Mitä tää on? Eroahdistustako vai???

tyttö on tosin jo pian 1v7kk ja tämä samanlainen käytös kuin teilläkin alkoi noin 1 viikko mpr-rokotuksen jälkeen... kyläänmenossa ei meillä ole ongelmia, mutta kotonaolo on myös täällä melkein pelkkää itkua ja hammastenkiristystä...



jos kaikki tää johtuu rokotuksesta, toivon että loppuu aikanaan eikä mitään pysyvää tällaista jää, ei tätä kukaan kauaa jaksa. melkein toivon mieluummin että kyseessä on uhmaa, koska rokkotteen olen itse päättänyt antaa lapselle ja jos se on jotain vahinkoa tehnyt, en tiedä miten sen kanssa voin elää. mpr.rokotustahan on kovasti oltu vastaan, erinäisistä syistä.



huoh, yritetään jaksaa, toivotaan että normaalia uhmaa joka menee ajallaan ohi!



sannuska ja äkäpussi

Meillä on ikää 15 kk ja samat ongelmat tuntuvat kiusaavan. Lapsemme on aina ollut kotona tai vanhempien seurassa eikä rokotuksia ole otettu ollenkaan, mutta kiukkua riittää.

Meilläkin ollaan kylässä, kaupassa jne.. " kiltisti" , mutta kotosalla tilanne on toisin.

Meillä huudetaan myös öisin. Lapsemme on aina ollut päättäväinen ja vilkas, mutta tämä on kyllä jo jotain aivan muuta. Vanhempi lapsemme on aina ollut tasainen ja kiltti, joten tuntuu aika raastavalta.

Tosin olen ajatellut ilmojenkin vaikuttavan lapsemme kiukkuisuuteen.

Aijemmin ulkoiltiin paljon enemmän niin ja hampaitakin on tulossa.

Olisi mukava tietää miten teillä sujuu ulkoilu. Meillä juostaan läpi rapakoiden ja vaateet saavat kyytiä(niitä riisutaan jatkuvasti)

Ulkoilu on siis ihan kamalaa, mutta vanhemman lapsen takia välttämätöntä.

Koitetaan jaksella, toivon tämän loppuvan pian!

.. mutta itseänikin pelottaa tuo rokotusasia. Mietin todella pitkään rokotuksen ottamista, ja ajattelin etten pysty elämään itseni kanssa jos siitä jotain vahinkoa pojalle tulee. Olen yrittänyt koko ajan tolkuttaa itselleni että tää on vaan joku uhmavaihe/eroahdistus joka menee pian ohi.. Olis kiva kuulla onko jollain ollut tällaista ja kuinka kauan sitä oikein on kestänyt!



Ulkoilusta sen verran että meillä se menee sinänsä ihan hyvin siihen asti kun pitää tulla sisälle. Ai että sitä huutoa ja potkimista kun tullaan ovesta sisään, ja sitä taas riittää vielä senkin jälkeen kun ulkovaatteet on saatu pois päältä.

Täällä ihan samantyyppistä menoa 1 v ja 7 kk pojan kanssa ollut jo monen monta viikkoa, plääh.



Lääkärissäkin käyty ja kaikki silloin ok. Sai kyllä rankan oksennustaudin jokin aika käynnin jälkeen ja uloste on vieläkin melkein vkon kuluttua ko. taudista keltaista tahnamaista (ei ripulia mielestäni, vain löysää. Rotavirus sairastettu aiemmin). Ruokahalukin lähes olematon. Masu taitaa vieläkin vaivata poikaa jollain tavalla...tai sitten nuo poskihampaat. Äh, tätä arvailua...



Mpr otettu lähes kuukausi sitten ja valtavasti tuli erilaisia oireita: kahdet pikkuoksennukset, kuumetta, itkuisuutta, kärttyisyyttä, nivusen rauhanen turposi tosi isoksi (liittyy vihurirokkoon), ruokahaluttomuutta...



