Onko kellään muulla 2-v. kolmatta tuntia hereillä :)
Tai siis ei nukkunut päiväunia - nukkuu lähes aina hyvin, muttei tänään. Nyt illalla aloitettiin iltatoimet seitsemältä ja ensin mies nukutti poikaa tunnin, sitten minä puolitoista (siinä tuli kakatkin välillä oikeaoppisesti pottaan) ja sitten mies jatkoi kolme varttia. Yhtä riekkumista, ihan sekaisin tietysti koko poika jo. Äsken huuhdeltiin pojan kasvot ja eikun syömään. Kyllä maistuu tuon riekkumisen jälkeen, no, aina maistuu :) Pyörii sängyssä, pyrkii pois, puhuu, hyppelee, seisoo, istuu, kiipeää päädyille, kurottelee sängyn alareunoja, myttää peittoa, itkee.
Kohta sitten taas potalle, pestään varmaan hampaatkin ja jospa taas luettaisiin iltasatu ja laulettaisiin laulu :) Eipä paljon voi pitää kiinni hienoista periaatteista: vain yksi satu ja laulu, ei puhuta mitään, ei kiinnitetä huomiota jne. Normaalisti menee ihan hyvin, esim. parissakymmenessä minuutissa, ja päiväunille joskus minuutissa. Nyt siis isän kanssa syömässä.
Ei vaikuta kipeältä mistään kohdasta. Pojan kootut tarinat: " Mä heräsin justiin :D" " Mä en halua nukkumaan." " Kello on jo puoli 12."
Vaikeusastetta lisää se, että minulla on laskettu aika viikon päästä, mutta huumorilla mennään. Äsken veikattiin miehen kanssa, onko jo kolmelta unessa (mun veikkaus), mihin mies, että kyllä jo kahdelta. Panoksia mietittiin, mutta tyydytään molemmat kinkkuleipään.
Huoh :)
Kommentit (2)
käytössä. Moninaisia vaiheita on ollut, ja se on todettu, että toistaiseksi vahnemman on oltava siellä huoneessa läsnä. Poika kun tulee vaikka 200 kertaa sieltä pois. Hirmu kekseliäs puuhaamaan myös kaikkea uskomatonta siellä.
Tänään selvittiin puoli kahdeltatoista lopulta uneen. Normaalisti siis 20.50 - 21.30. Olimme poikkeuksellisesti molemmat siellä lattialla pojan kanssa, mies piti huutavaa poikaa sylissä, kunnes poika kiepsahti mahalleen karjumaan lattialle. Minä neuvoin kuiskaamalla miehelle juuri netistä lukemiani vinkkejä ja kerroin, mitä teemme nyt. Esim. pyysin häntä kääntämään katseensa pois huutavasta pojasta. Ainahan sitä itse aikaansaamaansa ihmettä tuijottaa, mutta huutamisesta kun ei pitäisi antaa huomiota :)
Aloin laulaa yhtä rauhoittumislauluamme, monta kertaa ympäri ja sitten poika tuli nojaamaan minuun - edistystä. Alkoi lähes nukkua siinä, joten siirsin hänet sänkyyn. Huutoa istuallaan sängyllä. Nojasin sänkyyn ja sanoin rauhallisesti pojalle: " Voit tulla nojaamaan äitiin, kun olet rauhoittunut, ja äiti jatkaa laulamista." Hiljeni ja tuli kohta. Sitten nukahti ja siirsimme hänet hyvään asentoon.
Miehen kanssa tuossa puhuimme, että sitä luulee tekevänsä hyvää, muttei teekään. Oli hyvä käydä lukemassa täältä tuota vähän alempana ollutta ketjua, jossa oli uhmasta ja oliko otsikossa 1-vuotiaan unet.
Nykyään meillä on iltahommat suht kestettävissä. Välillä toki tulee sängystä mutta saattaa jopa jäädä kerrasta nukkumaan hyvän yön toivotusten jälkeen. Sitten ovi laitetaan kokonaan kiinni. Välillä temppuillaan valot päälle, valot pois rumbaa mutta ei kohtuuttomasti. Välillä kuskaa peittonsa ja unilelunsa meidän sänkyyn ja itse välillä kuskaa takaisin tai sitten minä vien sen muuttokuorman. Meidän tytöllä on nyt ollut varmaan 3kk isojen tyttöjen sänky ja se rauhoitti iltaa tosi paljon. Mummulassakin piti viedä pinnasänky pois. Se jotenkin villitsi tytön pyrkimään sieltä pois ja tekemään kaikki temput ja nakkelemaan tavarat lattialle. Nyt siis hommaa samoja juttuja mutta paljon vähemmän ja vie tosiaan peiton takaisin ja kömpii peiton alle nukkumaan aivan itsekseenkin. Jos teillä on pinnasänky käytössä, suosittelen kokeilemaan tuota tavalliseen sänkyyn vaihtamista. Lopputulosta se ei minun mielestä pahenna(saahan sitä sinne sänkyyn kuskata ja yrittää saada pysymään sängyssä), koska enemmän huisketta se oli pinniksen aikaan. Nyt pääsee sentään itse takaisin ja saa nakkelemansa tavarat itse. Yövaloja meillä on kolme eri vaihtoehtoa: kattovalo, ikkunan led-koristevalo ja pieni seinälamppu. Tuolla kombinaatiolla sitten arvomme kullekin illalle sen sopivimman nukahtamisvaloisuuden... =) Huoh...