Muita joita ärsyttävät lelukauppojen " tyttöjen ja poikien osastot"
Tässä näitä viestejä lukiessa ja useampaan vastatessa ajattelin aloittaa ihan oman ketjun aiheesta kun ärsyttää niin paljon... Löytyykö muita?
Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun olen muutaman viime kuukauden aikana kuullut leluosastolla vanhemman kommentoivan leluja tutkivalle lapselleen: " Älä sinne mene, se on poikien osasto" tai " Täältäpäin löytyvät tyttöjen lelut" . Ja jos erehtyy kysymään sopivaa lelua lelukaupan myyjältä niin ensimmäinen vastakysymys koskee lapsen sukupuolta...
Täällä viestejä lukiessa näyttää siltä, että valtaosa vanhemmista pitää ihan normaalina sitä, että tytöille ja pojille ostetaan erilaisia leluja ja ollaan jopa huolissaan lapsista jotka eivät ihan istukaan tähän markkinavoimien muottiin.
Miten minä jotenkin muistelen, että omassa lapsuudessani jako tyttöjen ja poikien leluihin ei ollut ollenkaan näin voimakas? Ja harrastuksissa ja pihaleikeissä tytöt ja pojat touhusivat yhdessä. Ja siitä huolimatta meillä on edelleen ongelmia tasa-arvon kanssa! Mitä ihmettä teemme lapsillemme? Opetammeko heidät vielä enemmän tyttöjen ja poikien, naisten ja miesten erillisiin maailmoihin joihin tasa-arvo tai yhteiset harrastukset ja tekeminen eivät kuulu?
Löytyykö muita, jotka eivät tähän systeemiin usko? Ahdistaako muita se, että kun on ostamassa lapselle nukkea niin kaupasta löytyy vain vaaleanpunaisia röyhelöunelmia tai kun on ostamassa rakennussarjaa niin ainoat tarjolla olevat ovat jotain hirviömonstereita?
Kaupalliset intressit taustalla ymmärrän kyllä hyvin: mitä erillisemmät jutut lapsille keksitään, sitä enemmän tavaraa saadaan kaupaksi kun lapset eivät enää voikaan automaattisesti periä isosisaruksen vaatteita ja leluja - tai edes vaunuja, sänkyä tai polkupyörää! Mutta miksi ihmeessä vanhemmat suostuvat tähän, menevät jopa mukaan ja vieläpä vahvistavat näitä roolimalleja? Eikö lapsen yksilöllisyydellä ja omalla identiteetillä ole enää mitään merkitystä?
Kommentit (23)
Mua on huvittanut suuresti tässä äitiyteni ensimmäisen 1,5 vuoden aikana, kuinka monesti oon kuullut, kuinka kenenkin poika on todellakin
ehta poika
, kun on niin kiinnostunut kaukosäätimistä, videoista, stereoista jne. On kuulemma pienestä pitäen niin äijää että =)
..ja minä kun en ole vielä tavannut yhtäkään tyttölasta, joita ei nuo samat tekniset vempaimet olisi kiinnostaneet tasan yhtälailla.
Itse olen kolmelapsisesta perheestä, joista ensimmäinen (poika) on aina ollut vähemmän " poikamainen" . Ei siis ole kiinnostanut taisteluleikit ym, vaan on ennemminkin harrastellut keräilyä (postimerkit, etiketit jne). Minä taas (tyttö) olen halunnut aina rattikelkan (koskaan en saanut, kun olen tyttö), autorataa ym. Kauko-ohjattavan auton sain, kun tarpeeksi monta vuotta jaksoin sitä joululahjaksi pyytää. Ja nykyään itsessäni on kyllä havaittavissa aikas selvästikin tämä naisellinenkin puoli..;) Kolmas meistä (tyttö) taas on ollut todellinen prinsessa pienestä pitäen.
Meillä tyttö rakastaa autoleikkejä, mutta myös pupun halimista. Isi on luvannut ottaa tytön harrastukseensakin (muka miesten laji) mukaan parin vuoden päästä, jos vaan tyttöä vauhti ja " vaaralliset tilanteet" houkuttavat. Tuleepa tyttö saamaan rattikelkankin, vaikkei sitä vielä osaa pyytää. Mutta pääseepä äiti pulkkamäkeen :-D
Mutta minusta on kyllä hyvä, että tytöt leikkivät poikien leluilla/leikkejä ja päinvastoin. Meidänkin esikoisneiti, 2v10kk, tykkää hulluna Puuha Petestä ja Tomi Traktorista. Omistaa muutaman autonkin, joilla sitten hurruuttelee ympäri laittioita.
