Muita joita ärsyttävät lelukauppojen " tyttöjen ja poikien osastot"
Tässä näitä viestejä lukiessa ja useampaan vastatessa ajattelin aloittaa ihan oman ketjun aiheesta kun ärsyttää niin paljon... Löytyykö muita?
Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun olen muutaman viime kuukauden aikana kuullut leluosastolla vanhemman kommentoivan leluja tutkivalle lapselleen: " Älä sinne mene, se on poikien osasto" tai " Täältäpäin löytyvät tyttöjen lelut" . Ja jos erehtyy kysymään sopivaa lelua lelukaupan myyjältä niin ensimmäinen vastakysymys koskee lapsen sukupuolta...
Täällä viestejä lukiessa näyttää siltä, että valtaosa vanhemmista pitää ihan normaalina sitä, että tytöille ja pojille ostetaan erilaisia leluja ja ollaan jopa huolissaan lapsista jotka eivät ihan istukaan tähän markkinavoimien muottiin.
Miten minä jotenkin muistelen, että omassa lapsuudessani jako tyttöjen ja poikien leluihin ei ollut ollenkaan näin voimakas? Ja harrastuksissa ja pihaleikeissä tytöt ja pojat touhusivat yhdessä. Ja siitä huolimatta meillä on edelleen ongelmia tasa-arvon kanssa! Mitä ihmettä teemme lapsillemme? Opetammeko heidät vielä enemmän tyttöjen ja poikien, naisten ja miesten erillisiin maailmoihin joihin tasa-arvo tai yhteiset harrastukset ja tekeminen eivät kuulu?
Löytyykö muita, jotka eivät tähän systeemiin usko? Ahdistaako muita se, että kun on ostamassa lapselle nukkea niin kaupasta löytyy vain vaaleanpunaisia röyhelöunelmia tai kun on ostamassa rakennussarjaa niin ainoat tarjolla olevat ovat jotain hirviömonstereita?
Kaupalliset intressit taustalla ymmärrän kyllä hyvin: mitä erillisemmät jutut lapsille keksitään, sitä enemmän tavaraa saadaan kaupaksi kun lapset eivät enää voikaan automaattisesti periä isosisaruksen vaatteita ja leluja - tai edes vaunuja, sänkyä tai polkupyörää! Mutta miksi ihmeessä vanhemmat suostuvat tähän, menevät jopa mukaan ja vieläpä vahvistavat näitä roolimalleja? Eikö lapsen yksilöllisyydellä ja omalla identiteetillä ole enää mitään merkitystä?
Kommentit (23)
mutta Fassiloora, tuo eka kappaleesi olisi voinut kuvata meidän poikaa. Kiva että on muitakin samanlaisia!
cittarissa on erikseen merkitty tytttöjen ja poikien leluhyllyt ja se riepoo ihan tosissaan. Meidän lapsemme saavat itse päättää millä leikkivät.
...mä tykkäsin kovasti itse lapsena monista poikien leluista ja olen oikeasti vieläkin vähän katkera, kun en jotain leluja ole saanut sen perustella, että ne on tarkoitettu pojille.
Tyttöjä ei tarte kovistaa ja pojille ei väkisin tarte ostaa nukkeja. Pojat saavat pukeutua siniseen ja tytöille saa ostaa röyhelöä. Tuntuu, että vanhemmat oikein ottavat asiakseen pukea tytöille poikien vaatteita. Ei ihme, että nykynaiset pukeutuvat kuin miehet. Olen usein kuullut tuota suomalaisista naisista.
Mulla on kaksi poikaa ja leluja on ollut tarjolla monenlaisia, pojat vaan ovat luonnostaan valinneet pikkuautoja ja rakennupalikoita leikkeihinsä. Harvemmin leikitään keittiösarjalla taikka pehmoleluilla.
Eli mä olen lähinnä ihmeissäni, kun huomaan, että minusta huolimatta pojat vaan ovat poikia!
Hmm... pakko oli vastata, tasa-arvo ei todellakaan tarkoita sitä, että ollaan samanlaisia ja tehdään samaja asioita!
Tietysti joskus pitää ostaa jotain prinsessaunelmaa ja monsteriakin, mutta yleensä pyrin ostamaan " unisex" -leluja. (Vaatteissa sitten olen perinteisempi...) Meillä on tyttö sekä poika ja minusta olisi kiva kun lelut olisi myös sellaisia unisex. Tai joskus jopa myös vaatteissa olis kiva jos olis sininen paita ilman jotain monsterin kuvaa. Tietysti lapset myös sanelee, että tyttö 3v vaikka haluaa tällä hetkellä vain niitä prinsessaponeja ja prinsessabarbeja...