-Mutta mitä tarkoititte noilla sanoilla, että jotakin oiretta/vaivaa tms. voisi jäädä ko. rokotuksesta????

tyttö sai aivan hillittömiä raivareita, esim. ei viitsitty kuljettaa häntä rattaissa, jos ei ollut aivan pakko, koska huusi selkä kaarella, piti melkein runnoa rattaisiin ja muulloinkin, kun ei saanut tahtoaan läpi.

Noin 1,5-vuotiailla on ensimmäinen nk. tahtoikä tai esiuhmaa, miten sitä haluaakin nimittää. Ja kyllä se ensimmäinen kausi näkyi melkeinpä persoonallisuuden muutoksella, tosin tyttö on voimakastahtoinen perusluonteeltaankin, mutta nuo huuto-potkuraivarit oli uutta.

Meillä ei satavarmasti ollut kytköksissä mpr-rokotuksiin, sillä sai rokotuksen vasta melkein 1v8kk ikäisenä, kun oli jo kiukkuvaihe tasaantumaan päin.

Siis kuuluu ikää, mutta helpotusta ei ole odotettavissa ihan pian, muista ketjuista voi lueskella millaista on meno yli 3-vuotiailla uhmiksilla. Mutta näin vajaan vuoden kokemuksella uhmien kulusta voin lohduttaa, ettei meillä ainakaan ole kestäneet kiukku ja raivovaiheet kuukausitolkulla vaan välillä on tasaisempaa menoa.

taitaa olla uhmaa ja sitä lapseksi kasvamisen tuskaa, jää se vauva vaihe taakse. alkaa oma mieli löytymään paremmin ja se mieleenkiinto tosiaan pysyy tiukemmin yhdessä asiassa ja tahto kasvaa.



Meillä se alkoi kanssa about puolitoista vuotiaana, ja kiukku purkautui esim, pään lattiaan takomisena ... ei kovin kiva. onneksi oli sentää kokolattiamatot joka paikassa. joku hyöty niistäkin. kyllä se siitä tasaantuu. meillä tuli seuraava aalto sitten 2.5 vuotiaana ja nyt taas 3.5 vuotiaana.



Tossa iässä se on aika turhauttavaa kun ne ei vielä puhu mitään, hampaita vielä tulee, opettelevat ehkä vielä kävelemään, saavat ekat lastentaudit tarhasta ... eli kaikki tulee vähän niinkuin samaan aikaan. on se rankkaa olla taapero :-)



Kannattaa vähän relaa ja miettiä mikä on tärkeää tässä vaiheessa, kasvatusperiaatteista pitää pitää kiinni, meillä seisottiin tuokin vaihe läpi nurkassa, niistä ei pidä tinkiä tai homma leviää käsiin. mutta mun mielestä se lapsi tarttee siihen vierelle turvallista aikuista halimaan ja pitämään siitä kädestä kiinni enemmän kuin esim koti siivoamista, kun tuntuu että kaikkia ei jaksa. Itse ainakin olen aika poikki tollasten kiukkupäivien/iltojen/ viikonloppujen jälkeen, henkisesti ja fyysisesti.

Itsekin olen aina iltaisin ihan poikki kun pieni viimein uuvahtaa sänkyyn. Asiaa ei helpota se että päivätkin vietän työn puolesta " haastavien" lasten parissa..



Mutta hyvä kuulla, että jossain pidetään tiukasti kasvatusperiaatteista kiinni vaikka kiukutellaankin. Olen epäröinyt, että onko tässä luistettava periaatteistaan kun lapsi on niin onneton ja hysteerinen, esim lautaset ja lusikat lentelee ja syöttötuolista kivutaan ylös ja alas, kun tuntuu että täytyyhän toiselle ruokaakin masuun saada. Mutta toisaalta on myös opittava että ruoka-aikana syödään ja sitten on tarjoilu kiinni seuraavaan ateriaan asti.



Purukääpä: Mpr- rokotuksistahan on paljon polemiikkia, jotkut väittää sen aiheuttavan jopa autismia. Netistä löytyy aiheesta paljon luettavaa, mutta melkeinpä neuvon että tieto lisää tuskaa..