Vaatteiden värijako jotenkin ärsyttää. Mä pidän kyllä pinkistä ja muista " tyttöjen väreistä" , mutta pidän myös sinisestä, ja on todella vaikea löytää kivoja tyttöjen (vaalean)sinisiä vaatteita! Siis sellaisia, että ovat oikeasti tyttöjen vaatteita, ettei mitään traktori-aiheisia, koska sellaisia mä en kuitenkaan tytölleni ekana laittaisi. Itsekin siis olen sen verran " rajoittunut" ihminen ;)
Lelukauppojen jako ei ärsytä niinkään, kuin perheissä jylläävät asenteet. Kyllä on ärsyttänyt kun olen kuullut isän sanovan pojalleen, etteivät pojat leiki nukeilla! Tai kun pojan kaveri on tullut meille kylään ja kertonut pojan pikkusiskolle etteivät tytöt leiki autoilla! Tai kun pojan kaverin äiti totesi jääkiekosta että on isän ja pojan yhteinen harrastus, ei äidin eikä tytön milläänlailla. Eli arkipäivän asenne ärsyttää enemmän ja vaikka lelukaupoista varmaan tätä osittain imetäänkin, niin kyllä perheellä ja vanhemmilla ja ympäröivillä ihmisillä on varmaan enemmän vaikutusta.
Kyllä lapsen mielenkiinnon mukaan pitäisi olla nuo lelut, harrastukset ja vaatteiden värit. Mutta varmasti vanhempien asenne ja antamat vaihtoehdot vaikuttavat. Myös tuntuu että pojilla ja tytöillä on ikä jolloin pyritään olemaan niin " poikamainen" tai " tyttömäinen" kuin olla ja voi, ja tämä poikamaisuus/tyttömäisyys on kai ympäröivästä kulttuurista kiinni. Itse ehkä myös kuitenkin syyllistyn kulttuurin mukaiseen asenteeseen huomaamattani, vaikka tätä itse inhoankin. Mutta toisaalta yritän muistaa myös kertoa lapselle että ei tarvitse olla samanlainen kuin muut ja kun muiden lasten/vanhempien kommentteja noista sukupuolirajoista tulee, niin keskustellaan niistä kotona.
Meillä esim. ostan pojalle mielelläni oransseja ja punaisia vaatteita, koska ne sopivat hänelle ja poika tykkää. Tytöille kierrätetään isoveljen vanhoja vaatteita, pyöriä ja luistimia (hokkareita) ihan käytännön syistä. Tyttöjä kannustetaan samallalailla fyysiseen ilmaisuun kuin poikaa ja poikaa pyritään kannustamaan kielelliseen (tyttöjen etuasemana pidettyyn taitoon) ilmaisuun. Siitä huolimatta meillä poika tuntuu peruspojalta (rakastaa pallo/joukkuepelejä ja on eläväinen fyysinen kaveri) ja tyttö perustytöltä (pitkäjänniteisempi, rauhallinen, vahvempi luonteeltaan).- Joskus mietin miten nuo voivat ollakin niin sukupuolensa streotypioita... Vain tuo kolmas, vielä pieni tyttö, tuntuu olevan sukupuolineutraalein luonteeltaan (samoin rakastaa pallopelejä, on liikkuvainen ja eläväinen, luonne vielä tulee nähtäväksi). Eli jotenkin jaottelen luonteen ja käytöksen mukaan nämä tyttömäiset ja poikamaiset piirteet. Sitä vastoin en ole osannut oikein pitää nukkeleikkejä tai autoleikkejä mitenkään tyttömäisyyden tai poikamaisuuden peruskuvana, varsinkin kun on sanottu että autoleikit ovat poikien kotileikkiä ja tunnen varsin monta juuri muilta piirteiltään " tyttömäisenä" pidettyä poikaa, jotka rakastavat juuri autoleikkejä. Eli ehkä nuo lelut eivät tunnu niin suoraan kuitenkaan niin sukupuolisidonnaisilta, vaan sen määrää enemmän leikin sisältö ja tapa käyttää lelua.