Valintojen ja haluamisten ohjausta ei toki ainakaan helpota kun lelut on ryhmitelty hyllyittäin niin että mein 3v itse sanoo ja tietää et tuo on poikien hylly - enkä tiedä mistä se sen on keksinyt - eikä suostu edes mennä katsomaan jos siellä sittenkin olis jotain kivaa...
Minusta OIKEUS on ihan eri asia kuin VELVOLLISUUS, PAKKO JA VÄKISIN MUOTTEIHIN PAKOTTAMINEN! Miksi ihmeessä pojat eivät saisi haluta niitä röyhelöitä tai tytöt halutessaan pukeutua siniseen?
Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että lapsille annetaan mahdollisuus valita kaikista mahdollisista eri leluista, vaatteista, harrastuksista jne. Niin juuri mielestäni pitääkin tehdä! Jos sitten lapset päätyvät valitsemaan " perinteiset" lelut, leikit ja roolit, niin se on ihan ok, pääasia että lapsi saa tehdä valinnan eikä häntä väen väkisin pakoteta tai ohjata " sukupuolen mukaisiin" toimintatapoihin.
Itse olen valitettavasti kokenut tämän muotteihin pakottamisen jo lapsena, kun en joskus saanut haluamiani leluja vain siksi, että ne vanhemmistani sopivat paremmin veljelleni.
Vastaavan huomaan omista lapsistani: Kun heille on annettu kotona mahdollisuus valita kaikista mahdollisuuksista niin he myös leikkivät kaikilla mahdollisilla leluilla. Itse en ole kolmen lapseni kohdalla havainnut mitään sukupuolesta johtuvia eroja - toki lapset ovat yksilöllisiä ja erilaisia, mutta kukaan heistä ei ole " perinteinen tyttö" tai " perinteinen poika" .
Se mikä minua surettaa ja ärsyttää on ympäristön paine lapsiini. Vaikka he saavat neutraalin kasvatuksen kotona, niin päiväkodissa, kerhoissa, koulussa, puistoissa ja toisten ihmisten puheista he omaksuvat näitä roolimalleja ja myöskin kärsivät niistä.
5-vuotias poikani rakastaa prinsessamekkoja ja vaaleanpunaista, mutta en valitettavasti voi antaa hänen pitää niitä julkisella paikalla, koska ihmiset eivät osaa sen kummemmin käyttäytyä kuin kasvattaa lapsiaankaan suvaitsevaisuuteen (miksi ihmeessä prinsessamekon pitäminen olisi vain tyttöjen oikeus?). Molemmat isommat lapseni oppivat myös hyvin varhain se, mitä leluja " on sopivaa" viedä päiväkotiin oman lelun päivänä: kotiin jäivät barbit ja nuket ja päiväkotiin vietiin pikkuautoja, joilla ei sitten koskaan muulloin leikittykään. Pojat ovat myöskin oppineet keiden ihmisten seurassa ei kannata leikkiä " tyttöjen leikkejä" tai puhua niistä, koska siitä tulee negatiivista palautetta ja he ovat jopa oppineet tätä kautta joskus häpeämään " tyttömäisiä" leikkejä joita leikkivät, vaikka yritämme mieheni kanssa jatkuvasti heitä rohkaista juuri siihen mitä he haluavat leikkiä.
Sen enempää miettimättä tuli vaan nipon viestistä mieleen, että miksi poikien pitäisi pukeutua prinsessaröyhelöihin... Toki leikeissä voi olla mekkoja pojilla jne, mutta jos oman poikani mieltymys olisi kulkea prinsessamekossa vaikkapa tarhaan tai kaupungilla, niin kyllä häntä vähän ohjailisin toiseen suuntaan.. Joutuuhan lapset oppimaan paljon muutakin, vaikkapa erilaisia käytöstapoja, jotka ei luontaisesti tulisi mieleenkään, mutta niin vain on opittava.
