imetysongelmia vastasyntyneen kanssa... Neuvoja?
Meillä on imetyksen kanssa todella paljon ongelmia, ja ollaankin annettu välillä korviketta pullosta, pari-kolme kertaa vuorokaudessa. Poden tästä todella huonoa omaatuntoa koko ajan, mutta täytyy vain ajatella, että on pääasia, että vauva saa ravintoa.
Ensinnäkin sopivan imetysasennon löytäminen on todella hankalaa, sektiohaava alkaa jo onneksi olla lähes kivuton, mutta on siis aiheuttanut sen, etten esim. voi maata toisella kyljelläni ollenkaan. Sopivaa istuma-asentoa on myös vaikea löytää, ja hakeminen on hankalaa, kun ei voi ihan vapaasti liikkua.
Toiseksi, Viola oli jo sairaalassa todella laiska imemään, vaikka hyvä imuote löytyisikin, hän saattaa ottaa pari imaisua ja sitten jäädä rinnalle " haaveilemaan" . Ei siis nukahda (paitsi joskus) vaan jää vain siihen, eikä ime. Eilen taas hän ei löytänyt sopivaa imuotetta laisinkaan, yritti vain " lutkuttaa" nänniä, ja sekös sattui!
Eilen hän oli rinnalla lähes 1 1/2h, ja luulin jo onnistuneeni, mutta lopulta nälkä jäi, ja korviketta hulahti heti perään reilu desi.
Maitoa kyllä heruu kun koitan lypsää käsin, mutta pumpulla en saa oikein mitään. Yhtenä päivänä pumppasin yli 1/2h per rinta, ja tulos oli alle 10ml maitoa. Turhauttavaa! Olin ajatellut, että ei haittaa vaikka imetys ei onnistu, voinhan sitten lypsää maitoa ja antaa sitä pullosta, mutta se sitten siitä ajatuksesta.
Niin, ja jos ei vaikeuksia ole vielä tarpeeksi, rinnat vuotavat välillä verta, ei siis johdu rikkinäisestä ihosta, vaan tulee pintaverisuonista. Sama ongelma oli yhtenä päivänä sairaalassa, huomasin, kun vauva pulautti verta. Eilen tämä taas uusiutui, joten nyt en ole uskaltanut ees yrittää imetystä. Eihän se vaarallista ole, mutta aiheutti kamalia vatsavaivoja vauvalle! Lisäksi ajattelin, että kun annan nyt pelkkää korviketta, nään onko pulautukset puhtaita, joten varmistun siitä, että veri on lähtöisin minusta, eikä vauvasta.
Ohhoh, tulipa tilitystä... Olen kyllä ollut todella stressaantunut tästä kaikesta imetyshässäkästä. Tuo korvikkeen antaminen kyllä tuntuu ihanan helpolta, ja on rauhoittava tietää, että vauva saa tarpeeksi ravintoa, mutta kun syyllisyys painaa...
täysikuu ja tytär 1vk
Kommentit (5)
Kuulostaa todella tutulta tuo imemis-laiskuus. Meillä tosin poika on jo vuoden, mutta pienenä tuntui olevan niin uninen ettei jaksanut imeä.
Oletko kokeillut rintakumia? Meillä ei poika halunnut aluksi tissiä ollenkaan. Kolme päivää sairaalassa yrittivät keksiä ties mitä keinoja, sitten eräs kätilö keksi rintakumin. Sen imu-osaan laitettiin muutama pisara korviketta (itsellä ei vielä ollut maito noussut, yritettiin vain opettaa poikaa imemään tissiäkin) ja tiputettiin pojan suuhun. Muutaman päivän harjoittelulla poika oppi kuin oppikin imemään. Välillä yritettiin ilman kumia, mutta siihen ei suostunut. Kun vauva oli n.2kk, tarjosin yöllä tissiä uniselle vauvalle ilman rintakumia ja sen jälkeen sitä ei enää tarvittu :) Pullosta siis suostui imemään sairaalassa ja testattiin sormellakin, että imua riittää, ei vaan tissiiä osannut imeä.
Toivottavasti tästä oli edes jotakin apua!
En tiedä onko tästä apua, mutta kerronpa meidän alusta kuitenkin ; ). Synnytin pojan (nyt 4vkoa) pitkällä kaavalla; synnytys kesti yli 20h ja päätyi kiireelliseen sekstioon. Sain vielä vatsan alueen infektion, ja antibiooteista allergisen reaktion. Siksi myös vauvan maha aivan sekaisin. Vauva halusi olla alusta asti koko ajan rinnalla. Maitoa ei herunut tarpeeksi, vaikka käytin oksitosiinisuihketta. Edes sairaalan sähköpumppuun en saanut herumaan. En myöskään kotona ostamaani hyvään ainun sähköpumppuun kuin n. 10ml. Ja se pumppaus sattui!! Lisämaitoa annettiin sairaalassa monta kertaa päivässä. Suurimman osan aikaa makasin kivuissani tiputuksessa sängyssä vauva paljaalla rinnalla. Yölläkin nukuttiin (siis valvottiin, kun sairaalasta oli kyse) vierekkäin.
