Esikoisen jatkuva huomion tarve
Meillä esikoinen 2,5v vaatii huomiota ihan joka sekuntti kotona ollessa. PItemmän päälle on tosi rassaavaa. Ei auta, vaikka miten puuhastelisin kahden hänen kanssaan. Aamupäivällä laitoin kuopuksen 9kk vaunuihin nukkumaan ja menimme ulos. Leikin yhden tunnin " täysillä" esikoisen kanssa. Mutta samantien kun tulimme sisään ja keskityin sekunniksi omiin puuhiini, esim. vessassa käynti, puhelimessa puhuminen (max 5 minuuttia), ruoan nopea laitto on tämä meidän riiviö pahanteossa. Joko kiusaa kuopusta, välillä erittäin kovakouraisestikin tai sitten repii jostain laatikoista jotain tai muuten vaan tuhoaa kaiken minkä käsiinsä saa. Välillä jaksan kieltää asiallisesti, välillä sitä vaan karjuu eitä. Tuntuu ettei kotona voi tehdä yhtään mitään muuta kuin leikkiä esikoisen kanssa. Ei puhua puhelimessa, ei puhua oman miehen kanssa, ei mitään. Ei puhettakaan mistään kotitöistä. Mitäköhän tähän keksisi? Meneekö tämä vaihe pian ohi?
Kommentit (6)
yhdessä vaiheessa todella raivostutti kun esikoistytön sai pois " kimpusta" vain videon avulla. Jos vähän jotain muuta halusi tehdä, siivota, laittaa ruokaa, video oli ainut helpotus. Sitten vielä koin syyllisyyttä siitä, että niin paljon näytän videoita. Nyt tyttö osaa leikkiä jo vähän paremmin itsekseen (4v.)
Mitään apuja ja neuvoja mulla ei ole antaa, mutta ompas niin tuttua. Meillä on kaksi poikaa. Vanhempi on 2v9kk ja nuorempi tulee tällä viikolla vuoden. Me kutsumme tuota paikkojen hajoittamista leikkisästi " räjäyttämiseksi" . Kyllä minä olen täällä eräänkin kerran itkua vääntänyt, kun vanhempi poika on esimerkiksi tyhjentänyt vaatekaappini, nakkonyt meidän petivaatteet lattialle ja repinyt eteisen naulakosta ja hyllyiltä kaiken mitä on irti saanut. Tämä kun tapahtuu vaikka siinä välissä kun vaihdan nuoremmalle vaippaa. Meillä tuon Tomi Traktorin tilla on Postimies Pate. Kateellisenä kuuntelen välillä muita äitejä, joiden perheissä on tiukat säännöt ettei teeveetä juuri katsota. Meillä vaan on pakko siihen välillä turvautua (lue päivittäin). Nyt on kaiken lisäksi alkanut olla niin, että nuorempikin on liikkumaan lähdettyään alkanut hakea huomiota samalla tavalla. Pojat sitten yhdessä repivät kukkia ja " räjäyttävät" koko kämpän sillä välin kun äiti käy vaikka vessassa. Kun siellä vessassakin on aivan pakko välillä käydä. Meillä menee ihan hyvin silloin kun nuorempi nukkuu. Silloin vanhempi poika jaksaa touhuta itsekseenkin jotain. Niin ja meillä tähän huomion hakuun kuuluu myös lattialla ryömiminen ja tavaroiden nuoleskelu. Vanhempi poika kai jossakin vaiheessa luuli, ettei huomiota saa muuten kuin olemalla vauva. Voimia sinne, kun tiedän totisesti miten raskasta on, kun mitään ei saa tehtyä, kämppä on koko ajan kuin pommin jäljiltä ja silmät saa olla selkäpuolellakin!