On mielestäni aivan eri asia, haluaako lapsi leikintiimellyksessä pukeutua " toisen sukupuolen vaatteisiin" , vai onko se joku syvempi mieltymys. Onhan niitä aikuisia miehiäkin, jotka tuntevat vetoa naisten vaatteisiin ja pitävät sukkahousuja tai naisten alusvaatteita tai hameita... Ja vaikka ei siinä mitään, kukin tyylillään, mutta en tiedä pitääkö lasta erikseen " yllyttää" valinnan vapauden nimessä pukeutumaan vastakkaisen sukupuolen vaatteisiin.
Kahden pojan äitinä jäin tätä kovasti miettimään. Yksi pointti vielä tuli mieleeni, eli kaikenlainen kiusaaminen, jota nykyään esiintyy jo tarhoissakin, saati kouluissa. Jos äitinä voin jotenkin auttaa siinä, ettei omat lapseni tule kiusatuksi, niin kyllähän tämä nyt on ainakin yksi asia. Eli jos poikani ilmoittavat haluavansa mekon kouluun/tarhaan päälle, niin kyllä vähän yrittäisin neuvoa tekemään toisin...
Olen kanssasi ihan samaa mieltä! Kysymykseni kuuluukin, että missä on vika? Onko automaattisesti niin, että vika on pojassa joka haluaa pukeutua mekkoon (kun ne liehuhelmat on niin kivoja, ihan samoin kuin tyttöjen mielestä) vai ympäröivässä yhteiskunnassa joka ei tätä suvaitse? Itse olisin jälkimmäisen vaihtoehdon kannalla.
Tiedän kyllä, että nykymaailmassa poikien ei kannata pukeutua mekkoon - sen kummemmin leikeissä kuin muutenkaan, koska siitä joutuu todennäköisesti kiusatuksi ja sen olen opettanut myöskin pojilleni. He eivät myöskään esiinny julkisesti mekoissa vaikka kotona prinsessamekoilla leikkivätkin. Oikeasti mielestäni kuitenkin prinsessamekko olisi paljon parempi naamiaisasu pojalle kuin tytölle - mitä hauskaa siinä on jos tyttö naamioituu prinsessaksi? Ja jos päiväkodissa tai koulussa ei saada aikaiseksi tällaisen suvaitsevaa ilmapiiriä niin minusta naamiaiset voisi sitten jättää kokonaan väliin!
Tottakai vanhemman tehtävä on opettaa lapselle käytöstapoja ja ympäröivän yhteiskunnan normeja. Mielestäni vanhempien kannattaisi kuitenkin miettiä opettaako niitä absoluuttisina tosiasioina ja " näin kuuluu tehdä" -mielellä vai kyseenalaistaako normeja ja kertoa asioista " jotkut ovat sitä mieltä ja toiset tätä mieltä" -asenteella. Itse olen toiminut jälkimmäisellä tavalla ja kokenut sen hyväksi. Lapseni tietävät, että minun mielestäni kaikki heidän kiinnostuksensa ja leikkinsä ovat hyviä ja arvokkaita, mutta ympäröivän yhteiskunnan " hölmöjen" asenteiden vuoksi joskus kannattaa toimia toisin ja hyväksy rajoitteet OMAN ETUNSA VUOKSI.
Minusta on täysin eri asia toimia tietoisesti omien todellisten toiveidensa vastaisesti oman etunsa tähden kuin toimia jotenkin vain koska siksi kuuluu tehdä, koska siihen on opetettu ja koska muuten paheksutaan ja pidetään huonona ja vääränä. Edellisessä vaihtoehdossa säilyy terve itsetunto ja oman itsen tuntemus ja itsekunnioitus, jälkimmäisessä se riistetään ja lapsesta tulee vain toisten toiveiden täyttäjä ja miellyttäjä.
Homokammoisia en kyllä ihan ymmärrä. Itselläni on ollut lukuisia homoystäviä ja vähäisillä keittiöpsykologin taidoillani väittäisin, että homoissa ovat nimenomaan " yliedustettuina" niiden perheiden lapset, joissa sukupuoliroolit ovat olleet poikkeuksellisen jyrkkiä ja ahtaita - tai sitten omaan pääosin miespuoliseen homotuttavieni joukkoon on vain eksynyt poikkeuksellisen paljon tällaisia henkilöitä. Joskus mietin jopa, että voisiko joidenkin homouden " syynä" tai ainakin edesauttavana tekijänä olla se, että pojan " feminiinisille" piirteille ei ole annettu lupaa ja oikeutusta lapsuuden ympäristössä ja myöhemmin nämä piirteet ovat sitten ajaneet heidät päättelemään että he ovat homoseksuaaleja, koska he eivät sovi siihen kotona opetettuun miehen malliin... No joo, ei minulle kyllä olisi kauhea katastrofi jos lapseni osoittautuisi homoksi - tästä kasvatuksesta en kyllä usko sen johtuvan. Eihän lapsi halua pukeutua tiettyihin vaatteisiin jostain seksuaalisesta tunteesta tai ajatuksesta vaan siksi, että jotkut vaatteet näyttävät tai tuntuvat kivoilta - eikö kukaan teistä myönnä, että liehuvat helmat vain olivat lapsena kivoja?
