Vinkkejä 3-vuotiaan päiväkotiin jäämiseen aamuisin?
Tyttömme 3 v 4 kk on ollut päiväkodissa nyt kaksi vuotta. Alusta alkaen
sopeutuminen sujui hyvin ja hän jäi sinne reippaasti muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Viime keväänä jääminen alkoi olla vaikeaa ja nyt kesäloman jälkeen hän jää itkemään lähes joka aamu. Meillä äiti vie ja isi hakee, koska menen aamuisin myöhemmin töihin, mieheni usein jo ennen seitsemää, joten viejän vaihtaminen ei onnistu.
Tyttö on ainoa lapsi, pienestä asti hyvin temperamenttinen. Hän on aina ollut kovasti perääni, toki mieheni hoitaessa heillä menee hyvin. Kotioloissa ei ole tapahtunut mitään muutoksia, joka voisi vaikuttaa tähän.
Hän on edelleen pienten ryhmässä, jossa ovat 4-vuotiaaksi asti. Harvoin sanoo, että ei halua mennä päiväkotiin ja kaikki menee hyvin siihen asti, kunnes sanon, että äiti lähtee töihin. Välillä joku hoitajista ottaa hänet syliinsä, mutta yleensä tyttö jää huutamaan ja rimpuilemaan. Lähden yleensä suht nopeasti, koska lopputulos on sama vaikka lähtisin heti tai yrittäisin saada hänet aloittamaan jonkin leikin. Yleensä jos joku toimii niin hoitajien hänen hänen huomionsa kiinnittäminen jonnekin muualle, mutta toisaalta nyt kun ryhmään on tullut paljon yksivuotiaita ei heillä ole joka aamu aikaa ottaa tyttöä
huomaansa.
Onko ideoita avuksi tai edes kohtalotovereita? Muut ryhmän 3-vuotiaat jäävät yleensä iloisina vilkuttamaan vanhemmilleen. Toki otan asian esiin syksyn kasvatuskeskustelussa pk:ssa. Olen myös iltaisin puhunut tytön kanssa asiasta, mutta kun tilanne ei ole " päällä" ei se häntä vaivaa. Korkeintaan sanoo, että hän alkoi itkeä, kun äiti lähti töihin.
Kommentit (5)
jää melkein aina itkemään perään. Tai jää itkemään, jos isä vie, sillä on hyvin paljon isän poika. Minun perääni ei itke. Meillä on samanlainen tilanne kuin teilläkin. Eli toinen vanhemmista hoitaa lähes aina viennit, toinen haut. Meidän tapauksessamme minä kiirehdin seitsemäksi töihin, mies menee myöhemmin. Eli ei olisi mitään järkeä, että minä veisin lapset. Ikävä fiilis tuosta itkusta miehelle aina jää, vaikka itku kuulemma lakkaa heti, kun isää ei enää näy. Hoitajan syliin poika aina jää, joten se varmasti osaltaan helpottaa pojan sen hetkistä pahaa mieltä.
Olen itse noin nelivuotiaana, kolme vuotta nuoremman veljeni kanssa protestoinut hyvin äänekkäästi aina kun äitini jätti meidät perhepäivähoitoon. Tuntuu, että ihan muistan miltä se puuovi tuntui käsissä kun hakkasin ja raavin sitä huutaen yhdessä veljeni kanssa. Ja myös sen hetken kun kuulin hissin pysähtyvän alakertaan ja äitini poistuvan rapun ovesta. TIESIMME että äidistä tuntuu pahalta jättää meidät hoitoon ja siksi teimme sen. Lopetimme heti kun alaovi kolahti ja aloimme leikkimään iloisin mielin. Vielä nyt yli 24 vuotta myöhemmin meillä on lämpimät välit kyseisen perhepäivähoitajan ja hänen perheensä kanssa. Hän oli maailman paras perhepäivähoitaja!!!
