Toinen toiveissa mutta työelämäkin mietityttää, onko samassa tilanteessa kukaan?
Eli siis että pikkukakkosta tekisi mieli ja puoliso on samaa mieltä mutta itseäni mietityttää että pääsenkö ikinä takaisin töihin jos olen kotona vielä pitkään. Vakituista työtä ei ole mihin palata, esikko on 8 kk ja tärppi tuli aikoinaan heti joten ehkä toinenkin tulisi pian, tai sitten ei. Mutta siis jahkaan ja jahkaan ja mietin ja laskeskelen enkä tiedä mitä tehdä. Olen alta kolmekymppinen ja siinä mielessä ei hätää, aikaa on olla töissä vielä ja pitäähän lasten kanssa olla kun he ovat pieniä. Rahaa ei ole liikaa mutta se ei haittaa, lähinnä mietin tosiaan että pitäisikö tässä välissä yrittää jonnekin töihin ja sitten vasta tehdä se kakkonen.
Olikohan liian sekavaa? Joka tapauksessa olisi kiva jos joku vastaavassa tilanteessa oleva kommentoisi!
Kommentit (8)
Samassa jamassa ollaan! Mullakaan ei ole vakkaripaikkaa odottamassa, eli työnhakuun pitää ryhtyä jo tuossa keväällä. Esikoinen nyt tosin vasta 4kk, joten onhan tässä vielä ihanasti aikaa olla kotosalla ja nauttia. :) Miehen kanssa ollaan sovittu, että menen töihin, kun poika on vuoden. Mutta ollaan toisaalta myös sovittu, että ehkäisyä ei käytetä, joten toinen lapsi saa tulla vaikka heti, jos on tullakseen. Meillä tosin ensimmäinen lapsi syntyi lapsettomuushoidoilla, joten se tietysti vaikuttaa tähän perhesuunnitteluun. Me ollaan yhdessä todettu, että kyllä sitä aina jotenkin selvitään, vaikka tulisi lapset pienelläkin ikäerolla. Niin paljon vaan toivotaan toistakin lasta, että jos sitten työkuviot jää vähän myöhemmäksi niin se ei haittaa! Mäkin oon reilusti alle kolmekymppinen, ja ajattelen kuten sinä ap, että onhan mulla vielä vuosikymmeniä aikaa tehdä töitä ja uraa, vaikka nyt olisinkin lapsen/lasten kanssa kotona. Taloudellisesti ei harmi vain ole mahdollista jäädä pidemmäksi aikaa kuin vuodeksi esikoisen kanssa kotiin, mutta jos olisi, luultavasti jäisin.
Tsemppiä pohdiskeluun ja onnea pikkukakkoshaaveiluun!
-Q-
ja mä lähden vuoden alusta töihin.
Olisin kyllä tosi mielelläni kotona ja hoitoon vieminen harmittaa kamalasti, mutta pakko tehdä välillä töitä rahan vuoksi ja toisaalta myös siksi, että helpompi saada varmaankin myöhemmin töitä, kun ei ole tosi pitkää pätkää pois työelämästä. Mulla ei ollu työpaikkaa odottamassa, vaan hain töitä ja sain äitiyslomansijaisuuden.
Toisaalta töihin meneminen on ihan kivaakin just oman osaamisen vuoksi ja tietysti näkee paljon ihmisiä vaihteluksi kotiäitiydelle.
Meillä on pikkukakkonen suunnitelmissa ja ollu yrityksessä jo joitakin kuukausia, toivottavasti pian tärppää, lasten saaminen on kuitenkin minulle tärkeintä tässä vaiheessa elämää!
Eli jos tuo toinen ilmoittaisi, toivottavasti pian, tulostaan, niin pikku neidin hoitopaikkatarve olisi reilut puoli vuotta ja sitten saisi olla taas kotona.
Tänään mennään hoitopaikkaa katsomaan, toivottavasti olisi hyvä paikka!
Meillä poika 9 kk ja äitiysloma päättyi. Työtä ei ole odottamassa, joten työttömäksi ilmoittauduin ja ansiosidonnaisella nyt mennään, joten huolta ei sillään rahasta ole, kun ei hoitovapaalle tarvinnut jäädä, vaikka lainat painaakin.