Poikamme, kohta 4-v., on saannut pienesta asti niin " tyttojen" kuin " poikien" leluja leikkittavaksi. Itse on saannut valita ja saa edelleen milla leikkii. Nuket eivat lopulta ole kiinnostaneet yhtaan ja nalletkin kelpaavat vain unikavereiksi (en kylla oo koskaan mieltanyt nalleja tyttojen leluiksi???). Nukenrattaat ennen hajoamista toimivat milloin ruohonleikkurina, milloin monster-autona:) Little Peoplen nukketalolla leikkii jonkun verran. Kuitenkin kaikkein eniten kiinnostavat autot, ritarit, merirosvot ja uusimpana villityksena pyssyleikit. Myos legot, kauppaleikki ja keittioleikki ovat suosiossa.
Ma en vaan yhtaan ymmarra miksi kotileikki olisi vain tytoille tarkoitettua. Tai autot pojille. Kyllahan aikuiset miehetkin hoitavat lapsiaan, leittavat ruokaa, siivoavat, kayvat kaupassa jne. ja naiset ajavat autoa ja leikkaavat ruohoa siina missa miehetkin. Miksi lapset pitaisi kategorioida kun aikuisillakaan ei ole sukupuolisidonnaisia hommia? Tai ainakaan monia.
Vaatteiden suhteen olen sitten ehka perinteisempi. Pojalle kylla mielellaan onstan vaaleanpunaista (on yksi pojan lempivareista), mutta sita on vaikea loytaa arkivaatteissa unisexina tai varta vasten pojalle. Yleensa aina vaaleanpunaisissa vatteissa on jotain krumeluuria tai tyttomainen leikkaus.
Mita roolivatteisiin tulee, mielestani ei ole mitaan haittaa vaikka poika prinsessana viihtyisikin. Todennakoisesti haluaa vain leikkia ja jos sitten myohemminkin on kiinnostunut naisten vatteista niin mita siita? Onhan toki transvestiiteilla tai homoilla meidan yhteiskunnassa vaikeampaa, mutta jos poikani tulee olemaan minun taholta hyvaksytty ihan millaisena vain. Siskoni poika pienena oli hameessa jopa tarhassa, mutta nyt 10-vuotiaana ei varmasti suurin surminkaan hameeseen pukeutuisi. Antaa lasten leikkia.
Itse lapsena olen saannut myos leluja, jotka ovat kiinnostaneet. Huoneessani olivat nuket, barbit ja He-Man-ukot sulassa sovussa:)
Kai avainsana voi olla se, että lapselle annetaan vaihtoehtoja. Lapsetkin ovat niin erilaisia. Esimerkiksi itse leikin aina pienenä nukeilla, kotileikki oli suosikkini. Siskoni, joka on kasvatettu täysin samoin ja samassa kodissa, rakasti pelejä, elktroniikkasarjoja, kauko-ohjattavia autoja jne...
Oman lapseni kohdalla tuntuu, että meillä asuu aito prinsessa. Lapselle on kyllä ostettu junaratoja, autoja yms. Silti lapsi lähes aina valitsee leluikseen nuket. vaaleanpunaista väriä hän rakastaa, ja pukeutumista. On tosi tärkeää, että vaattteet ovat ns. oikeanväriset. Ei auta, jos äiti selittää, että kyllä sininen sopii kaikille. No, tyttäreni saa mielestäni olla sellainen kuin on. En rupea tasa-arvon nimissä pakottamaan häntä toisenlaiseksi.
Suvaitsevaisuutta toki yritän opettaa lapsilleni. Oppiihan lapsi käytännön ja kokemuksen kautta senkin, että eri perheissä toimitaan eri tavoin.Sen sijaan sille tielle en lähde, että jättäisin kaiken niin sanotusti avoimeksi. " Voi noinkin, mutta voi näinkin" . Pelkään, että maailmankuvasta tulee pirstaleinen. Mutta se meneekin sitten tän ketjun aiheenvierestä.