Ainoa ratkaisu oli se, että isä vei meidät hoitoon, silloin emme inahtaneetkaan, koska tiesimme, ettei se hetkauta isää oikealla tavalla. En tiedä miten sitä voisi omaa asennoitumistaan muuttaa, jos ei viejää voi vaihtaa, mutta ehkä kannattaa kiinnittää huomiota omiin äänensävyihin ja eleisiin ja koittaa relaa asiasta, koska kyse ei tosiaan ole mistään vakavasta jos lapsi menee mielellään ja nukkuu yönsä hyvin! (On kokemusta myös horror-hoitajasta - silloin painajaiseni saivat vanhempani tajuamaan, että jotain on oikeasti vialla...)
Tässä pari vaihtoehtoista tapaa toimia lasta jättäessä:
-Nopea lähtö, siten että lapsi harhautetaan leikkimään jotain kivaa
-Selitetään lapselle, mitä tapahtuu. Kerrotaan minne äiti lähtee (mahdollisesti lapsi on käynyt töissä tutustumassa ja tietää, että siellä tehdään arvokasta työtä, josta äiti pitää) ja kerrotaan, mitä lapsi tekee päivän mittaan ja isä hakee ja illalla ollaan taas yhdessä...
Meillä jäätiin tänään pitkästä aikaa iloisella mielellä hoitoon :) Nemma -
olet varmasti oikeassa, omaakin asennoitumista voi muuttaa, eikä
jäädä märehtimään, että huonosti menee varmaan seuraavakin aamu...
Eikä kysymys ole varmastikaan mistään vakavammasta, koska viihtyy
muuten päiväkodissa hyvin.
Tosin tyttö, himpun vaille 3-v on ollut tuossa nykyisessä (ryhmiksessä) vasta reilun kuukauden. Päivähoidossa muutoin viime keväästä asti. Hän viihtyy hyvin ja iltapäivällä kun kysyy millaista päiväkodissa oli, niin aina hänen mielestään on ollut kivaa.. Mutta aamuisin vetää välillä ihan hirveitä itku &huuto raivareita, että ei jää päiväkotiin, tänään viimeksi.
mun mielestä se liittyy juuri alkaneeseen uuteen uhmakauteen, sillä huuto on ihan raivoamista eikä pienintäkään hätääntymisen sävyä ole.
Mä lähden tällaisina aamuina aina tosi liukkaasti, kunhan olen saanut tytön hoitajan syliin ja yritän olla hirveästi ajattelematta asiaa, sillä joka kerta tähän mennessä on huuto loppunut äkkiä sen jälkeen. kun olen tytölle vilkuttanut. Tyttö on edellisissäkin uhmissa aika hyvin keksinyt mikä on se kaikkein kovimmille ottava tapa koettaa rajoajaan.
ja ollut hoidossa 1½ vuotta. Tänä syksynä on jäänyt useamman kerran itskemään perääni, vaikka ennen on jäänyt tosi reippaasti. Meillä myös puhutaan, ettei haluta hoitoon, vaikka siellä viihtyykin. Jotenkin olen ajatellut sen liittyvän tuohon ikään. Ehkä lapsi alkaa silloin hahmottamaan tuota erossa oloa vanhemmista enemmän. Meillä tyttö lopettaa itkun heti kun olen lähtenyt ovesta ulos (mikä tieto lohduttaa äitiä). Iltapäivällä usein kyselee, koska tullaan hakemaan.
Eli en osaa mitään neuvoja antaa, uskon liittyvän ikään ja vanhemmista irrottautumiseen. Viedessä yritän innostaa lasta muiden lasten leikkeihin...tyyliin " voi miten kivaa peliä xxx pelaa, menes kattomaan millainen peli se oikein on?" Enkä tee lähdöstä mitään suurta numeroa, nopeat heipat ja poistun ripeästi paikalta. Tsemppiä, toivottavasti pian hiukan helpottais.