Kierto palasi minulla 1 1/2 kk synnytyksestä ja siitä lähtien ollaan toista tehty. Tämän ensimmäisen kanssa meni kuitenkin lähemmäs viisi vuotta ja piti hoitoja ottaa vaikkei meistä syytä löytynytkään. Nuoriakin tuolloin oltiin eli yritys aloitettiin 24 vuotiaana. Kai vain geneettinen yhteensopimattomuus. Toiveet taas luomuraskaudesta karisevat ja kun imetys kokonaan loppuu, niin heti meinaamme hoitoihin mennä uudelleen.
Töitä olen katsellut ja avoimia hakemuksia laitellut. Täällä alueella ja minun alalla ei vain kovin paljon vapaita paikkoja ole, joten varmasti saan ihan rauhassa kotona olla. Työvoimatoimistosta ei hätyytellä vaikka niin haluaisikin.
Me eletään nyt tämän tilanteen mukaan, eli töitä haen koko ajan, vaikka toiveessa toinen lapsi onkin. Ei kuitenkaan ole takeita siitä, milloin se onni meille suodaan, joten on vain elettävä eteenpäin. Järkeilykään ei oikein auta. Mielellään kotona olen, mutta jos plussaa ei ala kuulua, on tehtävä ratkaisuja tulevaisuutta ajatellen.
Onnea kaikille yritykseen! Sydän kyllä loppujen lopuksi kertoo, mitä kukin oikeasti haluaa. Asioilla on tapana järjestyä ja lapsia ei tässä maailmassa liikaa koskaan ole!!!
Terveisin
mine + poju 9 kk
Meillä on neljä lasta kahdessa sarjassa. Olen nyt ollut kotona reilu pari vuotta ja aion jatkaa vielä mahdollisuuksien mukaan vaikka kolmekin vuotta. Nuorin on nyt muutaman kuukauden. Meilläkin lainat painavat päälle, mutta saahan niihin vaikka lyhennysvapaan vuoden, jos tiukkaa tekee. Itselläni on kyllä vakipaikka odottamassa, eikä tietoja tarvitse " päivittää" , joten siinä mielessä tilanne on erilainen. Tiesithän, että saat saman rahan kelalta vanhempainvapaalla kakkosen kanssa kuin esikon kanssa, vaikket olisi välillä töissä. Kunhan nuorin lapsi on alle kolme, kun jäät vapaalle.
Nykypäivänä kotiäitiys (varsinkin useamman lapsen) voidaan työtä hakiessa nähdä mielestäni myös plussana. Täytyy sanoa, että organisointikyky on huipussaan! Osaan tehdä montaa asiaa yhtäaikaa, stressin sietokykyni on erittäin hyvä ( valvomiset, sairastelut jne.) ja sitten kun palaan töihin lapset ovat jo isompia eivätkä sairasta ehkä niin paljoa kuin pienemmät päivähoidossa. Silloinhan minun ei tarvitse olla töistä poissa niin usein. Lisäksi en todellakaan aio jäädä enää äitiyslomalle, joten työnantajan ei tarvitse olla siitäkään huolissaan, kun olen tehnyt/saanut lapseni yhteen putkeen. Työtä hakiessa täytyy osata esittää positiiviset asiat kotiäitiydestä vahvuuksina!! Luulisi jokaisessa työssä olevan etua esim. edellämainituista .
Tärkeintä kotiäitiydessä on tietenkin lasten etu. Minulla ei työhön ole kiire. Kuten joku muukin sanoi, töitä ehtii tehdä loppuelämän, varmaan 70v. saakka, jos riittääkään! Lapset ovat vain kerran pieniä ja olen usein saanut huomata, kuinka tuttavat ovat katuneet kiirettään töihin. Lasten pikkulapsuus on jäänyt näkemättä, lapset ovat sairastelleet jatkuvasti (mikä ei toki ole vain pienten päiväkotilasten ongelma)jne.. Kaikille ei kotiäitiys ehkä sovi ja se on ihan hyväksyttävää, mutta jos viihdyt kotona jää ihmeessä!
Haluaisin vielä lisätä, että olen yliopistokoulutuksen käynyt, joten en ihan kouluttamatonkaan ole, monet kun tuntuvat ajattelevan, että kotiäidit ovat kouluttamattomia työnvieroksujia.
Meni varmaan vähän aiheen vierestä, mutta kirjoitinpa kuitenkin!
Hyvää Joulua!