Minua ärsyttää aina miettiä onko etsimäni lelu nyt tyttöjen vai poikien, eli mistä hyllystä sitä pitäisi etsiä. Mm. Little People -jutut, puupalikat, lääkärinlaukku, taaperokärry, muovailuvaha, kassakone jne. ovat tuottaneet päänvaivaa. Leluhyllyt ovat aina niin kaikenkirjavia, että niistä on vaikea mitään löytää.
poikani on onneksi sangen suvaitsevainen. Hän tietää mitä leikkejä pojat yleensä leikkivät ja millaisia tytöt. Hänen ongelmansa päiväkodissa taitaa olla se, että hän haluaisi päästä leikkimään myös tyttöjen kanssa (kuten perhepäivähoidossa oli pakkokin tehdä). Hän mietti lainaavansa minun vanhan Barbini ja vievän sen mukanaan lelupäivänä, jotta saisi leikkiä tyttöjenkin kanssa. Barbeilla hän leikkii välillä kummityttömme kanssa (kumpikin 5v.). Katsotaan miten käy.
Olen kauan ihmetellyt miksi Lego on jakanut sarjansa niin eri sukupuolille suunnatuiksi. Tuntuu kuin he aliarvioisivat tyttöjen kyvyn rakentaa ja leikkiä. City-sarja olisi ok molemmille, kunhan niitä pikku ukkoja olisi enemmän myös naispuolisia.
Jokin aika sitten juuri pisti silmään mainoksessa isot otsikot " Tytölle!" ja " Pojalle!" ja pojille oli sitten tietysti autoa sun muuta monsteria ja tytöille vaaleanpunaista nukkelelua ym..
Meidän kohta 3,5v tyttö kun ei paljoakaan välitä " perinteisistä" tyttöleluista; nukeista, prinsessaleluista ym.. Isän ostama tuliaisprinsessamekko roikkuu käyttämättömänä, ei olla edes kunnolla kokeiltu kun siitä syntyy hirveä huuto.. ;)
Että on ne lapset vaan erilaisia luonnostaan, ja tosiaan soisin että jokainen voisi vapaasti valita millä leikkii ja minkävärisiä vaatteita haluaa pitää.. Tuosta tuli mieleen myös viimekeväinen lasten lenkkarimainoslehtinen- tytöille sivullinen erilaisia AINOASTAAN vaaleanpunaisia tossuja!! Haloo!? Usein olenkin ostanut tytölle vaatteita ja kenkiä ns. " poikien puolelta" , koska se väriskaala tahtoo olla niin yksipuolinen tytöillä.. Sama esim. ulkoiluhousujen värin ja materiaalin suhteen..on juu vaaleanpunaiset tai ihan vaaleat housut tosi käytännölliset ulkoleikeissä..eihän tytöt tietenkään leiki sillä tavalla että likaisivat housunsa..
täällä yksi äippä jota ärsyttää suunnattomasti juuri tämä luokittelu tyttöjen juttuihin ja poikien juttuihin! Itselläni neiti kohta 3 v joka rakastaa tanssimista ja prinsessa mekkoja ja jonka täytyy kaupunki reissulle saada laittaa huuli punaa:)! samainen neiti haluaa kuitenkin joulupukilta juna radan ja tulee sen myös saamaan!! huono äiti:)! Tyttö on myös aina tykännyt autoista koska isi autohullu...! Olimme jokin aika sitten Prismassa ostoksilla ja tyttö sai sieltä pienen sinisen auton. kassalla neiti antoi ylpeänä auton tätille ja jäi odottamaan että täti lyö hinnan koneeseen.Täti katsoi autoa vähän aikaa ja kysyi tyttäreltäni että etkö olisi sittenkin mieluummin ottanut nukkea??!! Olin hölmistynyt ja järkyttynyt! ilmoitin kassalle että tyttö kyllä leikkii myös nukeilla mutta nyt halusi auton. Vaikka eihän minun olisi tarvinnut selitellä yhtään mitään!!
