidin kanssa kauppaan tai isän kanssa pihalle tms. Ja jos saa niin meneekö reissu pelkäksi komentamiseksi vai onko siellä kivaa? Leikittekö vauvajuttuja vanhemman lapsen kanssa? Lässytätte ja sylittelette esikoista kuten vauvaakin. Meillä nämä olivat esikoiselle ilmeisen tärkeitä asioita. Se vauvattelu meni aina nauruksi, kun lastakin nauratti, että ei hän ole vauva, mutta tuli aina hakemaan niitä hetkiä ja oli siis kai tärkeä tietää, että hänkin saa samanlaisen huomion. Sitten kerroin aina (tai yleensä) jos vanhempi sai vaikka jätskiä, että vauva ei saa, kun on niin pieni tai jos esikoinen osasi jotain, niin kehuin kuinka osaa, kun on niin iso. Joka päivä yritin saada aikaiseksi hetken, jolloin molemmat ( siis minä ja esikoinen) puuhaamme ja nauramme. Joskus piti ajatuksen kanssa hetki toimittaa, kun vanhempi lapsi oli ärsyttävä ja väsytti kamalasti, mutta yleensä aina huomasin, että se kannatti. Muuttiko vauvan syntymä esikoisen päivän kulkua? Pääseekö hän ulos kuten ennenkin tai kavereiden kanssa leikkimään. Voisin kuvitella, että jos lapsi on ollut hoidossa ja sitten jää äidin ja vauvan kanssa kotiin eikä näe tuttuja kavereita tai pääse ulos silloin, kun on tottunut leikkimään tuttujen lapsien kanssa, voisi meillä ainakin syntyä kapina.
Sitten vielä, että minusta ainakin muutama viikko syntymän jälkeen oli pahin aika. Alussa vanhempi lapsi on yhtä pyörällä päästään kuin kaikki muutkin, mutta sitten se huomaa, että tämä vauva jää tänne ja mitä se oikein tarkoittaa. Ajan kanssa taitaa suurin osa tottua ja jos yritätte huomioida vanhemmankin lapsen kuten kerroit, niin eiköhän esikoisennekin totu. Jonkinlaista sisaruskateuttahan aina vääjäämättä on.
Hei,
En osaa sanoa lohdutuksen sanoja, mutta meillä on pikkusisko erittäin mustasukkainen isosiskolle. Ei varmaan mene koskaan ohi:-| oppii pikkuhiljaa kokemaan " tuskan" paremmin (nyt jo 4v).