Kotiuduin todella väsyneenä ja stressaantuneena. Esikoinen kyseessä ja tämä syömis/imemisongelma oli todella kuluttava. Imuote oli aivan hukassa, samoin asennot. Vatsa oli kipeä (on arka edelleen). Th teki kotikäynnin, kun olimme olleet kotona ja tapelleet imemisotteen kanssa muutaman päivän. Hänen mielestä imuote oli oikea. Hän kuitenkin näytti, kuinka huulet voi korjata, jos ote tuntuu väärältä. No, edelleen nänni on välillä muotoutunut ja valkoinen imemisen jälkeen. Aluksi rinnat tulivat todella aroiksi tiheistä tuntikausien imemisistä. Itkin ja imetin. Pelkäsin, koska vauva herää taas syömään, kitisemään ja vaatimaan. Lisämaitoa annoin vain yötä vasten, n. 20-50ml. Pelkäsin, että se vaikuttaa omaan maidontuotantooni kielteisesti.
Onneksi mieheni sai olla kotona ensimmäiset viikot. Vähitellen olen saanut toipua, ja olokin on jo huimasti kohentunut. Vauva kärsii aina vaan vatsavaivoista, ja nyt on ollut pari viikkoa myös nuhaa. Valvottu on siis paljon. Maidontuotanto kohentui kuitenkin kuin ihmeen kautta vauvan ollessa 3viikkoa. Sain jopa jättää lisämaidon pois. Imetystä vähensin alun jopa tunnista ensin n. 4omin. per rinta, sitten 30min. ja nyt on pyrkimys n. 20minuuttiin per rinta. Meillä syödään nykyään n. 3h-4,5h välein syötön alusta lukien. Vauvaparka heräilee kuitenkin vatsavaivoihin usein, ja tällöin alkaa uusi imetysrumba jälleen. (usein kyseessä lohtutissi, tai nukahtamisapu)Cuplaton on käytössä. Koviin rinnanpään kipuihin aloitin omatoimisesti ja th:n " luvalla" dactarin-kuurin. Epäilen olleen hiivaa, koska olin antibiooteilla. Ulkonaisesti ei mitään läikkiä kuitenkaan ollut. Nyt on kuitenkin rintakipu kovasti helpottanut, maitoa saan jopa käsin lypsettyä ja vauvalle riittää varsinkin päivisin yksi rinta.
Edelleen pelkään,varsinkin iltaisin, että maito loppuu. Vauva ei viihdy muutenkaan kuin sylissä. Illat hän on rauhaton. Vatsavaivojen syytä selvitellään omatoimisesti, mutta ei tunnu selviävän. Maito on kuitenkin onneksi riittänyt. Jostain luin alun epätoivossa, että kuukauteen mennessä maidontuotanto yleensä vakiintuu. Silloin se tuntui niin kaukaiselta! Meillä oli ihan ekoina päivinä imemishaluttomuutta hetkellisesti, ja todettiin vauvan olevan keltainen ja vaati vuorokauden valohoidon. Nyt siis kuitenkin tuntuu, että ollaan selvitty tämän imemisongelman kanssa melko selville vesille, ja hyvältä tuntuu! Rinnatkin on tottuneet. Ja en anna imeä ja lussuttaa enää mielin määrin. Jos imu sattuu, yritän korjata otteen, tai lopetan imettämisen, jos tuntuu olleen jo tarpeeksi rinnalla. Eli että nälkä ei ole. Kuitenkin kaikkiin inahduksiin tulee sitä tissiä lopulta avuksi tarjottua! : )
On hieman sekava kirjoitus, koska viime yö herättiin taas vatsavaivojen ja nuhan takia 1-2h välein..Mutta toivon tsemppiä ja jaksamista ongelmista huolimatta. Itse soitin apua ja tukea imetystukilistan tukihenkilöltä.
miikuli ja vauva 4vkoa
Heippa
Yllä tulikin jo hyviä vinkkejä imuotteen parantamiseen. Haluaisin vielä korostaa sitä, että kun vauva imee oikealla imuotteella, imetys harvemmin sattuu. Parhaassa tapauksessa sitä ei oikeastaan edes tunne, paitsi ehkä sen maidon herumisen :) Tietysti on asia erikseen, jos rinnanpää on rikki tai on tulehdus päällä, mutta keskimäärin onnistunut imuote on ihan kivuton.