Nykyään tosiaan tuntuu, että jako tyttöihin ja poikiin on suurempi kuin ainakin 25-30 vuotta sitten, ja varmaan suureksi osaksi johtuu siitä, että tavaraa on niin paljon kaupoissa. Toisaalta tulee mieleen smurffit, jotka olivat suuri hitti silloin kun itse olin lapsi ja niissähän seikkaili mitä erilaisempia (poika)smurffeja ja vain yksi smurffiina muistaakseni, pitkän vaalean tukan ja korkokenkien kanssa. No en muista smurffien sielunelämästä kovin kummoisia, joten voin olla väärässäkin.
Legoja ja erityisesti meille ajankohataisia dubloja olen itsekin pohtinut. Myynnissä on mitä erilaisempia ajoneuvoja; roskisautoa, palo-, poliisi-autoja, huoltoautoa, lentokoneita, traktoria.. Onhan toki muitakin, esim. eläinaiheisia sarjoja, mutta muita tosi vähän. Jos olisi legolla töissä, niin itse suunnittelisin monipuolisempaa tarjontaa ja tosiaan ei niin sukupuolia rajoittavasti. Esim. sairaala teema, kauppa, koti, leikkipuisto ihan tällaisia lapsen arkipäivässä läheisiä teemoja kaipailen. Dubloilla on nyt tosin tullut nukkekoti, mutta sekin vaaleanpunaisena:) mikä ihan kiva väri sekin tietysti.. 8)
Vielä tuli mieleen tästä " poikien värit ja tyttöjen värit" asiasta (jostain jäänyt mieleeni), että olisikohan ollut briteissä joskus kauan, kauan sitten poikavauvat kapaloitiin (vaalean)punasävyisiin kapaloihin ja tyttövauvat sinisävyisiin, eli siinäkin mielessä aikakaudella ja kulttuurilla on toki merkitys mitä pidetään yleisesti sopivana. Olisi kiinnostavaa jos jollain olisi tarkempaa tietoa, sillä itselleni asia jäänyt vain mielenkiintoisena seikkana taka-aivolohkoon. Muistaakseni jossain keskustelun yhteydessä olen kuullut tämän pointin.
vaihtoehto olisi että sitten olisi vielä unisex osasto josta löytyisi kotileikkiin yms. liittyvät lelut eikä niitä olisi sijoitettu niin selkeästi tuonne tyttöjen tavaroiden sekaan.
Itselläni on tyttö ja kaksi poikaa jotka leikkivät aika tasaisesti samoilla leluilla kotona. Pojat leikkivät barbeilla siinä kuin tyttö autoilla jne. Mutta jos saavat itse valita kaupasta lelun tai esim. nyt kun tehtiin joululahja listat niin kyllä se tyttö toivoo selkeästi niitä tyttö leluja ja pojat poikaleluja. Vaikka kotona siis kaikkea mahdollista ja lapsia kannustettu leikkimään kaikilla leluilla tasapuolisesti. Saman olen huomannut myös siskoni pienistä lapsista. Vaikka poikaa puetaan siskon vaaleanpunaisiin vaatteisiin ja hänellä on tyttöjen leluja kasoittain ympärillä niin pieni poika kaivaa aina lelukasasta sen ainoan kaivurin mikä löytyy ja onnellisena laittaa kaivuripaidan päälle jos vaan sen jostain löytää.
Luulen siis että nämä ns. perinteiset mielenkiinnon kohteet on myös jollain tapaa geneettisiäkin. Tietysti poikkeuksiakin toki on. Itsekin tunnen pari poikaa jotka rakastavat mekko päällä kulkemista ja Brazeillä leikkimistä eivätkä ikinä valitsisi mitään sukupuoleensa liittyvää juttua.
Vaatteista sen verran että kaipaisin noita unisex vaatteita minäkin. Ja esim. juuri vaaleanpunaisia perus puseroita saisi löytyä jotta pojatkin voisi pitää. Meilläkin 3v. poika tykkää vaaleanpunaisesta ja nyt kun se oli miehilläkin muodissa niin poika olisi kovasti mielellään käyttänyt ko. värisiä puseroita mutta eipä niitä löytynyt pienille pojille.
Jostakin luin noista väreistä tänä syksynä. Veikkaan, että oli Tiede-lehti. Siinä kerrottiin, että vaaleansininen on Neitsyt Marian väri, joten jossakin päin maapalloa ko. väri mielletään tyttövauvojen väriksi. Toisaalta taas punaiseen väriin on yhdistetty miehisiä ominaisuuksia (voima, nopeus, aggressiivisuus (huom. esim. Ferrari) ...), joten vaaleanpunainen on jossakin ollut poikien väri. Tarkasti en muista, miten tuo asia meni.