keskimmäinen on nyt 4 v ja voin lohduttaa (?) ettei enää harrasta päätöntä sotkemisen vuoksi sotkemista ja osaa jo kunnioittaa sääntöjä. Kuopus on 2,5 ja hänellä on vielä toi vaihe menossa että kaikki käännetään nurin. Tosin usein keskittyy myös ihan " kunnon" leikkeihin mutta jos ei vahdi niin äkkiäkös se on jostain sakset tai kyniä kaapannut ja niillä saakin aikaan vaikka mitä. Äidin kaapista haetaan kengät ja vaatteet, revitään maahan, kokeillaan ja otetaan uudet. Esikoisen laatikot tyhjätään ja etsitään mielenkiintoisia tavaroita :) Kuopus tietää, että kynillä ei piirretä muualle kun paperille ja että siitä äiti ja isä suuttuu kunnolla, mutta jotenkin vain sen on PAKKO aina joskus nopeesti kokeilla, että jos nyt kuitenkin. Kun ikää tulee, niin noille sotkemisille alkaa jo löytyä jokin syy, eli ymmärrän, mitä lapsi on halunnut tehdä ja kokeilla.
Siinä pahimmassa sotkemisvaiheessa (kun keskari oli vajaa 3 ja kuopus 1,5) mä yritin vaan siirtää kaikki sälät pois, lukita ne paikat mihin en halunnut lasten koskevan ja tehdä talosta mahdollisimman tyhjän. Tuntui, että jatkuvassa kieltämisessä ja omien hermojen menetyksessä ei ollut mitään järkeä - sitä paitsi kieltää saa joka tapauksessa muutenkin koko ajan.
Nyt ollaan taas tuotu tavaroita takasin, cd:t ja dvd:t paikoilleen ja koristeita ja muita.
Rasittavaa, tiedän!
Voi miten helpottavaa kuulla, että muillakin on tällaista. Tuli parempi mieli :O) ja paljon lisää voimia kestää tämä kaaos. Meillä nimittäin tällainen toiminta on voimistunut vasta muutaman viikon aikana todella paljon. ehdin jo pohtia, teenkö jotain väärin jne. Sopivia rangaistus ja jäähymenettelyjä ei tunnu löytyvän. Vaikka miten kannan jäähylle, niin otetaan vaan velmu ilme naamalle eikä olla moksiskaan siitä että kaikki kiva nyt loppui tähän.
Meinasin juuri laittaa keskustelun tästä aiheesta. Oon todella kyllästynyt siihen, että poikamme 2v 9 kk levittää kaikki tavarat lattialle ja tosiaan kun kiellän niin hän vaan katsoo takaisin velmu ilme naamalla eikä omaan huoneeseen kantaminen auta mitään. Tänään kyllä napsahti kun poika levitti ensin kaikki lelut lattialle ja sitten levitti sukkansa ja pikkuhousunsa kaapista lattialle. Alennuin siihen, mitä ei saisi tehdä eli huusin pojalle naama punaisena mutta ihme tapahtui ja poika keräsi kaikki tavarat takaisin koreihin!
Meillä tää kaikki on pahentunut sen jälkeen kun pikkuveli (kohta 6 kk) syntyi. Oon ajatellut, että tää liittyy tuohon mustasukkaisuuteen mutta voisiko kuulua muutenkin ikään???
Tällä hetkellä ei tee mieli mennä minnekään kyläänkään kun poika kerjää sielläkin huomiota avaamalla kaappeja ja paukuttamalla ovia vaikka kuinka leikimme hänen kanssaan niin yhtäkkiä vaan lähtee availemaan toisten kaapinovia. Hieman noloa!!! Miten ihmeessä sitten kylässäkin voi rangaista. Yritän vaan järjestelmällisesti kieltää mutta sekös on hauskaa!
Kalamami
Niin no, lisään äskeiseen vielä, että apu itse asiassa kyllä löytyy. Se on Tomi Traktori, joita meillä on nauhalla kymmeniä ohjelmia. Mutta pitäähän pojan pärjätä kotona ilma jatkuvaa videoiden katselua!