Kielen kehityksestä taas...
Tiedän, että tätä on käsitelty useasti, mutta en löydä haullakaan auttavia viestejä. Siispä: milloin kaksikieliset lapsenne ovat oppineet puhumaan " kunnolla" ? Tiedän, että kiirehdin asiaa, mutta ihan uteliaisuuttani kyselen. Poikani on puolitoistavuotias, isä puhuu hänelle englantia, minä suomea ja miehelleni englantia. Kodin ulkopuolella hän kuulee molempia, tällä hetkellä ehkä hieman enemmän suomea. Pojalla on jo jonkunlainen sanavarasto, mutta jostain syystä tavut menevät aina sekaisin. Siis molemmilla kielillä. " Mummy" (viittaa isälleen minuun aina englanniksi) on " mimma" , " tutti on tittu" , " tähti on titäh" jne. Näin aina, vaikka hän oppisi uuden sanan toistamalla, tavut kääntyvät usein heti. Mieheni mielestä hän vain sanoo sanat helpommin, mutta minähän huolehdin hurjasti ja varmasti ilman syytä :) Ensimmäiset sanansa hän aikoinaan oppi ihan " oikeinpäin" , mutta nyt nekin ovat kääntyneet nurinpäin. Ainoat " sanat" , jotka tulevat oikeinpäin, ovat englanninkieliset helpot ja lyhyet, kuten " ball" . Sanoja ei vielä myöskään tule peräkkäin, vaan kommunikointi on aina yksisanaista ja sen lisäksi hieman ynähtelyä, osoittelua ja kiukuttelua, jos viesti ei heti mene läpi :)
Miten muilla?
Kommentit (2)
Meillä on 2,5 vuotias poika, kielet on suomi ja venäjä, käy lisäksi venäjänkielistä päiväkotia. Puhetta on vasta ruvennut tulemaan, nyt on meneillään selvästi joku kehityskausi. Puolitoistavuotiaana tuli tuskin mitään. Meillä oli jo kontrolliaika neuvolaan varattuna, mutta soitin jo ja sanoin, ettei me tulla, kun puhetta tulee jo. Tavut menee myös helposti sekaisin ja kielet. Tyypillinen lause on esimerkiksi: " Nje taavii (=tarvii) gu-gu (=guljat' =mennä ulos). Ja minä olen pojalle aina " mama" , vaikka itse puhun aina " äiti" . Mutta poika ymmärtää todella hyvin molempia kieliä, vaikka keskivertoyksikieliseen verrattuna lauseet on vielä yksinkertaisia. En usko, että kummankaan kielen ymmärrys on yksikielisiä jäljessä. Ei siis tarvitse olla vielä todellakaan huolissaan! Tarhasta sanoivat, että kolmivuotiaana viimeistään rupeaa puhumaan, ja niillä on siellä kokemusta kaksikielisistä lapsista.
Hyvä ystävä, monet yksikielisetkään lapset eivät välttämättä tuota kovin paljon puhetta vasta 1,5 vuoden iässä! On hyvin yksilöllistä. Itse olen kuulemma puhunut selvästi alle 1-vuotiaasta (siis yksikielinen), mutta yksikielinen kuopukseni esim. (ja poika, joiden puhe keskimäärin kehittyy kuulemma hiukan hitaammin kuin tyttöjen) puhui kovin niukasti tuossa 1,5 vuoden iässä, mutta puhe alkoi kehittyä huimaa vauhtia vajaan 2v:n iässä ja päiväkotiuran aloitettuaan 2-vuotiaana tädit jo jonkin ajan kuluttua kommentoivat pojan sanavaraston laajuutta ym. Joten: sinulla ei todellakaan ole mitään syytä huoleen! Tuo tavujen kääntäminen on myöskin aivan tavallista myös yksikielisillä lapsilla, samoin kuin epäsäännöllisten muotojen " vääntäminen" sääntöjen mukaisiksi, lopputuloksena hiukan omintakeiset sanat. ;-) Kaikki ne asiat korjaantuvat pikkuhiljaa iän myötä.
Omakohtaisia kokemuksia kyselit ja esikoiseni oli 2-kielinen n. 4-vuotiaaksi - niin ikään suomi-englanti. Hän ainakaan ei puhunut kovinkaan paljon 1,5-vuotiaana ja englanti oli suomea vahvempi - hän tosin oli päivähoidossa n. 8 kk:n ikäisestä saakka ja päiväkodissa, joten englanti siksikin vahvempi. Itse puhuin AINA suomea lapselle ja isä englantia - tärkeintä tutkimusten mukaan olisi pitää äidin- ja isänkielet tällä tavoin erillään. Tuokin, että lapsellesi sinä olet " Mummy" on hyvin tavallista - itse olin esikoiselleni Mummy varmaan ainakin 5-vuotiaaksi asti! ;-) Ja isä oli aina " isi" myös isälle itsellen puhuttaessa, vaikka kommunikoivat muutoin siis englanniksi. Kerran isän hakiessa poikaa pk:sta hän jäi hetkeksi leikkimään pk:n puutarhaan oman ja muiden lasten kanssa hippaa ja kuulemma kaikki lapset kohta huusivat " isi" , koska luulivat tietty, että se oli hänen nimensä! ;-))
Pienenä vinkkinä mainittakoon vielä esim. lukemisen tärkeys. Se on toki tärkeää kaikille lapsille, mutta erityisesti kahta (tai jopa kolema jne.) kieltä vaaliville. Lue paljon lapsellesi, vaikka ei aina jaksaisi kuunnellakaan... Lorut ja laulut ovat myöskin erinomaisia apuja noin pienelle. Pyydä sukulaisilta Suomesta lähetysapua myös vaikkapa cd:ille ja kirjoille ja laadukkaat suomenkieliset videotkin (dvd:t) voi pian ottaa käyttöön! (Vai asutteko USAssa...?) Oma esikoiseni rakasti Mummon televisiosta nauhoittamia Muumeja, joissa käytetty kieli on todella laadukasta ja ilmeikästä. Alkoi joskus 2,5 vuoden iässä käyttää niistä oppimiaan sanoja, joita emme varmasti olleet käsitelleet (mm. " lentävä lautanen" ;o)).
Kärsivällisyyttä kielen vaalintaan ja kasvatustyöhön - on todella hieno asia saada lahjaksi kaksikielisyys!