-----
Meillä tuo ainokainen on vielä niin pieni, että kovin paljoa ei leluja edes vielä ole (eikä tule). Itse olen pienenä inhonnut koti- ja nukkeleikkejä. Kaksi kertaa muistan niitä leikkineeni ja toinen kerroista loppui siihen, kun löin leikkikaveria nukella päähän:) Toisella kertaa ehdotin n. 5 minuutin jälkeen, josko tehtäisiin jotain muuta.
Enemmän olen huolestunut kasvatuksesta ja muista juurtuneista käsityksistä. Meitä ainakin kasvatettiin kotona, mm. sanomalla, että " ei noin voi tyttö tehdä" tai " no, pojat nyt on sellaisia" . Plääh! Muutenkin tuo selityksien kirjo on aivan uskomaton. " Pojat oppivat sen ja sen myöhemmin kuin tytöt" , " Kyllä tytön pitää se aina muistaa" ... Tuntui siltä, että vaatimukset aina kohdistui tyttöihin ja pojat nyt vaan oli, kun ei niille voinut mitään...
Minusta tytöt ja pojat ovat kuitenkin melkein samanlaisia (pissiminen nyt on selvästi erilaista jo vauvasta lähtien).
Mulla on ainostaan 2 tyttöä, joten en osaa sanoa miten suhtautuisin siihen jos poikani hauaisi pukeutua prinsessamekkoihin ym. Mutta ainakaan en koskaan ole tytöiltäni kiletänyt poikamaisiin asusteisiin pukeutumista...tarkoitan nyt siis roolivaatteita lähinnä (tosin jotain serkkunsa vanhoja ihan arkivaatteitakin on käyttänyt, ja serkku siis poika). Tytön lempiroolileikki on kautta aikojen ollut merirosvo ja erilaisia merorosvoasuteita löytyykin paljon. Tosin myös erilaisia prinsessa ja keijuasuja purusuu laatikosta...ja nekin ovat tytöllä in. (kaikki roolileikit ovat hänellä in..,=)) Tytöllä on myös autoja ja on aina niillä tykännyt leikkiä...samoin kuin nukeilla ja barbeilla.
leluja enemmän mäkin olen välillä kauhuissáni kasvattajien tavasta kasvattaa pojista erilaisia...esim. pojat saa riehua, tytöt istuu nätisti. Kaikken kamalin lause minkä kasvattajana voi sanoa on " pojat on poikia" . jokaisella lapsella on oma luonteensa ja ok pojilla ja tytöillä on usein erilaisia luonteenpiirteitä, MUTTA tämä ei ole mikään sääntö, vaan myös pojat voivat olla rauhallisia ja tytöt villejä, ilman että sitä tarvitsee keenkään niin erityisesti kyseenalaistaa....
ja alkuperäiseen aiheeseen vielä, niin en onnesi ole meillä päin nähnyt kaupoissa tyttöjen ja poikien hyllyjä, mutta se kyllä kuulostaa oudolta. Eihän ole myöskään naisten hyllyjä (siivoustarvikkeet) ja mieseten hyllyjä (parranajokoneet). eikös hyllyissä pitäsi kertoa mitä siellä on eikä kenelle... esim. tyyliin, nuket, autot, pehmolelut....
Meillä myös kaksi vajaa kolmevuotiasta poikaa, jotka himoitsevat siskonsa pieniksi jääneitä mekkoja päälleen. Tänään päiväkodin lelupäivänä toinen otti mekon mukaansa, tähän asti on vain kotona niitä pidetty. Leikeissä ovat sujuvasti vaikkapa isä ja äiti, tai kuningas ja prinsessa. Kun haluavat jotain erivapauksia (kuten istua autossa ilman turvaistuinta), sanovat " mä olen jo iso tyttö" vaikka yritän korjata että " iso poika" .
Sinänsä poikien ja tyttöjen välillä on täysin selvä ero kiinnostuksen kohteissa, vaikka toki tytöistä osa on poikamaisia ja pojista osa feminiinisempiä kuin stereotypiat. Itse olen ollut poikatyttö-tyyppiä enkä vaaleanpunaisesta koskaan tykännyt, ja ajattelin etten esikoistytölle koskaan mitään prinsessahörhelöitä osta. Vaan kuinkas kävikään, 2 1/2 vuotiaasta pikkuneidillä oli selvät mielipiteet siitä mitä päälle laitetaan: mekko sen olla pitää, mielellään vaaleanpunainen, ja mitä enemmän röyhelöitä sen parempi. Nyt 8-vuotiaana tykkää onneksi jo hillitymmästä. Nuket sen sijaan eivät jaksaneet kiinnostaa, vaikka niitä lahjaksi tulikin.