Nappaako vauva liian nopesti kiinni rintaan, niin ettet ehdi tarkistaa imuasentoa? Jos tämä on ongelma, laita vain sormea vauvan huulten ja rinnan väliin, niin että vauva hellittää hetkeksi, ja saat korjattua otetta. Ja tosiaan, rintaa kannattaa vähän lytistää ennen kuin asettaa sen vauvalle tarjolle. Harvemmin sitä rintaa on liikaa vauvan suussa, eli voit vaikka yrittää vähän ronskimmin " tunkea" rintaa vauvan suuhun.
Itse sain rinnalla unelmoivan vauvan skarppaamaan vetämällä rintaa hieman kauemmaksi, niin että vauva luuli herkun lähtevän pois tarjolta. Äkkiä taas alkoi lutkutus :) Mutta oli meilläkin ensimmäiset puolitoista kuukautta ihan pelkkää imetyssymbioosia, istuin imetystuolissa valehtelematta 14h/vrk. Siinä oli yllättävän mukava syödä, juoda, ja nukkuakin ;)
Toivottavasti joku keino löytyy, sillä imetyksen (tai pulloruokinnan) sujuminen on niin merkittävä tekijä äidin ja lapsen hyvinvoinnissa!
Meillä imetys taistelut kestivät ensimmäisen kuukauden. Vauva syntyi neljä viikkoa etuajassa ja oli pieni ja väsynyt, eikä saanut otetta rinnasta. Lisämaitoa oli pakko antaa koko ajan pullosta. Tiedän kyllä miten turhauttavalta nuo imetysongelmat tuntuvat varsinkin kun ei tiedä milloin helpottaa. Kokemuksesta voin kuitenkin sanoa että varmaan jossain vaiheessa helpottaa. :) Kun vauva kasvaa ja piristyy. Meillä neljän viikon tuskailun jälkeen neiti alkoi jaksaa pysyä hereillä ja yritti sitkeästi saada rintaa suuhunsa. Puolen tunnin sijasta siihen meni enää kymmenen minuuttia.
Meillä oikean imuotteen löytämiseen auttoi kun vaihdettiin tuttipullot Aventin pulloihin. Pullosyöttö ei sotkenut niin paljon. Vauvaa sai pirteämmäksi kun riisui vaippasilleen syömään ja ihokontakti ennen imetystä lisäsi imuhaluja kummasti.
Tsemppiä imetykseen!
Voin auttaa ehkä vähän.
Voit yrittää auttaa vauvaa löytämään heti imetyksen aluksi oikean imuotteen, niin vauvan ei tarvitsee niin kauan hapuilla ja yrittää saada sitä itse. Litistä tissiä vähän kasaan ja ohjaa sitä vauvan kitalakeen päin. Kun vauva nappaa siitä kiinni, tarkista, että vauvan alahuuli on rullalla ulos ja alaspäin. Jos ei ole, voit yrittää ujuttaa sen sormella niin.
Tuosta veren tulosta en osaa sanoa kyllä yhtään mitään. Voiko hyvällä imuotteella olla siihen merkitystä tai yhteyttä? Jos sitä tulee helpommin silloin, kun vauva on imenyt huonolla imuotteella? Huonon imuotteen merkkejä on kipu otteesta johtuen, nänni valkonen imemisen jälkeen, nänni " nokkahuilumainen" imemisen jälkeen...
Ja vielä puhun tuosta imuotteesta. Sillä voi olla merkitystä siihenki, kuinka hyvin vauva saa mahansa täyteen. Huonolla imuotteella se ei saa sieltä lypsettyä niin paljon kuin hyvällä.
Ja sitten vielä pieni ehkä huojentava tieto: vasta syntyneet vauvat on monesti juuri tuomosia tissillä haaveilijoita, joten siitä ei tarvitse huolestua. :)
Pullo on vauvasta helppo, kun sieltä maito tulee ilman yhtään työtä.
Imetystukilistan sivuilla on paljon hyödyllistä tietoa! Jos jaksat ja haluat panostaa kunnolla imetykseen, käy tutustumassa: www.imetystukilista.net. Ite olen kyllä todennu, että suurimmat ongelmat imetyksessä on juuri tiedonpuute. Monet luulee esim. ettei maito riitä, mutta ongelma voi olla ihan muualla, esimerkiksi herumisessa, juomisessa, imuotteessa...
Tsemiä imetyskamppailuun!! Sitä on pienten rintaraivarien merkeissä täälläkin (johtunee suihkuavasta maidosta), meiän nuorimmainen on huomenna 3vk. Että turhautumiset yms kaikki muut tunteet imetykseen liittyen muistetaan taas täälläkin...
t.mimosa