Alkoi ihan yhtäkkiä ja siihen vaikutti varmasti myös se että meillä kävi tuttitonttu. Karmeaa huutoa ja kiukkua, myös yöllä. Mutta nyt heräsi päiväunilta, jatkan myöhemmin.



Mia

Meillä ihan samanlainen tapaus, ikää 18,5 kk eli siis karvan verran yli 1,5 v. Meillä on ero huomattu päiväkodissa selvästi, kun ennen niin iloisesti sinne jäänyt poika ei nyt meinaa laskea äidin tai isän vaatteista irti. Eilenkin päiväkodin joulujuhlassa halusi ehdottomasti istua koko juhlan äidin sylissä eikä mennyt muiden kanssa esiintymään.



Illalla meillä on aina nukahdettu onnellisena omaan sänkyyn, nyt itkee hysteerisesti. Saattaa herätä myös yöllä itkemään vaikkei aikoihin ole enää yöllä herännyt.



Kiukku saa ihan suhteettomia mittasuhteita eikä poika osaa päästää kiukusta irti millään vaan märehtii siinä pitkiä aikoja.



Tämä kaikki lienee normaalia ja kuuluu kehitykseen.



Tehkää, kiltit kanssa-äidit, palvelus ja lopettakaa jo syyttämästä rokotuksia ihan kaikesta. Ja ne netissä olevat kirjoitukset kannattaa jättää ihan omaan arvoonsa ja käyttää tervettä maalaisjärkeä/höpösuodatinta. Ja ennenkaikkea lopettaa itsenne syyllistäminen!

voi olla että ruoka-ajan aikaistaminen tai nukkumaan menon aikaistaminen voi auttaa, lapsi liikkuu ja kuluttaa energiaa taas ihan eri tavalla tuossa iässä ja se uuvahtaminen on sitten aika totaalista päivän seikkailujen jälkeen. Näiden jaksojen aikana on hyvä miettiä päivän rutiinit ja katsoa että josko niittää voisi muuttaa, radikaalimmikin. Muuttuuhan se lapsikin koko ajan.



Meidän poika siirtyi vauvaryhmästä taaperoryhmään tarhassa vähän ennen 2 vuotta, ja joka ilta oli huutoa ja tappelua, kunnes kuultiin muilta vanhemmilta että niillä ihan sama homma. Alkoi tulemaan jo epätoivo, kunnes muutettiin rutiinia niin, että illalla oli vaan vellipullo, kylpy, satu ja sänkyyn. Muuta poika ei pystynyt ja kyennyt iltaisin tekemään. Se tasaantui muutaman kuukauden päästä, ja päästiin taas leikin ja ruoankin makuun kotonakin.

Muillakin tätä ja juuri saman ikäisenä. Meille rokotuksesta muuten tuli parin viikon ruokahaluttomuus ja kärttyisyys, nyt alkaa onneksi mennä ohi. Mutta nukkumaanmenon kanssa (tämä ei nyt sitten liity edelliseen lauseeseen) on ollut vaikeuksia. Poika meni ennen kiltisti nukkumaan, jäi mukisematta sänkyynsä ja nukkui yönsä hyvin. Nyt olemme kolmisen viikkoa miekkailleet tuon omaan sänkyyn jäämisen kanssa. Edelleen poju lähtee nukkumaan hyvin myötämielisenä, kaikki on hyvin siihen saakka, kunnes äiti on lähdössä huoneesta. Poika kirkuu ja ujeltaa väsymättä (kestävyyttä löytyy tässä asiassa), kunnes isä tai äiti menee pitämään kättä selän päällä eli nukuttamaan. Ongelma on myös siinä, että poika ei nukahda samaan tyyliin (nopeasti) kuin päikkäreille vaan " kyttää" unihorteessakin vanhemman lähtöä.



Olen tulkinnut, että tässä on taas menossa joku eroahdistus+uhmavaihe (edellinen elokuussa). Aika kuluttavaa kaikille osapuolille...