Pojat taas ovat alusta asti olleet autojen perään ihan eri tavalla kuin siskonsa, vaikkei niitä ole mitenkään tuputettu.
Tytölle on tullut ostettua kaikenlaista perinteisesti pojille miellettyä tavaraa, rakennussarjoja, autoja. Mutta täytyy myöntää että pojille en ehkä niin herkästi olisi tullut ostaneeksi tyttöjuttuja. Vaikkapa Barbie Joutsenlampi tai Tähkäpää-dvd:t olisivat varmasti jääneet ostamatta ja voi niiden suosiota! Onhan niissäkin toki prinssit miekkoineen, mutta varsin pienessä roolissa. Siskon Little pet shop suurisilmäisillä sööteillä muovieläimillä on viime viikot leikitty niin että piti ostaa pojille omat, että siskokin saa välillä leikkiä omillaan. Nukkekotikin on kiva, tosin sinne tungetaan autoja. Muumitavarat ovat sentään sukupuolineutraaleja.
Uskon että lapselle on hyötyä jos häntä jo pienestä pitäen tutustutetaan vastakkaisen sukupuolen maailmaan. Automerkit jo kolmivuotiaana osaavalle pyssysankarille on varmasti hyötyä siitä jos äiti ottaa mukaan ruoanlaittoon tai komentaa hoivaamaan pikkusisarusta. Tai liehuhelmaprinsessa ei isona ole ihan toivoton mekaniikan maailmassa jos isä ottaa mukaan autonrenkaita vaihtamaan.
Meidän esikoinen on siis 3,5 v poika, joka on pienestä saakka rakastanut pikkuautojaan. On leikkinyt niillä nyt reilut 2 vuotta päivittäin, aamusta iltaan. Muuten häntä ei kiinnosta ns. poikien leikit (en itse pidä niitä poikien leikkeinä, mutta tähän nyt laitoin noin, että ihmiset ymmärtää) eli taisteluleikit, merirosvot, dinot yms. Joitain tollaisia leluja meillä on (lähinnä lahjaksi saatuja), mutta ei poika niillä koskaan leiki. Nukke pojalla on ollut ehkä jostain 1,5-v saakka, mutta se ei ole koskaan kiinnostanut. Rakkaasta uninallesta tuli pojan vauva, kun pikkusisko syntyi. Sen jälkeen poika on hoidellut nalleaan kuin oikeaa vauvaa, imetystä myöten.
Mä yritän pyrkiä siihen, että molemmille lapsille tarjotaan erilaisia leluja ja tavaroita (siis just nukkeja pojalle ja autoja tytölle jne.) ja he sitten itse tykästyvät joihinkin leluihin. Meidän kuopus-tyttö (kohta 10 kk) sai jo alle 6 kk ikäisenä ekat omat pikkuautonsa, kun himoitsi veljensä pikkuautoja. Ja varmasti saa lisää autoja, jos ne isompanakin kiinnostavat. Poikamme näytti erään kaupan kuvastosta, että haluaisi sieltä vaaleanpunaiset tossut joululahjaksi. Aion ne hänelle ostaa, jos ovat muuten hyvät (hirveän monet lasten tossut on jotenkin tosi huonoja). Nyt poika on pari kertaa tehnyt uniharsostaan itselleen hameen ja on ollut hameestaan ihan innoissaan. Täytyykin miettiä, mistä saisin hänelle jotain Nipon toisessa ketjussa mainitsemia prinsessavaatteita tms. Tai vaikka pari suht oikean kokoista hametta olisi pojasta varmaan kivat. Täytyykin katsella sellaisia kirppiksillä.
Samoin mua ärsyttää " tyttöjen värit" ja " poikien värit" . Ja " tyttöjen harrastukset" ja " poikien harrastukset" . Ja eniten mua ärsyttää ne ihmiset, jotka tosiaan suureen ääneen ihmettelee, että miten joku poika voi harrastaa balettia tai pukeutua prinsessaksi yms. Ja joku kaikista suurin idiootti tokaisee nähtyään pojalla hameen, että " Siitä tulee varmaan homo" . ARGH!