Poika 8kk ja äitiysloma loppuu pian. Me molemmat miehen kanssa halutaan vielä toinenkin lapsi ja mielellään pienellä ikäerolla, ei olla vielä aloitettu yrittämistä. Kuitenkin tuntuu, että paineet ulkopuolelta töihin lähtöön on kovat. Mies toivoo minun olevan kotona poikamme kanssa yli vuoden ikään. Voihan se olla, että mieleni tekee työelämään mukaan, mutta se tunne tulee ainoastaan siitä, että pelkään jääväni jotenkin jälkeen muista, jos olen vain kotona. Minulla on myös akateeminen koulutus. Jos mitään asioita ei tarvitsisi ottaa huomioon olisin mielelläni putkeen kotona toisen lapsen äitiysloman loppuun saakka.
Vakituista työtä mihin palata ei siis ole. Töitä olen hakenut pikkuhiljaa, mutta mitään ei ole vielä tärpännyt. Joka tapauksessa on selvää, jos mieluista työtä ei löydy, olen hoitovapaalla. Välillä tuntuu, että työhön painostus on turhaa pelottelua ja välillä taas tulee tunne, että en ikinä saa mitään työtä, jos olen pitkään kotona. Tämä on todella ristiriitaista miettiä lapsen kotonahoidon ja työnteon välillä. Toisaalta joku ketjussa sanoi, että äitiyden ja kotona olon voi kääntää itselleen voimavaraksi, mikä on totista totta. Ainakin minä olen jo tämän ensimmäisen lapsen kanssa joutunut " taistelemaan" ja priorisoimaan asioita niin paljon, että ihan pienet asiat eivät minua stressaa. Luultavasti tämän tulevaisuuden epätietoisuuden kanssa on vain elettävä ja annettava ajan näyttää miten käy. Saanko työpaikan? ja tuleeko lapsia helposti lisää? (ensimmäinen tuli samantien) Ja voihan elämässä tulla paljon muitakin odottamattomia asioita eteen, joten täysi suunnitelmallisuus on kuitenkin utopiaa.
Meillä esikoinen 3v 2kk ja vauva 2kk. Esikoisen vauva-aikana krooninen vauvakuume vaivasi. Kuitenkin tehtiin miehen kanssa päätös (jota ei olla ikinä kaduttu), että ensin mulle vakityö ja sitten vasta toinen.
Monet monituiset kerrat itkin vauvan kaippuutani rustatessani työhakemuksia... Mutta omalla alallani työn saanti on niin vaikeaa, että en vain mitenkään halunnut riskeerata sitä olemalla mammalomalla putkeen toisenkin vauvan kanssa.
Sain töitä kun esikoinen oli 1,5v, eka määräaikaisuutta ja sitten lopulta sen vakipaikan kun esikoisella oli ikää 2v2kk. Ja siitä samasta jätettiin ehkäisy pois ja toinen ilmoittikin tulostaan heti ekan yrityskierron jälkeen (esikoinen tärppäsi myös heti). Nyt on ihanaa olla mammalomalla, vakipaikka odottaa ja talous on ok mallilla hyvän päivärahan myötä.
Itse en kadu, että odotettiin. Vaikka se vauvan kaipuu raastoi välillä sisintä todella pahasti, niin kuitenkin myös elämän realiteetit oli pakko ottaa huomioon.
Mutta siis jos olet alalla, jossa töiden saanti on helppoa, niin tilanne on kohdallasi ihan eri. Vannoa en tietenkään voi, mutta uskon kyllä että jos itse olisin tehnyt kaksi " putkeen" , niin töitä en tosiaankaan olis löytänyt kovin helpolla, en ainakaan noin hyvää minkä nyt sain.
Varmaan on vähän alastakin kiinni. Jos tuntuu että tiedot taidot vanhenee niin sittenhän voi käydä vaikka jotain lisäkoulutusta. Jos ei rahankaan puoleen väliä niin miksei?
Tuli nyt kesketys tässä välissä niin jäin miettimään että mikä se syy nyt olikaan? =)
Jos se oli työ niin kyllä mielestäni töitä ehtii vielä tekemään vaikka kotona olisikin.
Mulla on täällä pikkuneiti 1 kk ja mietin jo nyt, että mitäs jos yrittäisikin sitten sitä toista perään...ei siis vielä ihan, mutta ei palaisikaan heti töihin...meillä ei missään nimessä olisi sellaiseen varaa, siis pitkään kotona olemiseen, mutta kun tuo nyytti on niin ihana, että voi kuvitella että hoitoonkaan raaskisin IKINÄ viedä :)
Olen sitä mieltä että siitä vaan, jos kotona oleminen tuntuu hyvältä. Jos voisin, jäisin kotiin kokonaan...kauhea kun pitää alkaa jo puolen vuoden päästä miettiä, että koska sitä palaa töihin....
:(